torstai 27. helmikuuta 2014

Maasta käsin

Linnut ne laulaa ja arska paistaa, taitaa tulla kevät! En kyl oikeen vielä usko, että helmikuussa voipi tulla kevät, mutta ei ois eka kerta, ku miä yllätyn.

Kovimmilla pakkasilla ratsastettiin maasta käsin. Eli ohjailtiin ja hallittiin hevosta niin, ettei oltu ite selässä. Se oli äärimmäisen mielenkiintosta ja opettavaista.

Maasta käsin -ratsastuksessa saa ihan eri näkökulman koko hommaan. Selässä ollessa ei juurikaan nää, mitä hevosen jalat duunaa, mutta kun seisoo itse siinä hevosen vieressä, näkee hyvinkin selvästi, mitä eri käskyt hevosen jaloissa saa aikaan.

Ihan ekaks me vaan talutettiin hevosia kentän ympäri. Tarkotus oli saada hevonen seuraamaan itseä niin, että riimunnaru roikkuu ihan löysällä. Tässä mitattiin nyt sitä, kumpi on johtaja. Taluttaminen, hah, helppo nakki! Niinhän sitä luulis... Mulla oli ihanainen Veikko ratsuna. Veikko on kova puskemaan ihan kylkeen kiinni ja käveli turvan mitan edellä meikäläistä. No ensinhän miä yritin taistella sitä 500 kiloa vastaan ja omalla olemuksellani saada omaa tilaa. Samalla jouduin kiskomaan riimunnarusta koko ajan, ettei heposeni ois menny menojaan. Tais olla meno vähän sitä, että Veikko talutti meikäläistä eikä meikäläinen Veikkoo :D Tiina huikkas sitte ohjeeksi, että heilauta riimunnarua hevosen turvan edestä samalla tavalla kuin laumassa hevonen heilauttaa häntäänsä, jos toinen hevonen tunkee liian lähelle. Näin tehden hevosen pitäisi antaa tilaa ja alkaa kulkea johtajan eli meikäläisen perässä, ei edellä. Ja heti, kun hevonen tekee oikein, lopetetaan heilauttelu ja annetaan riimunnarun löystyä eli palkitaan oikeasta käytöksestä. Uskomatonta, mutta se toimi! Ei ehkä ekalla heilautuksella eikä tokallakaan, mutta tarpeeksi monta toistoa ja Veikko kulki askelen verran mun takana ja naru roikku löysänä meidän välissä. Miä olin ihan, että V A U! "Hännän" heilauttelua sai tehdä aina silloin tällöin. Tietysti Veikko vähän testaili meikäläistä, että joko miä luovuttaisin sen johtajan aseman. Kun saimme hevoset kulkemaan perässämme, harjoiteltiin pysähtymistä. Tarkoituksena oli, että, kun johtaja pysähtyy, hevonen pysähtyy myös ilman erillistä käskyä. Ja Veikkohan pysähty! Se oli ihan käsittämätöntä. Miä olin oikeesti johtaja.

Seuraavaksi otettiin ohjat käteen ja seistiin hevosen vasemmalla puolella. Harjoiteltiin myötäämisen (eli palkitsemisen) ajoitusta. Käskettiin hevosta peruuttamaan vetämällä molemmista ohjista samanaikaisesti. Heti, kun hevosen toinen etujalka alkoi nousta maasta, myödättiin eli päästettiin ohjat löysäksi. Näin hevonen sai oikeasta toiminnasta heti palkinnon ja se tiesi tehneensä oikein. Peruuttamiskäskyä jatkettiin, jotta peruuttaminen saatiin jatkumaan, mutta aina, kun jompi kumpi  etujalka lähti nousemaan, myödättiin. Tämä oli tosi mielenkiintoista, koska nyt oikeasti näin, miten nopealla reaktiolla hevonen totteli minun käskyäni ja sain annettua sille palkinnon samantien. Satulassa istuessani en voi mitenkään nähdä hevosen jalkoihin vaan minun pitää tuntea liike persiillä. Ja perstuntuma näin aloittelijalla ei vielä kerro juurikaan mitään :D

Viimeinen harjoitus maasta käsin oli pohkeen väistö. Ohjat kädessä käskettiin hevonen eteenpäin. Ja ulko-ohjalla annettiin suunta. Sen jälkeen toisella kädellä annettiin pohkeenväistökäsky eli kädellä painettiin (sisä)kylkeen ihan niin kuin satulassa ollessa (sisä)pohkeella painettaisiin. Nopeita painalluksia ja heti kun hevonen alkoi väistää, lopetettiin käskyn antaminen eli palkittiin oikeasta käytöksestä. Tämä oli myös ihmeellistä katsottavaa. Nyt oikeasti näin, miten hevosen jalat liikkuu pohkeenväistössä (sivulle ja eteen). Ennen tätä minulla ei ollut mitään hajua, miten hevosen pitäisi mennä, vaikka tätäkin harjoitusta olen monesti tehnyt satulasta käsin!

