maanantai 31. maaliskuuta 2014

Istunnan kuivaharjoittelu viety käytäntöön

Hellurei ja hellät lanteet! Eilen jännitin siis ihan sikana ratsastustunnille menoa, koska halusin niin kovasti onnistua istunnassa, jota olin siis harjotellu koko viikon kuivaharjottelumenetelmällä (täällä ja täällä).

Toivoin ratsukseni Pikku Myytä. Samaa hevosta, jonka kanssa minusta otettiin videota ja kuvia edellisellä tunnilla ja joista huomasin, että istun köyryasennossa eli takapuolen luut eteen päin. Riemukseni sainkin Myyn ja olin into piukeena alottamaan tunnin. Heti tunnin aluksi otettiin lämmittelykäynnit ja asetin itseni oikein satulaan persluut alaspäin. Tiukensin keskivartalon, asettelin pohkeeni satulavyön taaksen ja tiukensin asentoa reisistä painaen (en puristaen) satulaan. Tähän mennessä homma toimi! Jes! Paitsi sen syvähengityksen unohdin samantien :D

Alkuun mentiin kaikki ympyrällä ja harjoiteltiin pohkeenväistöä. Pohkeenväistö annetaan siis sisäpohkeella ja hevonen asetetaan sisäohjalla kulkemaan ympyrällä niin, että pää kulkee pienempää ympyrää ja hevosen takapää isompaa. Semmosta sen siis pitäis olla kaikessa yksinkertaisuudessaan. Huomasin heti pohjeapua antaessani, että sen puolen istuinluu nousee herkästi satulasta ja ulkoistuinluu painaa hevosta antaen käskyä kääntyä. Näin ollen hevonen sitten pienentää ympyrää, vaikka sen pitäisi nimenomaan suurentaa sitä ja väistää sisäpohjettani. Opettajamme Tiina huomautti tästä myös meille ja kertoi paljon istunnan saloista. Samalla huomasin, että käännyn ite ihan käkkyrään sisään päin ja katseeni valahti hevosen korviin. Hohhoijaa. V A I K E E T A! Pikku Myy väisti ihan nätisti vasemmalla ympyrällä, mutta oikealla jouduin tekemään ihan hitokseen töitä. Tiina kertoikin, että se onkin Pikku Myyn heikompi puoli eikä se anna sillä puolella mitään ilmatteeks. Hiki tuli jo tässä vaiheessa, vaikka mentiin käyntiä!

En löytäny juutuubista yhtään videoo pohkeenväistöstä ympyrällä, mutta tässä alla olevassa näkyy paljon pohkeenväistöjä suoralla. Saatte siis siitä hajun, jos ette tiiä mistä miä jorisen :D




Noh, tämän jälkeen siirryttiin kevennettyyn raviin. Ja hops, homma meni ihan reisille! Tai siis ei menny, vaikka ois pitäny :D Istunnan pitäminen oikeena oli niiiiiiin paljon vaikeempaa ravissa kuin käynnissä. Ja yhtäkkiä keventäminen tuntu ihan hiton vaikeelta :( Mietin varmaan liikaa kaikkia noita istunta-juttuja enkä meinannu saada keventämisen rytmistä millään kiinni. Reidet irtos samantien satulasta, vaikka niiden varaan pitäis oma paino varata ja käyttää niitä vipuvartena kevennykseen noustessa ja sieltä laskeutuessa. Ja nyt tajusin sitte senki, että kun mun reidet on levällään, niin se tasapainon pito on vaikeeta enkä laskeudu kevyesti satulaan vaan tömähdän, ku sementtisäkki. Myös Tiina huomautti tästä. Ja miä niin tiiän sen, mut miks sitte teen niin? Grrrr! Lisäksi kevennän niin, että nousen varpailleni ja sit mun jalustimet valahtaa kengän kantaan asti ja siinähän sitte taas keikutaan. Tai ainakin eilen tää homma meni multa ihan pieleen.

Onneks siirryttiin harjotusraviin, siinä tasapainon pito onnistuu multa nyt aika hyvin. Toki aina on parannettavaa. Ilonpito ei kestäny kauaa, kun Tiina huikkas, että nyt tuutte tänne ympyrälle, teette pohkeenväistön harjotusravissa ja sitte nostatte laukan! IIIIIIIIIK! Laukkaa halusinkin nostaa ja harjotella, mutta tuo pohkeenväistö harjotusravissa pelotti. Enkä tiiä onnistuinko siinä, en muista :D Laukan sain pari kertaa nostettua ihan jees ja jopa pari kertaa sain sitä ylläpidettyä jonkun aikaa. JEE, hyvä miä! Mutta samat ongelmat jatku edelleen eli reidet levällään ja tasapaino horju jonkun verran. Mulla jotenkin leviää se istunta siinä vaiheessa, kun siirrän sisäpohkeen hiukka eteen nostaakseni laukan. Unohdan, että jalat pitää olla kuin pihdit. Enkä tiiä, mikä ihmeen päähänpinttymä mulla on levitellä :D Lisäks huomasin, että mulla tulee kauhee hoppu. Kun meinaan nostaa laukan, niin en anna hevoselle yhtään armonaikaa tunnustella, että mitä tulee tapahtumaan vaan pamautan samantien sen laukkakäskyn. Sain siitä Tiinalta noottia ja ehkä ens kerralla muistan sen! Paree ois! Pitää ottaa ihan iisisti siellä satulassa!

Mutta ei tuo eilinen ihan katastrofi ollu, vaikka omat odotukset olikin korkeella. Huomasin muutamaan otteeseen, kun korjasin mun istuntaa, niin Myy alko mennä paremmin ja reippaammin. Yhessä pohkeenväistötilanteessa Tiina huikkas mulle, että nojaa vähän taaksepäin. Siirsin mun istuntaa hieman ja Myy alko väistää heti ja tosi nätisti. Eli on sillä oikeesti merkitystä ihan hitokseen. Tiina on kyllä ihan maailman paras ope, kun se selittää kaikki syy-seuraus -menetelmällä ja silleen maalaisjärjellä, että tällänen urpokin tajuu :D Kiitos Tiinalle parhaasta opetuksesta evö!

Ja kaikesta huipuinta oli, että en ees meinannu pudota :D niin ku viimeeks eli jotain parannusta on tapahtunu istunta- ja tasapainoasioissa!

