torstai 13. helmikuuta 2014

Teoriaopintoja

Miä oon lukenu tuota Lesley Bayleyn kirjaa Mitä hevoseni ajattelee? ja valaistunu aika monessa asiassa.

Viimeeksi, kun olin menossa omalle tunnilleni, olin reippaasti ajoissa ja edellinen tunti oli vasta alkamassa. Opettajani Tiina huikkasi mulle, että jos haluut jotain tekemistä, mee antaa Humulle ja Veikolle heinää, kun niillä on näköjään tylsää ja siks ne nahistelee keskenään tarhassa. Ja miähän menin, mutta mietin samalla, että mitähän se heinä muka auttaa :)
Hevoset näkivät jo kaukaa lähestymiseni ja seisahtuivat paikoilleen tarkkailemaan, kuka sieltä tulee. Nahistelu loppui samantien, kun niiden huomio kiinnittyi meikäläiseen. Kävelin rauhallisesti kohti hevosia, vaikka vatsanpohjassa kutkutteli. Jännitti varmaan siks, että menin yksin. Päästyäni aitauksen vierelle juttelin hevosille niitä näitä. Kyselin, että mitäs työ täällä meuhkaatte ja ojensin kättäni haistettavaksi. Molemmat hevoset tulivatkin heti nuuskimaan ja Humu hamusi heti kämmentäni huulillaan. Luuliko, että meikällä ois ollu jotain herkkuja? Mene ja tiedä. Aitauksen lähettyvillä oli heinäpaali ja kävin siitä hakemassa heinää polleille. Ensimmäisen satsin viskasin ehkä hieman liian suurilla liikkeillä, koska Humu säikähti ja kavahti heti taaemmas saaden myös Veikon kavahtamaan. Monesti olen kuullut, että hevonen on lauma- ja saaliseläin. Nyt näin sen livenä. Humu koki heilumiseni uhkana, se antoi hälytyksen Veikolle ja molemmat säntäsivät karkuun. Onneksi molemmat huomasivat heti, että hälytys oli väärä ja palasivat takaisin aidan viereen. Meiksillä tietty hyppäs syrän kurkkuun, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Hetken siinä tuijoteltiin toisiamme ja miä vetelin happee. Sit, kun sain itteni kuosiin, hain hevosille lisää heinää. Muistin liikkua rauhallisesti eikä kumpikaan niistä enää säikähtänyt. Jes, hyvä miä!
Humu ja Veikko alkoivat syödä eivätkä ne enää kinastelleet. Mitä nyt pari kertaa piti vaihtaa heinäkasoja keskenään. Kait ne luuli, että toisella on paremma eväät, heh.

Illalla luin edemmäs Lesleyn kirjaa ja hämmästyin. Kirjassa kerrotaan, että hevosen tylsistymistä voidaan estää juurikin sillä, että se saa syödä heinää. "Näin sillä on puuhaa ja sen puremistarve tyydyttyy", kirjoittaa Lesley. Hän myöskin kertoo, että hevonen pureskelee 6000 kertaa syödessään kilon heinää. Ja sithän miä taas tajusin. Humu ja Veikko sai tekemistä heinän pureskelusta, tylsistyminen loppu siihen, eivätkä siks enää nahistelleet. Hoh, enpä ois ikinä uskonu! Mutta oishan toi ny pitäny tajuta, onhan mustakin syöminen ihan sikakivaa :D



Veikko, johon miä oon ihan <3

Humu, johon en oo vielä tätä lähemmin tutustunu.


Sorke, ku on vähän huono kuvanlaatu. Kännykällä hätäseen napsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!