Parasta tässä maastakäsittelytunnissa oli se, että lopuksi pääsimme ratsaille kokeilemaan oppimaamme. Ja nyt se perstuntumakin löytyi :D Nyt tiedän paremmin, miltä eri liikkeet tuntuu selässä istuessa, kun olen nähnyt ne maasta. Suosittelen kaikille lämpimästi!


maanantai 24. helmikuuta 2014

Varustepostaus

Tere!

Pakollinen muotinäytös eli varustepostaus :) Monesti kuulee, että ratsastukseen tarvittavat varusteet on kalliita ja sitä, tätä ja tota tarvitaan, jotta voi ratsastaa. Joo, kuulkaas, eipä piä paikkaansa.

Eestä

Ratsastushousut tarvitaan. Tässä näätte yhenlaiset erittäin rumat ja epämukavat ratsastushousut. Oon ostanu nää tielle lastinsa kaataneesta rekasta, makso muistaakseni 20€. Näissä on erittäin korkea vyötärö, jonka pitäisi nousta napaan asti, mutta se ei pysy siellä vaan valuu tohon lantiolle painamaan. En tykkää näistä yhtään, mutta ajaa asiansa. Talvella/syksyllä/keväällä myös takki. Kuvassa mulla on syksy/kevät -takki. Käytän sitä muuallakin kuin tallilla. Kestää tuulen ja veden. Oikein bueno.

ja takaa
Jotenkin oon saanu jännitettyä pakarani aika buenosti, koska nää ratsastushousut roikkuu yleensä aina berberistä :D



Ratsastukseen tarvitaan kannalliset kengät. Ite ratsastin tosi pitkään normisaappaat jalassa. Nää on Jodhpurit, joissa on karvavuori eli talvimallit. Niin ku kuvasta näätte, ei oo ratsastussaappaat vaan kengät. Tää oli mulle ihan uus juttu. Olin aina luullu, että ratsastukseen tarvitaan nimenomaan ratsastusSAAPPAAT. Nöy. Nää toimii vallan mainiosti ja paremmat ku tavan saappaat, ei oo liukkaat maassa eikä jalustimissa. Se, että mun jalat ei pysy aina jalustimissa, ei johdu siis olleskaan kengistä vaan mun taidoista :D

Talvipakkasilla vedin toho kengän jatkeeks villasäärystimet, koska en omista minichapseja (irrotettavia saappaanvarsia). Talvella muutenkin varustus on vähän eri. En pidä ratsastushousuja ollenkaan vaan urheilukerrastoa ja toppahousuja ja -takkia. Ja ihan nortsi, ei mitään ratsastusmerkkiä.


Käsineet pittää olla, jotta nahka ei pauku. Talvella pidän toppasormikkaita, mitkä on ihan huonot. Ei niissä sormet lämpösenä pysy. Tälleen plussakeleillä tarkenee kuitenki jo ohkasemmilla hanskoilla ja mulla on käytössä mun vanhat jenkkipallohanskat, joissa on pitävä sisäpinta. Ei luisu ohjat käsistä.


E.T. phone home. Yhden ystävän kommentti, kun kuvan näki :D

Ja niin urpolta kuin se näyttääkin, niin kypärän alla on pakko näin talvisaikaan pitää jotain, jotta pää/korvat/niska ei jäädy. Meikällä on käytössä mun moottoripyöräkypärän alushattu.


Raippoja rivissä!
Mulla on oma raippa, punainen tietty, mutta se ei ole välttämätön, koska yleensä talleilta löytyy lainaraippoja.



Kaikista tärkein varuste on kypärä! Niitäkin löytyy yleensä talleilta lainaversioina, mutta kyllä se oma pitää olla, kun säännöllisesti ratsastaa. Kuvassa näkyy myös se mun uuh, punainen raippa.