Mutta tähän on vielä aiiiiikas pitkä matka:


Lähde: http://www.funnypica.com

:D
Ja eikun jumppapallon kimppuun!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Jännittää

IIiiiiiik, jännittää ihan sikana tän päivänen ratsastustunti! Osaankohan miä nyt istua persluut alaspäin satulassa, kun oon sitä koko viikon niin kovasti harjotellu täällä kotona? Noh, kohtahan se nähään. Rapsaa siitä sitte myöhemmin lupaan sen :)

Oon tällä viikolla harjottanu myös niitä mun syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä reisi- ja pohjelihaksia. Reisilihaksia siinä mielessä, että ne pitäis osata jännittää satulassa ilman, että jännittää pohkeita, polvia tai pakaroita. Pohkeita pitäis osata jännittää apuja antaessa, mutta niin, ettei paina polvilla, varaa painoa jalustimiin eikä jännitä pakaroita. On muuten pirun vaikeeta jännittää vaan jotain tiettyä lihasryhmää. Paljo helpompaa on vetää koko kropan jumitus ja niinhän miä oon tähän mennessä ratsailla tehnyki ja siitäpä johtunee ainakin osittain nuo mun vaikeudet.

Nyt ku oon tätä kropan hallintaa miettiny ihan urakalla tän viikon, ni oon tajunnu pari juttua. Kun miä satulassa nojaan taakse, ni mun lantio siirtyy eteen, persluut myös ja samalla miä otan tukea jalustimista ja työnnän jalat liian eteen. NÖY, ei näin. Ja toinen juttu, kun miä yritän puskee kantapäät alas, niin kuin oon joskus aikanaan oppinu, että kannat alas, ni sama reaktio tapahtuu eli sit mun pohkeet työntyy eteen ja samalla, kun painan kantoja alas, mun persluut nousee satulasta irti ja sit taas heilutaan. Wanlessin kirjassa Mielekästä ratsastusta Mary kehottaakin ensin opettelemaan pitämään kannat samassa tasossa varpaiden kanssa ja keskittymään pitämään pohkeet oikeassa paikassa eli siinä satulavyön takana. Sitten, kun tämä sujuu, voi alkaa harjotella sitä kantojen alaspäin painamista.

En oo koskaan ajatellukaan, että ratsastus on näin hienosäätöjuttua. Niin pienistä liikkeistä on kiinni se, miten hevonen kulkee ja reagoi mun apuihin. Tai ei reagoi, kun saa niin ristiriitasta infoo mun kropalta. Noh, tänään tää kaikki pannaan testiin ja katotaan, miten "äijän" käy.

Miä oon siis hurahtanu tähän hevosteluun nyt ihan kympillä ja ratsastaisinkin varmasti useemmin, ku kerran viikossa, jos olis varaa. Mutta myös mun lapset tykkää kovasti hepoista, vaikkeivät ole niiden kanssa paljon touhuilleet aiemmin. Ehkä äiteen kuvat ja hehkutus on tarttunu. Meidän tallilla tuolla Hepolassa on alkanu lasten heppakerho ja ilmotin nyt poikani 5 veen sinne. Kovasti tuntu olevan innoissaan asiasta :) Kerho on kokoontunu jo kaksi kertaa, mutta poikani menee ens kerrasta vasta mukaan. Käytiin kuitenki eilen jo vähä haistelemassa tallin tuoksuja lasten kanssa.


 Molemmat mukelot ihastui ihanan pieneen Pyryyn, joka saikin paljon rapsutuksia ja heinää meiän lapsilta <3






Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja alan jännäilee lähtöä tallille. IIIIIK :D


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Reeniä reeniä!

Miä oon ny koko viikon reenaillu tota istuinluiden asentoa. Töissä oon siis istunu kirjan päällä, koska pehmustetulla toimistotuolilla niiden tunteminen on vielä haastavaa. Toki sitäkin pitää reenata, eihän se satulakaan mistään kivestä oo tehty. Ja huomaamattani miä korjaan mun lantion asentoo myös esim. autolla ajaessani. JEE! Siinä onki enempi haastetta, koska jalkoja pitää nostella ja painella polkimia käyttäessä. Toista jalkaa nostaessa tai painaessa sen puolen persluu nousee ilmaan, vaikka tarkotus olis pyrkiä pitämään ne molemmat penkissä/satulassa. Ainakin vielä meikällä, kun oon alottelija ratsastuksen suhteen.
Ja oonpa muuten nyt huomannu, että ajan autoa ihan vinossa istuen vain vasemman kankun päällä, mikä todennäkösesti heijastuu myös ratsastukseen niin ku moni muukin asia arkielämästä. Hienoja oivalluksia!

Tuossa Mary Wanlessin kirjassa Mielekästä ratsastusta on paljon treenivinkkejä istunnan harjottamiseen ja sitte ihan kropan lihaskunnon parantamiseen ja nimenomaan sen lihaksiston, mitä tarvii ratsastuksessa kaikista eniten ja nehän on ne paljon puhutut syvät keskivartalon lihakset. Enpä ois koskaan uskonu, että niillä on oikeesti niin suuri merkitys, mutta mitä pidemmälle miä tuota kirjaa luen, niin sitä vakuuttuneemmaks miä tuun.

Syviä vatsa- ja selkälihaksia reenaan mm. ihan sillä, että pidän niitä jännityksessä samalla, kun istun persluut alaspäin. Haastetta tähän tuo taas se, että perslihakset ei saa olla jännittyneenä. Jos ne jännittää satulassa, pomppaa ylöspäin ja näin ollen persluutuntuma katoaa hevoseen ja tasapaino ei pysy. Eli persluut alaspäin, syvät vatsa- ja selkälihakset piukkana, perslihakset rentona ja syvähengitys. Ei oo ihan mikään helppo nakki. Ja tää kaikki pitäis tehä vielä ratsailla liikkeessä eri askellajeissa. JA KOKO TUNNIN AJAN! Jep, jep :D Lisää harjootusta!

Kävin tänään myös ulkoiluttamassa mun vuoden 1986 pipaa tossa lähimettässä. Ihan otin kuulkaas juoksureenin. En oo mikään juoksija, mutta tänään oli just semmonen juoksufiilis ja miä rämminki ihan kiitettävästi ;)



Ja jottei tää ny ihan hauskanpidoks menis, niin jouduin kaivaa kaapista mun vanhan jumppapallon! Yöööök, miä niin vihaan sitä! Mutta mitäpä en tekis tullakseni paremmaksi ratsastajaksi. Maryn kirjassa on paljon ohjeita myös pallojumppaan. Jumppapallo on aika hyvä kuivaharjottelukapistus tuolle istuntaharjottelulle. Se kun tuppaa liikkumaan ei haluttuun suuntaan, jos sun tasapaino ei pidä. Vähän niinku hevonenki. Tässä ei vaan oo niitä ohjia, mistä vois hätäpäissään kiskoa tasapainon horjahtaessa tai menopelin päättäessä mennä johonkin muualle kuin sinä. Ja siitä kiskomisesta miä nimenomaan haluun päästä eroon.





