torstai 20. helmikuuta 2014

Harjoitusravia kuumetokkurassa

Miä oon ollu viime tunnilla ihan kuumetokkurassa tietämättäni. Edes miä en olis niin pöljä, että lähtisin kipeenä ratsastamaan. Kuume on noussut vaivihkaa. Ja sen jälkeen oonki sit maannu 4 päivää kuume + angiinakivuissani täällä kotona. En siis hirveesti muista, mitä tunnilla tehtiin, joten nyt ei kovin kattavaa rapsaa tule.

Sain kuitenkin ratsukseni ihanaisen Veikon. Veikko on vuonna 2004 syntynyt suomenhevonen. Vaikka Veikko on pienikokoinen ruuna, sen sydän on suuri. Ja se on niin ihana! Voimakas, eteenpäinpyrkivä, reipas, herkkä avuille, taitava, vauhdikas, lämmin, pehmeä, rakas <3 Tuo hevonen on saanut meiksin ihan pauloihinsa!

Ensin puettiin hevoset. Heh, en minä tiiä onko se oikee termi, mutta nyt on :D Veikko puetaan aina käytävällä sidottuina molempiin suuntiin. Enpäs oo tullu kysyneeksi, että miksi. Täytyypä ens kerralla muistaa. Noh, ensin harjaus ja kaviot. Veikko nosti pyytämättä valmiiksi sen jalan ilmaan, missä minä seisoin. Paitsi yhen jalan. Tallitytöt tirsku, ku miä hikoilin sen nostamisen kanssa. Mutta sain kaviot kunnialla putsattua. Sitten satula ja suitset. Ihanat ja kivat tallitytöt ja muut ratsastajat jeesasi aina kun pyysi apua.

Ainut mitä unohdettiin Veikolle pukea oli martingaali tai ei tiedetty, että pitää laittaa. Martingaalin tarkoituksena on saada kuolain ja ohjasavut vaikuttamaan hevosen suussa oikein, vaikka pää nousisi korkealle (http://fi.wikipedia.org/wiki/Apuohjat). En tiiä onko martingaali just ton takia Veikolla käytössä, pitääpä sitäkin Tiinalta kysästä. Munhan pitää kohta kirjottaa kysymyslista ens kerralle, ku on niin paljo tietämättömyyttä täällä päässä :D

Tunnilla mentiin jotain ihme kiemuraa :D Tiina oli laittanu niitä oransseja töttöröitä porteiksi ja niiden välistä piti mennä ja siinä portin kohdalla piti suoristaa hevonen ja muuten mennä kaartaen. Ja miä idioottipönttötyhmähölmöpässi en ollu yhellä kertaa tarkkana ja Veikko astu suoraan semmosen töttörön päälle ja säikähti niin pirukseen! Sain hevosen kuitenkin rauhottumaan, mutta voi luoja, että mua hävetti oma törttöilyni. Vieläkin nolottaa.

Kiemuroitten jälkeen alettiin ravata, ensin kevennettyä ravia niin, että hevoset rentoutu ja ratsastajat rentoutu. Sen jälkeen otettiin harjoitusravia aina pätkä ja sitten piti saada hevonen hidastamaan käyntiin ja siitä taas raviin ja käyntiin. Ees taas. Opeteltiin myötäämisen ajoitusta. Eli heti, kun hevonen alkaa hidastaa myödätään suitsista eli palkitaan. Ja taas pyydetään hidastamaan vauhtia eli nojataan taakse ja vedetään ohjia kädet alhaalla, vatsalihakset tiukkana (ihan niin kuin lankussa). Soti, jos ette saa tosta mitään tolkkua. Miä oon vieläki ihan tokkurassa :D

Veikko, kun on niin kova menemään ja se martingaalikin jäi laittamatta, niin meikäläinen sai tehä ihan oikeesti töitä, että sain hevosen hidastamaan! Huh! Mulle tuli niin hiki! Mutta lopputunnista löydettiin yhteinen sävel siihenki hommaan. Minä opin myötäämään oikeaan aikaan ja Veikko hidasti nätisti, kun sitä pyysin. JES!

Nii ja siinä harjotusravissa oli myös tarkotus pysyä satulassa eikä pomppia sinne tänne. Sitä reenattiin kovasti myös ja alkoihan se sujua lopussa.



Meitä ei pikku lumimyräkät haitannu :D



Kiitos Veikko oppitunnista!

Tunti oli siis lumisateinen ja märkä! Ja tässä lopputulos :) Mun valkoiset toppikset ei ole enää valkoiset. No, mutta kuka pönttö tallille nyt valkoset housut laittaa?


Miä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!