Näitä ei saa kaupoista eikä tää oo välttämätön varustekaan, mutta kyllä ratsastaminen on vaan niin paljon hauskempaa ja antoisampaa ystävän kanssa <3


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kun ei onnistu, niin ei onnistu!

Miä olin tänää niiiiiiiiin huono! Mikään ei oikeen tuntunu onnistuvan :(

Saatiin esittää toivomukset hevosten suhteen ja miä sit toivoin vähän rauhallisemmin etenevää hevosta kuin Veikko, jotta mulla ei menis koko tunti siihen pidättelemiseen. Sain Kiksun. En ollu aikasemmin menny Kiksulla, mutta mun ratsastuskaveri Mia (http://runmia.blogspot.fi/) on menny sillä monta kertaa ja hän kehu hevosta kivaksi. No, miähän en oo koskaan ollu turhan kranttu ja oon aina ollu valmis kokeilemaan uusia hevosia, joten mikäpäs siinä.

Nyt lainaan tallin nettisivujen heppaesittelyä Kiksusta: "1992 syntynyt ruuna. Kiksu on rauhallinen "vanha" herra, joka opettaa ratsastajalle herkkyyttä. Tunnollinen ja kärsivällinen Kiksu on erittäin suosittu opetushevonen lasten ja aikuisten keskuudessa..."

Voitte jo nauraa partaanne siellä, KELE! Mulla ei ollu mitään kontrollia tuohon rauhalliseen vanhaan herraan. En saanu sitä ensinnäkään liikkeelle ja sit kun viimenään sain, niin Kiksu meni ihan omia menojaan ja just sinne minne se halus eikä sinne minne miä halusin. Miä oon jotenki hirmu (liian) varovainen ohjien käytön kanssa. En haluu repii hevosten suuta vaan yritän mahollisimman pienillä liikkeillä ohjata käännökset ja muut. Mutta Kiksu puotti meikäläisen kyllä takas pilvistä. Ja yritti tuo vissii pari kertaa puottaa meikäläisen ihan oikeestiki maan tasalle. Eli jouduin käyttämään aika kovia ohjasotteita. Ja tänkin tajusin sitte vasta tunnin loppu puolella, kun Tiina oli mulle monta kertaa siitä sanonu.

Mentiin taas harjotusravia ja voi morjes meikäläinen oli pomppulinnassa. Ihan eri tuntuinen ravi, kun mihin oon tottunu. En pysyny kyydissä pomppimatta sitte yhtään. Hyvä, että pysyin satulassa.

Kentän toisessa päässä tehtiin voltti ratsastuksenopettaja Tiinan ympärille ja Tiina siinä sitte ohjas ja opasti, mitä piti tehä. Miä onnistuin tässä 2 kertaa, kerran molemmissa suunnissa!!!!!!!!!!!! Voitteko kuvitella? Koko tunnin aikana 2 onnistunutta volttia! Ja nyt en ees muista oliko ne täysin onnistuneita vai tekeekö mun muisti kepposet ja ne olikin vain osittain onnistuneita. Oli miten oli, ketuttaa!

Kiksu alko käymään vähän kuumana tunnin aikana. Ystäväni Mian ratsuna oli Jolle, joka teki myös omat temppunsa ja testasi ratsastajaa. Jolle sai aina välillä koiskeita ja niistä koiskahti aina myös Kiksu. Ja toisin päin. Ei varmaan molempien käsien sormet riitä siihen, kuinka monta kertaa sain rauhottaa Kiksua ja estää sitä pillastumasta. Muutaman kerran miä luulin, että nyt myö jumalauta kaadutaan tähän paikkaan! Kiksu, kun sai säihkeet, niin sen vasen etujalka lähti ihan ihme liikkeeseen ja musta tuntu, että nyt mennään turvat eeltä kenttään. Mut sain rauhotettua sen. Kerran vanha "rauhallinen" herra lähti myös laukkaamaan kesken ravin. Hohhoijaa ja taas vedettiin ohjista. Lopputunnista hevonen kävi niin kuumana, että kun minä käskin sen raviin, niin se sai siitäkin säkärit ja lähti ryntäilemään. Ja taas vedettiin ohjista ja käskettiin uudelleen raviin ja näin näytettiin kuka on pomo. Kiitos Tiinalle, kun se aina perustelee, miksi mitäkin pitää tehdä ja mikä vaikutus sillä on hevoseen!