Onks pakko, jos ei haluu?
ON!


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Busted!

Nalkkiin jäin, minä omahyväinen, itseeni ja istuuntaani jo tyytyväinen nilkki :D Kyllä valokuvat, videokuva ja heppakirjat on niin hyvästä tän oppimisen kannalta. Miähän oon jo pariin kertaan hehkuttanu täällä, että oon saanu istuntaani paremmaks enkä pompi enää harjotusravissa niin kovasti. Oon mielestäni saanu kontrollia enemmän hevoseen juurikin tuon istunnan "paranemisen" ansiosta. HAH!

Luojan lykky, että käteeni osui kirjastossa Mary Wanlessin kirja Mielekästä ratsastusta. Sitä, ku aloin tossa pari iltaa sitte lukemaan, niin johan taas lamppu sytty. Samaan syssyyn eräs tallin ratsastajista nimeltänsä Venla lähetti mulle kuvia viime tunnista (samasta, joista ne 2 videoo postasin edellisessä kirjootuksessa) ja pääsin tekemään ihan tällästä vertailevaa tutkimusta.

Kirjassa puhutaan paljon istunnasta ja annetaan ihan oikeita vinkkejä sen parantamiseen. Mary on saanut vangittua opukseensa olennaisen. On kuvat vääristä ja oikeasta asennosta. Ja tadaa:


Näätte varmaan kaikki saman, minkä miäkii. Tällee miä siis ratsastan mielestäni oikeessa istunnassa!!!! Halleluuja! Kyse on köyryselkäisestä ratsastajasta. Oikeanpuoleisessa kuvassa näätte, miltä se näyttää edestäpäin. Hyvin lysyltä! Ja tästä syystä mun pohkeet on väärässä paikassa eli suoralinja korvat-hartiat-kantapäät ei toteudu. Ihannekohta pohkeille ois hieman satulavyön takana. Keskimmäisessä kuvassa ette nää satulavyötä olleskaan, koska mun jalka on just sen päällä. Ah, mikä urpo miäkii oon. Kuvassa näätte myös, että hevonen on väärässä asennossa. Sen pitäis olla selkä pyöreenä eikä notkolla (tai ainakin musta näyttää, että se on notkolla). Eli väärä istunta saa sen hevosenkin olemaan väärin.

Avainsana on istuinluut. You know. Jokaisen meidän arsessa on luut. 2 kappaletta semmosia teräviä piikkejä, jotka tuntuu, kun istut käsiesi päällä kämmenet alaspäin. Oikeaoppisessa istunnassa nuo luut törröttää suoraan alaspäin. Tuossa kuvasarjassa mun istuiluut osottaa eteenpäin. Kokeilkaapa. Tää vinkki on suoraan tuosta kirjasta. Eli istu kovalla tuolilla ja liikuta lanteitasi, tunnet kuinka istuinluusi vaihtavat asentoa. Jos työnnät lantion eteen, istuinluut osottaa eteen (niinku kuvassa). Jos työnnät lantion ihan taakse, niin tattadataadadaa:



istuinluusi osoittavat silloin taaksepäin ja selkäsi painuu notkolle. Tää asento oli mun ensimmäinen istunta, kun alotin ratsastuksen. Muistan sen, ku eilisen päivän, koska kun korjasin lantion asentoa kääntämällä sitä eteen, luulin löytäneeni oikean asennon, mutta hups, käänsinkin ääriasennosta toiseen ääripäähän. Kosh! Tässä notkoselkäasennossa ei muuten saa sitäkään vähää tuntumaa hevoseen ja harjotusravissa tasapainon pito on todella vaikeeta, niinku oon aiemminki kertonu.

No, nyt siis tiedän, että nää asennot on väärin. Joten miten sitte opin sen oikeen. Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä, miten oikeaa istuntaa voi harjotella ilman hevosta. Tänään istuin töissä kirjan päällä koko päivän ja korjailin mun asentoa vähän väliä niin, että ne persluut tosiaan osotti suoraan alaspäin. Kirja takapuolen alla autto hyvin tuntemaan ne luut. Oishan noi voinu vähä muut ihmetellä, jos miä oisin käsieni päällä istunu 8 tuntia :D Huomasin päivän aikana, että hyvinki helposti miä lysähän tuohon Quasimodo-asentoon. Eli siittä pitäis nyt sitte oppia pois. Vähänks miä räjäytän pankin sunnuntaina ratsastustunnilla, ku oon koko viikon reenannu!


Tältä sen siis pitäis suurinpiirtein näyttää.

No, jottei tää ny niin helppoa ois, että pelkällä persiin heiluttelulla tästä selviäis, ni onhan tähänkin reenaamiseen pakko lykätä noi syvien vatsalihasten tiukkana pito ja samalla syvähengitys. Siinäpä on meille kaikille loppuviikoks vähän tekemistä. Hop, hop, sieltä sohvan nurkasta reenaamaan!!!

Mua kutkuttelee ajatus, että saisin ens kerrallakin Pikku Myyn. Nyt palan halusta päästä harjottelemaan tätä istuntaa sen hevosen selässä, kuka autto mua tajuumaan, että jotain on pielessä :)



Kuvat minusta ja Myystä: Venla Lipo


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hitokseen laukannostoharjootusta

Olipa taas huipputunti! Hitto, että tuli ihan hikikii :)

Ratsukseni sain Pikku Myyn. Toivoin Veikkoa, mutta Tiina ei ollut siitä asiasta kovin innoissaan. Hehe, ehkäpä miä tarviin vielä rutkasti lisää harjotusta, että Veikon saan laukkaharjotuksiin ;) Niitä oli meille tänään siis luvassa, tosin me saatiin tietää se vasta kun oltiin jo ratsailla. Iiiiiik!

Hmmm... Pikku Myy. Tuo suloinen ja kaunis, eihän siinä mitään vikaakaan ollu viimeks, kun menin. Jotain se jästeili, mut muutenhan se oli ihan ok. No, miä otan Pikku Myyn tokaisin. Ja samantien, kun lähdettiin raviin, ni miä muistin, miks mulla oli viimeks sen kanssa niin paljon tekemistä. Lukasepa tää.