Että joo, olipahan tunti :D Kiksu on kuulemma just semmonen hevonen, että kukaan ei tykkää siitä ekan kerran jälkeen, mutta kun sillä menee useemmin, niin se sulattaa sydämen. Sitä päivää odotellessa :)

Kyllä otti pannuun, kun olin niin huono!

keletyttää

No enhän miä nyt Kiksu-pappa tosissani ollu... enpä.


Tiina nauro tunnin lopuks, että et siä nyt Riikka ihan sitä rauhallisempaa hevosta sit saanukaa :D


torstai 20. helmikuuta 2014

Harjoitusravia kuumetokkurassa

Miä oon ollu viime tunnilla ihan kuumetokkurassa tietämättäni. Edes miä en olis niin pöljä, että lähtisin kipeenä ratsastamaan. Kuume on noussut vaivihkaa. Ja sen jälkeen oonki sit maannu 4 päivää kuume + angiinakivuissani täällä kotona. En siis hirveesti muista, mitä tunnilla tehtiin, joten nyt ei kovin kattavaa rapsaa tule.

Sain kuitenkin ratsukseni ihanaisen Veikon. Veikko on vuonna 2004 syntynyt suomenhevonen. Vaikka Veikko on pienikokoinen ruuna, sen sydän on suuri. Ja se on niin ihana! Voimakas, eteenpäinpyrkivä, reipas, herkkä avuille, taitava, vauhdikas, lämmin, pehmeä, rakas <3 Tuo hevonen on saanut meiksin ihan pauloihinsa!

Ensin puettiin hevoset. Heh, en minä tiiä onko se oikee termi, mutta nyt on :D Veikko puetaan aina käytävällä sidottuina molempiin suuntiin. Enpäs oo tullu kysyneeksi, että miksi. Täytyypä ens kerralla muistaa. Noh, ensin harjaus ja kaviot. Veikko nosti pyytämättä valmiiksi sen jalan ilmaan, missä minä seisoin. Paitsi yhen jalan. Tallitytöt tirsku, ku miä hikoilin sen nostamisen kanssa. Mutta sain kaviot kunnialla putsattua. Sitten satula ja suitset. Ihanat ja kivat tallitytöt ja muut ratsastajat jeesasi aina kun pyysi apua.

Ainut mitä unohdettiin Veikolle pukea oli martingaali tai ei tiedetty, että pitää laittaa. Martingaalin tarkoituksena on saada kuolain ja ohjasavut vaikuttamaan hevosen suussa oikein, vaikka pää nousisi korkealle (http://fi.wikipedia.org/wiki/Apuohjat). En tiiä onko martingaali just ton takia Veikolla käytössä, pitääpä sitäkin Tiinalta kysästä. Munhan pitää kohta kirjottaa kysymyslista ens kerralle, ku on niin paljo tietämättömyyttä täällä päässä :D

Tunnilla mentiin jotain ihme kiemuraa :D Tiina oli laittanu niitä oransseja töttöröitä porteiksi ja niiden välistä piti mennä ja siinä portin kohdalla piti suoristaa hevonen ja muuten mennä kaartaen. Ja miä idioottipönttötyhmähölmöpässi en ollu yhellä kertaa tarkkana ja Veikko astu suoraan semmosen töttörön päälle ja säikähti niin pirukseen! Sain hevosen kuitenkin rauhottumaan, mutta voi luoja, että mua hävetti oma törttöilyni. Vieläkin nolottaa.

Kiemuroitten jälkeen alettiin ravata, ensin kevennettyä ravia niin, että hevoset rentoutu ja ratsastajat rentoutu. Sen jälkeen otettiin harjoitusravia aina pätkä ja sitten piti saada hevonen hidastamaan käyntiin ja siitä taas raviin ja käyntiin. Ees taas. Opeteltiin myötäämisen ajoitusta. Eli heti, kun hevonen alkaa hidastaa myödätään suitsista eli palkitaan. Ja taas pyydetään hidastamaan vauhtia eli nojataan taakse ja vedetään ohjia kädet alhaalla, vatsalihakset tiukkana (ihan niin kuin lankussa). Soti, jos ette saa tosta mitään tolkkua. Miä oon vieläki ihan tokkurassa :D

Veikko, kun on niin kova menemään ja se martingaalikin jäi laittamatta, niin meikäläinen sai tehä ihan oikeesti töitä, että sain hevosen hidastamaan! Huh! Mulle tuli niin hiki! Mutta lopputunnista löydettiin yhteinen sävel siihenki hommaan. Minä opin myötäämään oikeaan aikaan ja Veikko hidasti nätisti, kun sitä pyysin. JES!

Nii ja siinä harjotusravissa oli myös tarkotus pysyä satulassa eikä pomppia sinne tänne. Sitä reenattiin kovasti myös ja alkoihan se sujua lopussa.



Meitä ei pikku lumimyräkät haitannu :D



Kiitos Veikko oppitunnista!

Tunti oli siis lumisateinen ja märkä! Ja tässä lopputulos :) Mun valkoiset toppikset ei ole enää valkoiset. No, mutta kuka pönttö tallille nyt valkoset housut laittaa?


Miä :D

tiistai 18. helmikuuta 2014

Pikkujoulut

Hepolassa pidettiin viime viikolla pikkujoulut! Tai asiakasilta tai ihan mikä vaan nimeltään, mutta tapahtuma, missä oli ohjelmaa ja makkaraa :D ja tietty hevostelua!

Haastatin tallin omistajaa ja opettajaa Tiinaa ja hän kertoi, että tämä on nyt kolmas kerta, kun tämmöinen järjestetään tallin vakkarikävijöille. Ja noin kolmisen vuotta Hepola on myös toiminut täyspäiväisenä tuntitallina. Miä oon tosiaan käyny vasta sen parisen kuukautta, niin en juuri menneestä tiedä.

Tallilla oli paljon iloisia ratsastajia ja heidän vanhempiaan sekä tietysti muutamia meitä tätiratsastajia. Alkuilta oli pyhitetty lasten hauskanpidolle ja loppuilta K-18 kemuloille. Ite en valitettavasti tällä kertaa päässy tuonne aikuisten rientoihin :( Hitto, että harmittaa!
Ensimmäinen ohjelmanumero taisi olla yllätys kaikille, sillä sellaisia riemunkiljahduksia se sai aikaan. Kentällä oli yhtäkkiä kaksi karvapalloa, jotka eivät olleet isoa koiraa korkeempia. Ja mitä ne sitten oli? Miä olin ihan ällikällä lyöty, en oo koskaan nähny saati kuullukaan noin pienistä hevosista. Ne oli miniatyyrihevoset Jekku ja Jallu :D



Lapset olivat niin innoissaan, kun saivat taluttaa näitä minihevosia.

Ihana pieni pörröpehko!

Nykäsin taas Tiinaa hihasta, että mitä tuommosilla minihevosilla voi oikeen harrastaa. Tiina kertoi, että esimerkiksi hevosagilitya (nevö hööd). Tiina jäi siinä vielä miettimään, että noin 12 -kilonen lapsi voisi tuommosella ratsastaa ja kyllä kärryjen vetokin varmasti onnistuisi ja ehkäpä jopa 60-kiloisen matkustajan kanssa. HUH, mikä voima noin pienessä eläimessä!

Miniatyyrihevosten vierailun jälkeen oli makkarat paistuneet ja huumaava tuoksu leijailikin kentän laitamilla. Osa porukasta alkoi murkinoimaan ja hiihtoratsastukseen osallistuvat kutsuttiin kentälle. Meidät jaettiin pareiksi ja eikun minisuksia jalkaan. IIiiik, kyllä jännitti!
Kilpailun kulku: parista toinen on suksilla ja toinen ratsailla. Kierretään ennalta määrätty rata mahdollisimman nopeasti. Sakkosekunteja saa, jos ei kierrä rataa oikein. Sallitut askellajit ovat käynti ja ravi. Laukata ei saa. Nopein pari voittaa!




Meiksin pari halusi olla suksilla, joten mun tehtäväksi jäi ratsastaminen. Ratsuna kaikille pareille toimi Sepe (meiksin suussa Seppo). Sepolla ei ollut satulaa ollenkaan vaan satulahuopa, jossa oli jalustimet. Sille on varmaan joku oikea nimikin, mutta miä en sitä tiiä :D Saa kommentoida!!!!! Myöhän oltais miun parin kanssa oltu vahvoilla, jos meikäläinen ois muistanu radan oikein. Miten voi olla niin lahopää? Ekasta portista meinasin ratsastaa ohi!!! No onneks sain korjattua, mutta siihen palo sekunteja. Lisäksi mun parin äiti pyysi minulta, etten ravaisi. Eli käyntiä mentiin ja hienosti pysy pari suksilla! Otettiin me sitten pikkuravit loppuun, ihan vaan kokeeks ;) Hitto, että oli kivaa!