Pikku Myy on niiiiiiiiiiiin kapea, että mulla teettää oikeesti töitä pysyä tasapainossa satulassa. Tai sit mun perse on vaan liian levee sen selkään :D Mentiin alkulämmöiks kevennettyä ravia ja harjotusravia. Ensin jouduin taas hakemaan sitä tuntumaa, että totuin siihen Myyn menoon. Ja mielestäni onnistuinkin tosi hyvin saamaan istunnan paremmaksi ja tasapainon pysymään. Harjotusravin aikana en pomppinu ja sain pohkeilla annettua käskyjä mm. voltille kääntymisessä (ulkopohje), voltin suurentamisessa (sisäpohje) ja eteenpäin ratsastamisessa (molemmat pohkeet). Eteenpäin ratsastaminen tarkottaa siis sitä, että esim. ravissa hevosen hidastaessa annetaan pohkeilla lisää vauhtia, ettei hevonen hidasta käyntiin. Jes, hyvä miä!

Myyllä on myös eräs muu piirre, minkä kanssa olin vähän ihmeissäni. Se on toiselta puolelta vino. Tai se kulkee kenossa ravissa. Niin kenossa, että miä luulin jo taas jossain vaiheessa, että myö kaadutaan kyljelleen :D Tiinalta sainki tähän vinkin, että annat sisäpohjetta, kun se alkaa kenottaa, niin pitäis oieta. Ja muutaman kerran sainkin sen oikenemaan. Jes, hyvä miä taas!

En ees muistanu, että oon yrittäny Myyn kanssa laukannostoa ennenkin. Nyt vasta, ku luin ton aiemman postaukseni (linkki tuolla ylempää), muistin, että hitto niinpä oliki. Ja voin sanoo, että meni kyllä kaheksan kertaa paremmin tänään. Jes, hyvä miä taas! :D No joo, tekemistä on silti vieläkin etenkin tasapainon kanssa. Nostettiin laukka harjotusravista ja nyt en heilunu, ku heinämies, mutta laukannostoavun antaminen oli silti vähän vaikeeta. Eli sisäpohje siirtyy hieman eteen ja sillä sitte kops. Samalla pitää ulkopohje pitää tukemassa ja tosiaan ratsastaa sitä ulko-ohjaa kohti. Hehe. Pää pyörällä taas, ku Haminan kaupunki! Myy osas kyllä myös olla nostamatta laukkaa mun pyynnöistä huolimatta eli kun se huomas, ettei tarvi, niin sitte sainki tehä töitä ihan hikeen asti. KELE! Sain kuitenkin laukan pari kertaa nostettua, mutta en juurikaan ylläpidettyä. Ei pysty muistaa kaikkee siinä rytäkässä :D Ja rytäkkää se vielä on, ennen ku siihen tottuu. Onneks kelit alkaa olee semmoset, että päästään tota laukannostoa harjottelee nyt kunnolla, koska kenttä on sula. Jee!

Ja jotta elämä ei ois ihan niin tylsää, niin olipa muuten tänään lähellä, etten tippunu selästä. Taas. Ja tää oli siis vaan ihan omaa syytä, kun en saanu tasapainoa pidettyä. Onneks olin just lukenu (edellisestä kerrasta säikähtäneenä, täällä) oikeeoppisesta putoomisesta ja handlasin tilanteen pienellä halittelulla! Tuosta putoamistekniikasta kirjottelen sitten joskus toiste.

Loppuun pari videonpätkää. Ensimmäisessä tämä meikäläisen halailu hevosen kanssa ja toisessa sitten se onnistunut laukannosto :)





 Voitte nauraa ihan rauhassa :D Niin miäkii täällä teen kerta toisensa jälkeen!





Kiitos kuvaajalle ja Tiinalle hyvästä tunnista :) Iso käsi myös ystävälleni Mialle, joka sai laukka"kammonsa" selätettyä ja laukan nostettua hienosti! JEEE, hyvä myö :D


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Haaveilua

Miä käyn säännöllisesti tsekkaamassa ton hevostalli.net -sivuston ja sieltä annetaan vuokralle -osion. Jonain päivänä oon niin hyvä ratsastaja, että voin itsenäisesti ratsastaa kentällä ja maastossa. Laukata hulluna pitkin peltoja ja hypätä metsässä kaatuneiden puunrunkojen yli. Ratsastaa meren rannalla tuulen tuivertaessa tukkaa ja suolapisaroiden pärskyessä kasvoille. Ja makoilla kesäkukkapellolla heinä suussa hevosen laiduntaessa. Aaah, miä niin nään itteni noissa tilanteissa. Mutta se päivä ei oo vielä lähelläkään. Se päivä on joskus.

Unelmointia ei pidä koskaan lopettaa. Ei siinäkään vaiheessa, kun joku unelma toteutuu. Nyt saan toteuttaa lapsuudenaikaista haavetta. Olen päässyt ratsastamaan. Unelmat ei loppunu kuitenkaan siihen, ne vaan kasvaa isommiksi. Haluan tulla paremmaksi ratsastajaksi. Semmoiseksi, joka osaa kevyillä avuilla pyytää hevoselta erinäisiä asioita. Haluan tulla niin hyväksi ratsastajaksi, että tuo 600 kiloinen saaliseläin kunnioittaa minua, koska olen johdonmukainen ja luotettava. Ei pelkää vaan kunnioittaa.

Ihan ikiomaa hevosta en kuitenkaan mieti. Ei meikäläisellä ois varaa ylläpitää sitä, ellen voita lotossa :D Ja sit jos joskus voitan oikeesti lotossa ihan hitokseen rahaa, niin todellakin haluan ostaa maalaistalon ja tallin ja sinne pari heposta, joilla mun kaverit saa ratsastaa ihan ilmatteeks! Nii! Ja sit miä vaan laukkaan joka päivä ja rapsuttelen mun ystäviä :)

Loppuun pari netistä bongattua kuvaa, jotka kosketti. Jatketaan haaveilua itsekukin <3






 



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pienen hetken pelotus

Ensimmäistä kertaa tän mun ratsastusurani aikana mua pelotti tänään hetken aikaa. Kerrottakoon pohjustukseksi tähän väliin, että tänne meille päin Suomeahan iski hirvee lumimyräkkä viikonlopuks. Sen lisäks tänään tuuli ihan simona. Hevoset oli ilmeisesti myös vähän ihmeissään ilmasta. Ratsukseni sain ihanaisen ja valtavan Toron. Tai sain valita :) Toro oli kuulemma ollu vähän säikky koko päivän, mut en osannu sitä etukäteen jännittää. Onhan noita säikkykohtauksia tullu hevosilla ny ennenki.