Kun kaikki parit olivat olivat kiertäneet radan, saatiin me kokeilla hommaa uudestaan. Minäkin halusin kokeilla suksilla oloa. Huiiiiii! Siitä alla video. Kovaa mentiin, vaikka videolla vauhti ei ehkä välity niinkään.


video


Ja mikäs kunnon urheilusuorituksen jälkeen olis parempaa kuin kahvi ja pulla :) Voin sanoo parin tunnin ulkoilun jälkeen, että kyllä maistu! :D




Laitan vielä tähän linkkejä noista miniatyyrihevosista ja hevosagilitystä, jos jotain alkoi kiinnostaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Miniatyyrihevonen
http://www.hevosmaailma.net/miniature.shtml
http://www.youtube.com/watch?v=XqVLY8YfbEo
https://elainkoulutus.wordpress.com/tag/hevosagility/

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sairastupa

Pikapäivitys tähä väliin. En oo päässy kirjottamaan, koska oon pahan angiinan kourissa ja kovassa kuumeessa. Mutta eilen illalla sain antibiootit ja taas yhden helvetillisen yön jälkeen luulen, että nyt alkaa pikku hiljaa helpottaa. Tai ainakin, että vois jo nielasta polkematta jalkaa. Ehkäpä jo illalla.

Mutta tarinaa on siis tulossa, kunhan hieman tokenen, että jaksan kirjottaa :)



Meikäläisen eväät. En oo muuten syöny kahteen päivään mitään, koska nieleminen sattuu niin paljon.





torstai 13. helmikuuta 2014

Teoriaopintoja

Miä oon lukenu tuota Lesley Bayleyn kirjaa Mitä hevoseni ajattelee? ja valaistunu aika monessa asiassa.

Viimeeksi, kun olin menossa omalle tunnilleni, olin reippaasti ajoissa ja edellinen tunti oli vasta alkamassa. Opettajani Tiina huikkasi mulle, että jos haluut jotain tekemistä, mee antaa Humulle ja Veikolle heinää, kun niillä on näköjään tylsää ja siks ne nahistelee keskenään tarhassa. Ja miähän menin, mutta mietin samalla, että mitähän se heinä muka auttaa :)
Hevoset näkivät jo kaukaa lähestymiseni ja seisahtuivat paikoilleen tarkkailemaan, kuka sieltä tulee. Nahistelu loppui samantien, kun niiden huomio kiinnittyi meikäläiseen. Kävelin rauhallisesti kohti hevosia, vaikka vatsanpohjassa kutkutteli. Jännitti varmaan siks, että menin yksin. Päästyäni aitauksen vierelle juttelin hevosille niitä näitä. Kyselin, että mitäs työ täällä meuhkaatte ja ojensin kättäni haistettavaksi. Molemmat hevoset tulivatkin heti nuuskimaan ja Humu hamusi heti kämmentäni huulillaan. Luuliko, että meikällä ois ollu jotain herkkuja? Mene ja tiedä. Aitauksen lähettyvillä oli heinäpaali ja kävin siitä hakemassa heinää polleille. Ensimmäisen satsin viskasin ehkä hieman liian suurilla liikkeillä, koska Humu säikähti ja kavahti heti taaemmas saaden myös Veikon kavahtamaan. Monesti olen kuullut, että hevonen on lauma- ja saaliseläin. Nyt näin sen livenä. Humu koki heilumiseni uhkana, se antoi hälytyksen Veikolle ja molemmat säntäsivät karkuun. Onneksi molemmat huomasivat heti, että hälytys oli väärä ja palasivat takaisin aidan viereen. Meiksillä tietty hyppäs syrän kurkkuun, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Hetken siinä tuijoteltiin toisiamme ja miä vetelin happee. Sit, kun sain itteni kuosiin, hain hevosille lisää heinää. Muistin liikkua rauhallisesti eikä kumpikaan niistä enää säikähtänyt. Jes, hyvä miä!
Humu ja Veikko alkoivat syödä eivätkä ne enää kinastelleet. Mitä nyt pari kertaa piti vaihtaa heinäkasoja keskenään. Kait ne luuli, että toisella on paremma eväät, heh.

Illalla luin edemmäs Lesleyn kirjaa ja hämmästyin. Kirjassa kerrotaan, että hevosen tylsistymistä voidaan estää juurikin sillä, että se saa syödä heinää. "Näin sillä on puuhaa ja sen puremistarve tyydyttyy", kirjoittaa Lesley. Hän myöskin kertoo, että hevonen pureskelee 6000 kertaa syödessään kilon heinää. Ja sithän miä taas tajusin. Humu ja Veikko sai tekemistä heinän pureskelusta, tylsistyminen loppu siihen, eivätkä siks enää nahistelleet. Hoh, enpä ois ikinä uskonu! Mutta oishan toi ny pitäny tajuta, onhan mustakin syöminen ihan sikakivaa :D



Veikko, johon miä oon ihan <3

Humu, johon en oo vielä tätä lähemmin tutustunu.


Sorke, ku on vähän huono kuvanlaatu. Kännykällä hätäseen napsin.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tasapaino ois eri kiva juttu

Teremoro! Oon asunu Tampereella joskus aikanaan ja siellä sanottiin noin. Musta se on niin hauska, että oon jättäny sanavarastooni.

Olin sunnuntaina ratsastustunnilla ja hevosekseni sain Pikku Myyn. Kapearunkoinen, ei minua totteleva jästi. Heh, no semmonen vaikutelma mulle jäi, mutta tääkin voi taas johtua vaan siitä, että en antanu tarpeeksi selviä apuja. No enivei, mentiin koko tunti ravia. Välillä kevennettyä, välillä harjoitusravia ja tehtiin ympyröitä ja voltteja. Älä kysy, mikä niitten ero on. En oo ihan hokassu asiaa vielä :D Voltti taitaa olla pienempi? No, meikäläisen ympyrät ja voltit oli taas soikuloita ja aika pieniä, huh, miten sekin voi olla vaikeeta. Kaikista vaikeinta niiden tekemisessä meikäläiselle vielä on se, että käskyt pitäisi antaa pohkeilla eikä ohjasta nykimällä. Lisää harjootusta vaan!

Mulla oli koko tunnin ajan hieman ongelmia tasapainon kanssa ja Pikku Myyn ravikin tuntui täysin erilaiselta kuin mihin olin tottunu aikaisemmilla hevosilla. Keventäessä jalustimet lipesi ja oli taas milloin missäkin. Keskivartalo joutui aika koetukselle ja senhän tunsin sitte seuraavana päivänä vatsalihasten, selkälihasten ja kylkien jomotuksena. Mii laik! Ja sitä seuraavana päivänä oli takamus ja reidet kipeenä! Että kyllä se ihan urheilusta käy tuo ratsastaminen.

Tunnin lopuksi harjoiteltiin laukannostoa niin, että ravattiin harjoitusravia koko kenttä ympäri ja toisessa päädyssä tehtiin ympyrä ja sitten ympyrän puolivälissä piti antaa laukkakäsky eli sisäpohje hieman edemmäs ja siitä pohjeapu. Voiiii morjes, miä sanon taas :) Sain hevosen kyllä lähtemään ympyrään, mutte sitten en osannut (tasapainon puutteen vuoksi) ravata ja antaa ympyrää laajentavia apuja, joten mun ympyrät jäi "vähän" vajaiksi. Ja sitten se laukkakäskyn antaminenhan oli ihan yhtä sillisalaattia juurikin tuon tasapaino-ongelman takia. Miä en vaa tajuu, miten miä voin samanaikasesti ravata ja tehdä mun pohkeilla yhtään mitään muuta!!!! Kaikki keskittyminen meni ainakin tällä kertaa siihen selässä pysymiseen ja tasapainoiluun.

Sain opettajalta ohjeita koko ajan ja se on minusta Hepolassa hienoa, että opettaja keskittyy yhteen oppilaaseen kerrallaan ja yrittää kaikkensa, jotta jokainen onnistuisi tehtävissä. Ohjausta tulee niin kauan, että joku osa ainakin onnistuu. Eikä ympyrältä päässyt pois, jos ei onnistunut :) Just mulle passelia ohjausta ja opetusta. Jes! Kiitos Tiina :) Jälkeen päin kotona jäin kelaamaan annettuja ohjeita ja mietin, että miten kukaan voi ikinä oppia tekemään eri liikkeitä molemmilla käsillään ja jaloillaan yhtäaikaisesti. Siis ihan mieletöntä: "Sisäpohje työntää, ulkopohje tukee, löysää sisäohja ja ratsasta ulko-ohjaa kohti, sisäpohje kainaloon ja nosta laukka." Joo en osannu todellakaan! Mutta onnistuin miä ainakin kahdesti :) Ja ekalla kerralla sain kentän laidalta omaa tuntiaan odottavilta ratsastajilta mielettömät Hyvä! -kannustushuudot. JES!