Alku suju meillä hienosti mut sit jossain puolivälissä tuntia Toro alko vilkuilee kentän päädyssä olevaa metsää kohti. Mentiin ravia ja kentän pitkällä sivulla tehtiin ekasta kirjaimesta kiemura sivun viimeiseen kirjaimeen. Oltiin harjoteltu tätä jo käynnissä ja nyt mentiin samaa sit ravissa.

Nyt en jaksanu piirtää ite :D Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ratsastusradan_tiet

Toron huomio alko kiinnittymään siihen lähimetsään ja  pari kertaa se käänsi päänsä ihan kunnolla pois menosuunnasta ja korvat pyöri, ku hyrrät, kun se kuunteli jotain. Yhtäkkiä Toro sit säikähti jotain siellä metsän suunnassa olevaa ja nous takajaloilleen ja lähti siitä sitte rynnii hirveetä vauhtii eteenpäin. Multa lähti siinä rytäkässä toinen jalka jalustimessa ja sitten vaan yritin pysyä kyydissä ja saada hevosen rauhottumaan ja pysähtymään. Kuulin sen kaiken kauheuden keskeltä, ku Tiina huus mulle monta kertaa, että vedä ohjista, vedä ohjista! Huh, mikä tilanne. Ei sitä osaa ees kirjottaa sillee, että työ saisitte sen kuvan, mitä se oikeesti oli. Mutta ne teistä, jotka ootte joskus kokenu jotain vastaavaa, tiiätte, mistä miä puhun.

No Tän tapahtuman jälkeen mua jännitti ja pelotti vielä jonkun aikaa, vaikka ratsastusta piti tietty jatkaa ihan normaalisti ja näyttää taas hevoselle, kuka on pomo. Saman tien, kun sain jalustimen jalkaan, niin eikun uudestaan raviin ja homma jatku. Muutaman kerran Toro yritti vielä kuikuilla, mutta Tiina huikkas mulle, että et anna sen käännellä päätään vaan annat ohjasta merkkiä, että mihin suuntaan sen pään pitää osottaa. Ja menosuuntahan se on. Tietenki.

Tunnin lopuksi Toro alko sitten laskea päätään alas ja miähän olin taas, että mitä ihmettä. Pikkasen, kun kiristin ohjia, jotta se nostais päänsä ylös, niin tietenkin se sitte hidasti käyntiin. Hohhoijaa. Kysyin Tiinalta tunnin jälkeen, että mitä siinä tilanteessa pitäis tehdä, niin Tiina sano, että jos hevonen laskee päänsä alas, niin annat pohkeita. Se on hevoselle merkki, että pää ylös. Ohjista, jos kiristää, niin tietenkin hevonen silloin hidastaa. Onhan ohjat niiden jarrut. Nyt oon taas vähän viisaampi!

Harjotusravin oon nyt saanu ihan hyväksi. Osaan kääntää lantion oikeeseen asentoon, muistin pihdit ja nojasin hieman taakse. Sain ohjattua hevosta pohkeilla enkä heilunu satulassa, ku heinämies. JES! This is HUGE! Miä oon niin ylpee itestäni! Vielä on kuitenkin tekemistä sen korva-olkapää-kantapää -linjan kanssa eli mun jalat on vieläkin hieman liian edessä.

Alkuverryttelyä pitkillä ohjilla. Miä ainakin istun vielä ihan kasassa.

Alkuverryttelyä myös meikällä. Taitaa olla joku pohkeen venytys tässä menossa :D Tai sit miä vaan taas säädän jotain :D

Kattokaa tota Toron harjaa! Hirvee tuuli!


Taustalla näkyy Mia ja Jolle.



Jäätiin vielä seuraamaan seuraavaa tuntia ja Torolla näytti olevan tosi paha päivä.  Mutta silti miä tykkään siitä niin paljon!


Tunnin jälkeiset kiitospusut, Mia & Jolle <3


Kävinhän miä sitte tunnin päätteeks vielä vähä rapsuttelemassa Veikkoa <3

Hieno tunti oli kaikkinensa. Opin taas monia uusia juttuja.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Miä laukkasin!

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Siis niin makee fiilis oli eilen tunnin päätteeks ja vielä tänäänkin, ettette usko! Miä laukkasin melkein koko kentän ympäri! Ja oisin laukannu pidempäänkin, mutta sitte tuli ahdasta ja oli pakko pysähtyä. Mutta miä laukkasin!

Soitin heti tallilta lähettyäni Mialle, joka ei valitettavasti päässy osallistumaan tunnille, ja hiphurrasin tätä laukkaamisasiaa. Mia sitte jossain vaiheessa kysy, että mitä muuta myö tunnilla tehtiin ja tiiättekö, miä en muistanu :D Kaikki muu (taistelu ja vääntö hevosen kanssa) oli unohtunu, kun miä olin niin innoissani siitä, että sain laukan nostettua ja ylläpidettyä. Siks en heti eilen kirjottanu tätä postausta, ku jouduin tekee vähä ajatustyötä siitä, mitä muuta myö tunnilla tehtiinkään.

Ihan ensteks pakko mainita, että miä sain hepokseni Kiksun. Kääk. Jos et tiiä, mistä miä puhun, ni tsekkaas täältä! No, niinku aiemminki mainitsin, ni en oo turhan nirso, mutta kyllä mua pikkasen pänni, että tiedossa on haasteellinen tunti, koska hevonen yrittää kyykyttää meikäläistä ihan kuus nolla. Ja niinhän se Kiksu-pappa taas yrittikin. Ihan urakalla. Hohhoijaa, ja voin sanoo, että meikäläisellä on perse, sisäreidet, vatsalihakset ja selkälihakset ihan muuskana. Tällä kertaa osasin kuitenkin hieman paremmin reagoida hevosen niskurointiin, ku viimeks, mutta kyllä on vielä tekemistä, että meistä ihanneratsukko saadaan. Työ tietysti siellä mietitte, että no mitä se Kiksu nyt sitte teki. Ja miähän kerron. Eli hevonen ei totellu mun pohjeapuja eikä aina mun ohja-apujakaan. Esimerkiksi voltille kääntyminen oli ihan työn ja tuskan takana, kun ei kääntyny pohkeen ja ohjan yhteisavuilla eikä meinannu kääntyä vielä siinäkään vaiheessa, kun jouduin kiskomaan ohjasta ihan kunnolla (mitä miä muuten inhoon yli kaiken). Raviin siirtyminen tuotti hankaluuksia, jouduin raipalla antamaan lisäapua, kun ei uskonu. Aina käännökseen tultaessa tai ympyrän puolivälissä se hidasti käyntiin. Tiina huikkaski mulle, että kun miä yhen kerran annoin sen tehdä niin, ni se tekee nyt joka kerta niin. Oma vika piikkisika. Mutta miä voin sanoo, että kun koko tunnin jouduin iskee pohkeilla ihan sikana, niin lopputunnista en enää tuntenu mun jalkoja.




Jotain postiviivista tähän väliin tuon. Sain korjattua taas mun istuntaa hieman ainakin. Nyt en pomppinu niin pahasti harjotusravin aikana, vaan osasin istua lantio oikeessa asennossa ja sain pohkeilla myös sitä kontrollia hevoseen, mitä oon täällä aiemmin ihmetelly, että miten se voi ees olla mahollista. Kuulin taikasanan Tiinalta. Pihdit. Miähän en oo tajunnu ollenkaan, että jalat pitää "kietoa" hevosen ympärille niin ku pihdit! Haha! Lamppu sytty! Mun jalat on aina heilunu ku tuuliviirit ja siks mulla on ollu myös sitä tasapaino-ongelmaa. Ja kun tajusin tän pihti-jutun, niin homma suju taas paremmin!

Laukannostoa harjoteltiin ihan tunnin päätteeksi niin, että ensin jokainen ratsukko sai mennä yksitellen tekemään Tiinan ympärille isoa ympyrää ja sitten siitä nostaa laukan. Kiksun kanssa laukka pitää nostaa ravista. Ja siinä ympyrällä se ei oikein ottanu meikäläiseltä onnistuakseen. Yhen kerran taisin saaha pikkusen laukan eli muutaman askeleen. Jipii :(

Mutta lopputunti pelasti kaiken! Meillä oli joku 5 minuuttia aikaa jäljellä, kun Tiina huikkas, että kaikki kiertää kenttää ympäri ja sitten siellä Tiinan päässä jokainen saa nostaa laukan ja laukata niin pitkälle, kun tilaa riittää. IIIIIK! No miähän siirsin Kiksu-papan ensin raviin ja siitä saman tien tein laukannosto avun. Ja myö laukattiin, pikkupätkä. Mut sain Tiinalta heti sapiskaa, että Kiksun kanssa ei saa nostaa laukkaa heti, koska se voi innostua siitä liikaa ja sitte se ois menoa. Eli ensin pitempi pätkä ravia ja sitten vasta rauhassa laukannosto. Noh, seuraavalla kierroksella uus yritys ja hop! Miä sain sen laukan nostettua ja myö laukattiin, miä en keikkunu selässä vaan pysyin tasapainossa ja sain vielä ohjattuakin hevosta (mikä on aikasta tärkee juttu :D )! Ja myö mentiin melkein koko kenttä ympäri ja oltas menty tosiaan vaikka kuinka kauan, ellei ois tullu tilan puute. JEEEEE! Ettekä usko, mikä fiilis! Miä vaa nauroin ja hymyilin ja silmät sädehti ja sit miä myös tuuletin ja rapsutin Kiksua kiitokseksi. Huikeeta! Siihen oli hyvä lopettaa tunti. Niin makeeta! Kaikki se aikasempi vääntö hevosen kanssa unohtu ainaki pariks sekunniks :D




Joku huikkaskin jo, että tais Riikka rakastua nyt Kiksuun, johon miä vaan nauroin, että noh, noh ehkä ei nyt ihan vielä tolle linjalle lähetä, hehe.

Tää oli nyt eka kerta, kun miä laukkasin noin pitkän pätkän ja tätä miä olin odottanu jo kauan. Nyt miä tiiän, miltä laukkaaminen tuntuu. Aikasemmat laukat on ollu sitä paria askelta satulasta kiinni pitäen ja kauhun kankeena selässä keikkuen tyyliin yhen kannikan varassa. Mutta nyt miä tiiän ja tästä miä jatkan hyvillä mielin harjotuksia. Aamen.



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Hevosen aistit

Oon opiskellu hevosasioita itsenäisesti lukemalla paljon kirjallisuutta ratsastamisesta ja hevosista. Yks ihan huippuhyvä kirja aloittelijalle on Tuire Kaimion Hevonen: ensimmäinen oppaani. Kirjassa kerrotaan kokonaisvaltaisesti, mutta tarpeeksi yksinkertaisesti hevosista. Toinen hyvä "oppikirja" on Saskia Brixnerin Hevoset: rodut, harrastus ja hoito.

Hevosen aistien eroavaisuus ihmisen aisteihin on merkittävä ja tämän ymmärtäminen auttaa meitä lukemaan hevosta. Hevonen on saaliseläin, joka tarvii tarkkoja aistejaan selviytyäkseen luonnossa. Tästä on ollu meikäläiselle paljon jeesiä ihan tuolla ratsastustunnilla.

Näkö:
Hevosella on isot (ja kauniit) silmät, jotka sijaitsee pään sivuilla ja niillä hevonen näkee laajakuvamaisesti ja kauas. Kumpikin silmä näkee ns. oman kuvansa. Aattelepa omalle kohalles, jos sun silmät eläis ihan omia elämiään :D Hevosen näkökenttä on 300 astetta, ihmisen 180 astetta, HUH! Mutta hevosen näkökentässä on myös sokea piste. Hevonen ei nää suoraan lähelle eteensä, koska sen pitkä turpa tulee eteen. No okei, on myös toinen sokea piste. Hevonen ei myöskään nää suoraan taakseen elikkäs, kun meikäläinen istuu satulassa hepokka ei nää musta kuin polvet. Näitä sokeita pisteitä kannattaa hevosta lähestyvän välttää, ettei hevonen säikähdä. Eli sivulta mennään hevosen luo. Toki hevonen päätä kääntelemällä näkee myös suoraan eteen ja taakse.

Molemmilla silmillään hevonen näkee kauas eteensä. Tämä näköalue on kapea, mutta sen avulla hevonen arvioi etäisyyksiä ja jos miä joskus oon niin hyvä ja rohkee, että hyppään esteitä (iiiiik, salainen unelma), niin paree ois silloin muistaa, että hevosen on annettava nostaa päätään estettä lähestyessä, jotta se näkisi esteen ja pystyisi hyppäämään sen yli.

Urpoilla on silmät keskellä päätä, hevosilla ne on pään sivuilla.