Tunnin päätteeksi kysyin Tiinalta tasapainoa harjoittavia liikkeitä, mitä vois kotona tehdä. Neuvoksi sain jumppapallon! Voi tsiisus, miä vihaan jumppapalloa :D Mutta mitäpä sitä ei ihminen tekis, jotta tulis paremmaksi ratsastajaksi, joten tänään salilla hieroin lähempää tuttavuutta tuon vihreän möllykän kanssa.


Kevennystä jumppapallolla. Ja kädet alhaalla :) Joo tiiän, että näytti urpolta.

Oli muuten rankempaa kuin hevosen selässä. Tai sit sitä rankkuutta ei huomaa siinä ratsastuksen huumassa.

Ja lopuksi tasapainoilu jalat ilmassa. Ei ollu muuten helppoo, mutta en kaatunu!



Huomenna sen sitte taas tietää, mitä on tullu tehtyä :) Kiitos Hannalle kuvaamisesta!


tiistai 11. helmikuuta 2014

Haaveesta totta

Ny miä alan kirjottaa siitä, miten miä, aikuinen ihminen, aloin toteuttaa lapsuuden ajan haavetta. Miä oon aina ihaillu ja rakastanu hevosia. Sitä, miten ne on niin uljaita ja kunnioitusta herättäviä eläimiä.


Lapsena halusin ratsastamaan, mutta äiti ei uskaltanu päästää eikä sitä rahaakaan ollut. Salaa käytiin kaverin kanssa hoitamassa vanhaa ravuria ja välillä saatiin sille jopa satulakin selkään ja kokeiltiin, miltä "ratsastaminen" tuntuu. Eihän me mitään osattu, mutta ei meille myöskään mitään koskaan sattunutkaan. Sen hevosen nimi oli Cognac ja sitten se joutu makkaraksi. Miten myö itkettiinkään sitä silloin! Mutta niin lähtemättömän vaikutuksen tuo lapsena koettu räpellys ison eläimen kanssa teki, että kipinä jäi kytemään.


Ja kyteminen roihahti liekkiin, kun viimein kolmekymppisenä päätin, että nyt miä sen alotan. Ratsastuksen. Siitä päätöksestä on nyt noin 3,5 vuotta. Mutta älkääs pissikö vielä housuihinne. Miä ratsastin puolisen vuotta ja sit miä sikisin :) Ja sit sikis ystävä (http://runmia.blogspot.fi/), jonka kanssa olin alottanu heppailun. Meille tuli semmonen 2,5 vuoden paussi koko hommaan, mutta nyt myö ollaan taas satulassa. Eli aika aloittelijana tässä vielä mennään ja siksi tämä blogin kirjoittaminen juolahtikin mieleen. Olkoon tämä avuksi ja rohkaisuksi kaikille teille tätilöisille, jotka mielitte ratsaille. Se on niiiiiiin siistii!

Veikko ja miä
 
Miä niin rakastan näitä eläimiä! Niiden hoitaminen ja oppiminen koko ajan paremmaksi ratsastajaksi on maailman paras harrastus evö!


En siis vielä osaa hirmusti, mutta oon jo alkeisryhmästä edenny seuraavaan. Laukannoston harjoittelu on kovassa vauhdissa ja vaatii vielä aikamoista tasapainoharjottelua, että siitä saadaan kaunis ja sulava liike. Hevoset tekee mitä tekee ja miä keikun selässä :D


Jatkossa kerron tarkemmin, mitä tunnilla tehtiin ja mitä opin. Myös jo käydyistä tunneista ja tämän hetken taidoista kirjottelen varmasti.

Oomme löytäneet ihan huipputallin, jossa käymme kerran viikossa ratsastustunnilla. Hepolassa ollaan käyty nyt vasta pari kuukautta, mutta tulosta on syntynyt jo huimasti, ainakin omasta mielestä ;)

Käy tsekkaas tallin kotisivut www.tr-custom.com




 
Ja koska miä oikeesti haluun tulla hyväksi ratsastajaksi, miä myös haalin kirjastosta alan kirjoja iltalukemiseksi. Öööö, paitsi toi tarrakirja ei oo mun (eipä). Jostain kumman syystä joku meidän perheessä yrittää aivopestä myös meidän tytärtä heppahulluksi ;)

Tästä se tätiratsastusblogin kirjottaminen sitte lähtee. Naks naks.