Haju:

Hajuaistihan on hevosella parempi kuin meikäläisillä. Hajuaistiaan hevonen käyttää makuaistinsa kanssa syömishommissa. Se pystyy näiden aistien avulla erottelemaan myrkylliset kasvit syötävistä kasveista ja se on eloonjäämisen kannalta aika tärkeä ominaisuus. Hevonen myös tunnistaa petoeläinten ominaistuoksut sekä oman laumansa yksilöiden hajut. Ja mikä ehkä hämmästytti meikäläistä eniten, hevonen muistaa myös paikkojen ominaishajut!

Hevoset haistelee toisiaan ja ihmisiäkin. Se on niiden tervehtimistapa. Haistelua käytetään myös uusien asioiden tutkimiseen ja kakkakasojen analysointiin (tamman vai orin jätökset). Orit kakkii kasaan, jotta muut hevoset vois käydä haistelemassa sitä ja sit ne tietää, et tää ori on tän alueen kingi :D

Ja tää seuraava tieto oli mulle ihan uutta. Se, kun hevonen nauraa ylähuuli rullalla ei ookaan nauramista vaan haistelua. Ilmettä kutsutaan nimellä "flehmen" -ele ja hevonen tekee niin, kun se haluaa tarkkoja hajutietoja.


Usein myös sanotaan, että hevoset haistaa pelon ihmisessä. En epäile tätä yhtään, mutta ehkä kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta aistimisesta ei pelkästään haistamisesta. Kuvassa Toro tervehtii Miaa. Miaa, ei yhtään pelota, vaikka sillä on muuten kakka housussa tulevasta tunnista :D Sori, oli pakko :D


Maku:

Hevonen maistaa todennäköisesti suolaisen, makean, happaman ja karvaan, ihan niin kuin immeinenkin. Hevonen erottelee ruokaansa maku- ja hajuaistiensa avulla, niin kuin tuossa ylempänä jo kerroinkin mutta myös niinkin, että hevonen erottaa runsasenergisen ruoan vähemmän energisestä.


Kuulo:

Hevosen korvat on kovin liikkuvaista sorttia. Välillä tuntuu, että sillä on hyrrät päässä, niin kovasti ne pyörii :D Hevonen voi liikuttaa korviaan ääneen suuntaan ja jopa niin, että toinen korva sojottaa eteen ja toinen taakse. Hevosella on erinomainen kuulo, mutta äänen tarkkaa suuntaa se ei välttämättä pysty erottamaan. Välillä, kun meikäläinen on satulassa, niin hevosen korvat on suunnattu minuun eli taakse. En tiiä, onko pollukka yrittäny kuunnella, että mitähän se Virtanen siellä mahtaa kirota vai kuunteleeko jotain muita ääniä.
Hevoselle on kiva jutella ja joskus tuntuu, että se jopa kuuntelee. Aina kun hevosta lähestyy, pitäisi jutella jotain, jotta se kuulee ihmisen tulon. Välttämättähän hepokka ei nää meikäläisiä.


Humu kuuntelee joka suuntaan ja tarkkailee samalla meikäläistä, että mikäs jantteri se tuo on. Silmät on kuitenkin lempeät ja olemus rento.



Dynastia on kohdistanut katseensa kauas eteen ja samoin korvat on suunnattu eteenpäin. Jotain kiinnostavaa siellä siis tapahtuu. (Tämä hevonen ei ole Hepolan ratsuja.)


Tunto:

Hevoset koskettelevat toisiaan rapsuttaen huulillaan ja hampaillaan. Ne hellivät toistensa harjanjuurta, säkää ja lautasia. Hevoset tarvitsevat toisiaan, sillä hevonen on hevosen paras ystävä. Välillä ihminenkin saa osakseen tätä hevosen hellyyttä, mutta se voi kyllä vähän kirpasta, jos hevonen rapsuttelee hampaillaan meikäläisen niskaa :D

Hevosen tuntoaisti on niin herkkä, että se aistii kärpäsen ihollaan. Monesti ootte ehkä nähnykin, kun hevosen iho alkaa väreillä. Näin se ajaa kärpäsiä ja muita hyönteisiä tiehensä. Hevonen tuntee myös ratsastajan liikkeistä pienenkin jalan liikautuksen tai raipan hipasun. Tän takia miä haluan käyttää mahollisimman kevyitä apuja eli ohjia ja pohkeita, koska en halua satuttaa. Mua aina hirvittää, jos ratsastan semmosella hevosella, jonka kanssa joutuu oikeesti olemaan vähän kovakourasempi.


Miä tein teille taas tämmösen laadukkaan opetuskuvan :D

Tämä on Kraater ja kuvan on ottanut Mia. Hepokka ei asustele Hepolassa.


Hevosen turvassa kasvaa karvoja, tuntokarvoja. Niitä ei saa missään nimessä leikata pois, koska hevonen määrittää niiden avulla etäisyyttä maasta, koska ei nää turpansa eteen. Tuntokarvat myös ohjaavat varsoja äitiensä maitokannuille.

Suun tuntoaistin herkkyyden vuoksi ohjista kiskominen ja repiminen on julmaa. Aattelepa omalle kohalles, jos sulla ois rautakanki suussa ja sit sitä joku riuhtois taakse päin hirveellä voimalla. Auts.

Kyljessä hevosella on tarkka tuntoaisti ja sen vuoksi pohjeavuilla saadaankin hevonen liikkeelle ja tekemään erilaisia tehtäviä ja "temppuja". Ja eikun sunnuntaina taas kentälle harjottelemaan näitä "temppuja" :D Siitä reissusta sitte seuraavaksi raporttia luvassa.



Lähteet:
Brixner, Saskia 2010: Hevoset: rodut, harrastus ja hoito. NGV. Köln.
Kaimio, Tuire 2006: Hevonen, ensimmäinen oppaani. WSOY. Helsinki.
KSA silmäkeskus

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Istunta

Se paljon puhuttu istunta puhuttaa myös meikäläistä tänään. Hitto, että sekin on vaikeeta. Luulis, että siellä satulassa nyt istuu ihan luonnostaan oikeessa asennossa, mutta eipä se niin vaan ookaan.

Eilen tunnilla harjoteltiin pysähtymistä ja volttia käynnissä ja harjotusravissa. Sekä pysähtymisen jälkeen peruuttamista ja siitä suoraan eteenpäin lähtemistä. Kuulostaa yksinkertaselta, mutta ei se välttämättä aina oo.
Ratsukseni sain eilen Toron. Tallin nettisivuilla http://www.tr-custom.com/Toronto?parent=Hevoset Toroa kuvaillaan näin: "Vuonna 1995 syntynyt ruuna. Sympaattinen sydäntenmurskaaja, vaativan tason esteratsu joka kulkee tasaisesti läpi myös kouluratsastusradat tasolla Helppo A. Toro muiden hevosten tavoin on erittäin kiltti hoitaa ja käsitellä." Ja miä tykkään Torosta ihan superpaljon! Se on niin kiltti ja kevyillä avuilla tekee mitä pyytää. Tai ainakin näin miä koen.

Toron kanssa pysähtyminen, peruuttaminen, peruuttamisesta suoraan eteenpäin lähteminen ja voltit sujui käynnissä hienosti ja helposti. Omasta mielestä ainakin. Toki aina on petrattavaa, mutta noin niinku meikäläisen tasoon nähden. Harjotusravi tuotti sitte taas tekemistä ja hikikarpaloita. Ja syykin viimenään selvis. Miä istun harjotusravin aikana ihan päin persettä. Hehe, no istutaanhan sitä muutenki päin persettä, mutta lantion asento ja jalkojen asento on siis meikäläisellä väärät. Ja tämä teettää sitten sen, että pompin kuin pupujussi siellä satulassa enkä saa jaloilla mitään kontrollia hevoseen. No lantion asentoa sain korjattua ja meno tuntukin heti paljo vakaammalta, mutta jalat oliki sitte hankalampi juttu. Meikäläisen jalat liikkuu liian eteen. Ne on melkein hevosen kainaloissa vaikka ne pitäis olla suorassa linjassa tyyliin korva-olkapää-kantapää.

Alla oleva kuva on laadultaan huono johtuen mun kamerasta ei kuvaajasta, mutta pointti näkyy. Tässä meen harjotusravia voltilla ja oon piirtäny punasen viivan siitä korva-olkapää-kantapää -linjasta. Eipä paljo meikäläisen kantapäät oo siellä, missä niitten pitäis!!!! Ja tähän tartteen nyt hirveesti harjotusta. En tajuu, miten niitten jalkojen pitäminen siinä oikeessa kohassa onki niin vaikeeta.





Olin kyllä tosi tyytyväinen tuntiin. Sain Tiinalta paljon ohjeita ja neuvoja tähän mun istuntavirheeseen ja sitä haluunki nyt reenata ihan tosissani!


Jiihaa! Tässäkin kuvassa näyttää, että istun ihan vinossa. Taustalla näkyy ystäväni Mia ja Jolle <3

Juuri pysähtymässä tai peruuttamassa. Toro on niin <3

Nyt istun jo suoremmassa. Jes!


Kiitos Helille ja Minnalle kuvaamisesta!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ratsastuksen terminologiaa vol 1

Tää on teille kaikille alottelijoille sekä niille, jotka ei itse ratsasta, mutta mahdollisesti lukee mun blogia. Ennen kaikkea tää postaus on kuitenkin meikäläiselle itselleen muistutukseksi näistä perusasioista :)

Varoitus: ei kovin laadukasta jälkeä oo luvassa :D

Ohjat ja pohkeet: Meiksi aina pauhaa sisäohjista, ulko-ohjista, sisäpohkeista ja ulkopohkeista. Tässä näätte nyt piirroksen, jossa oon kuvannu nuo termit. Musta laatikko ympärillä kuvastaa ratsastuskenttää. Sisäohja ja sisäpohje on siis aina kentän puoleiset, ulko-ohja ja ulkopohje vastaavasti kentän laidan puoleiset. Ja nämähän vaihtuu tietenkin aina suunnan mukaan. Selkeetä eikö?

Lähde: Minä itse




Ja sitten päästään ratsastusradan teihin. Ei siis oo ihan sama, mitä siellä kentällä tehdään, vaan opettajan huutaessa jonkun tien, pitäisi tietää, mihin mennään. Alla olevissa piirrustuksissa musta laatikko kuvastaa kentän laitoja, punainen ratsastusrataa ja sitten eri väreillä oon piirtäny niitä muita juttuja. Haha, epäselvyyksistä voitte syyttää sitten vain ja ainoostaan meikäläistä :D

Kaarto radan poikki: Ratsastetaan kenttää ympäri ja käskystä käännytään kentän poikki erinäisissä kohdissa. Tarkotus on päästä vastakkaiselle puolelle kenttää ja joko vaihtaa kulkusuuntaa tai jatkaa samaan suuntaan, missä mentiinkin.







Voi tsiisus, mikä piirros tämä seuraava. No tässä alla nähdään, minkäläistä rataa meikäläinen ratsastaa, vaikka tarkotus ois siis mennä mahdollisimman suoraan :D
Koko rata leikkaa: Tämän tien tarkotus on yleensä vaihtaa suuntaa. Eli kulmasta käännytään leikaten koko kentän läpi vastakkaiselle sivulle.







 Alla olevassa kuvassa näätte niitä ympyröitä, joista olen jo täällä blogissakin pauhannut. Ympyrän pitäisi siis olla ympyrä eikä soikula niin kuin meikäläisellä yleensä :D Ympyrän voi tehdä kolmessa kohtaa kenttää: keskellä tai jommassa kummassa päädyssä.


Voltit on sitten pienempiä kuin ympyrät, mutta kuitenkin ympyrän muotoisia ei suorakulmioita tai soikuloita, niin ku meikäläisellä, hehe, ehkä tarviin vielä vähän lisää harjootusta...
Voltteja voi tehdä eri kokoisia ja eri kohdissa kenttää.





Täyskaarto komento on aina semmonen, mitä miä en muista. Sit toivon sormet ristissä, että mun ei pidä tehä ekana. Täyskaarrolla vaihdetaan suuntaa.






Ja viimein opin piirtämään oikein :) Keskihalkaisija komennolla ratsastetaan kenttää normaalisti ja päädyssä käännytään ja ratsastetaan kentän keskeltä pituussuunnassa toiseen päätyyn. Perillä suunta joko vaihtuu tai jatkuu samana kuin olikin.





Kaikki yllä olevat kuvat olen piirtänyt itse. Ratsastusradan teihin katsoin mallia täältä http://www.ratsastus.fi/ratsastustietoa/ratsastamaan/ratsastusradan_tiet ja kehotan teikäläistäkin katsomaan :D

Tässä postauksessa käsitellyt tiet on semmoisia, joita oon itse ratsastanu. Linkistä näätte niitä lisää. Huh huh, sanon minä. Jos nyt oppis ensin nämä.


*Muoks: vaihoin pari kuvaa, joita parantelin. Luin ite eilen tätä kirjotusta enkä meinannu saada itekään tolkkua parista kuvasta :D*