perjantai 7. maaliskuuta 2014

Hevosen aistit

Oon opiskellu hevosasioita itsenäisesti lukemalla paljon kirjallisuutta ratsastamisesta ja hevosista. Yks ihan huippuhyvä kirja aloittelijalle on Tuire Kaimion Hevonen: ensimmäinen oppaani. Kirjassa kerrotaan kokonaisvaltaisesti, mutta tarpeeksi yksinkertaisesti hevosista. Toinen hyvä "oppikirja" on Saskia Brixnerin Hevoset: rodut, harrastus ja hoito.

Hevosen aistien eroavaisuus ihmisen aisteihin on merkittävä ja tämän ymmärtäminen auttaa meitä lukemaan hevosta. Hevonen on saaliseläin, joka tarvii tarkkoja aistejaan selviytyäkseen luonnossa. Tästä on ollu meikäläiselle paljon jeesiä ihan tuolla ratsastustunnilla.

Näkö:
Hevosella on isot (ja kauniit) silmät, jotka sijaitsee pään sivuilla ja niillä hevonen näkee laajakuvamaisesti ja kauas. Kumpikin silmä näkee ns. oman kuvansa. Aattelepa omalle kohalles, jos sun silmät eläis ihan omia elämiään :D Hevosen näkökenttä on 300 astetta, ihmisen 180 astetta, HUH! Mutta hevosen näkökentässä on myös sokea piste. Hevonen ei nää suoraan lähelle eteensä, koska sen pitkä turpa tulee eteen. No okei, on myös toinen sokea piste. Hevonen ei myöskään nää suoraan taakseen elikkäs, kun meikäläinen istuu satulassa hepokka ei nää musta kuin polvet. Näitä sokeita pisteitä kannattaa hevosta lähestyvän välttää, ettei hevonen säikähdä. Eli sivulta mennään hevosen luo. Toki hevonen päätä kääntelemällä näkee myös suoraan eteen ja taakse.

Molemmilla silmillään hevonen näkee kauas eteensä. Tämä näköalue on kapea, mutta sen avulla hevonen arvioi etäisyyksiä ja jos miä joskus oon niin hyvä ja rohkee, että hyppään esteitä (iiiiik, salainen unelma), niin paree ois silloin muistaa, että hevosen on annettava nostaa päätään estettä lähestyessä, jotta se näkisi esteen ja pystyisi hyppäämään sen yli.

Urpoilla on silmät keskellä päätä, hevosilla ne on pään sivuilla.

Haju:

Hajuaistihan on hevosella parempi kuin meikäläisillä. Hajuaistiaan hevonen käyttää makuaistinsa kanssa syömishommissa. Se pystyy näiden aistien avulla erottelemaan myrkylliset kasvit syötävistä kasveista ja se on eloonjäämisen kannalta aika tärkeä ominaisuus. Hevonen myös tunnistaa petoeläinten ominaistuoksut sekä oman laumansa yksilöiden hajut. Ja mikä ehkä hämmästytti meikäläistä eniten, hevonen muistaa myös paikkojen ominaishajut!

Hevoset haistelee toisiaan ja ihmisiäkin. Se on niiden tervehtimistapa. Haistelua käytetään myös uusien asioiden tutkimiseen ja kakkakasojen analysointiin (tamman vai orin jätökset). Orit kakkii kasaan, jotta muut hevoset vois käydä haistelemassa sitä ja sit ne tietää, et tää ori on tän alueen kingi :D

Ja tää seuraava tieto oli mulle ihan uutta. Se, kun hevonen nauraa ylähuuli rullalla ei ookaan nauramista vaan haistelua. Ilmettä kutsutaan nimellä "flehmen" -ele ja hevonen tekee niin, kun se haluaa tarkkoja hajutietoja.


Usein myös sanotaan, että hevoset haistaa pelon ihmisessä. En epäile tätä yhtään, mutta ehkä kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta aistimisesta ei pelkästään haistamisesta. Kuvassa Toro tervehtii Miaa. Miaa, ei yhtään pelota, vaikka sillä on muuten kakka housussa tulevasta tunnista :D Sori, oli pakko :D


Maku:

Hevonen maistaa todennäköisesti suolaisen, makean, happaman ja karvaan, ihan niin kuin immeinenkin. Hevonen erottelee ruokaansa maku- ja hajuaistiensa avulla, niin kuin tuossa ylempänä jo kerroinkin mutta myös niinkin, että hevonen erottaa runsasenergisen ruoan vähemmän energisestä.


Kuulo:

Hevosen korvat on kovin liikkuvaista sorttia. Välillä tuntuu, että sillä on hyrrät päässä, niin kovasti ne pyörii :D Hevonen voi liikuttaa korviaan ääneen suuntaan ja jopa niin, että toinen korva sojottaa eteen ja toinen taakse. Hevosella on erinomainen kuulo, mutta äänen tarkkaa suuntaa se ei välttämättä pysty erottamaan. Välillä, kun meikäläinen on satulassa, niin hevosen korvat on suunnattu minuun eli taakse. En tiiä, onko pollukka yrittäny kuunnella, että mitähän se Virtanen siellä mahtaa kirota vai kuunteleeko jotain muita ääniä.
Hevoselle on kiva jutella ja joskus tuntuu, että se jopa kuuntelee. Aina kun hevosta lähestyy, pitäisi jutella jotain, jotta se kuulee ihmisen tulon. Välttämättähän hepokka ei nää meikäläisiä.


Humu kuuntelee joka suuntaan ja tarkkailee samalla meikäläistä, että mikäs jantteri se tuo on. Silmät on kuitenkin lempeät ja olemus rento.



Dynastia on kohdistanut katseensa kauas eteen ja samoin korvat on suunnattu eteenpäin. Jotain kiinnostavaa siellä siis tapahtuu. (Tämä hevonen ei ole Hepolan ratsuja.)


Tunto:

Hevoset koskettelevat toisiaan rapsuttaen huulillaan ja hampaillaan. Ne hellivät toistensa harjanjuurta, säkää ja lautasia. Hevoset tarvitsevat toisiaan, sillä hevonen on hevosen paras ystävä. Välillä ihminenkin saa osakseen tätä hevosen hellyyttä, mutta se voi kyllä vähän kirpasta, jos hevonen rapsuttelee hampaillaan meikäläisen niskaa :D

Hevosen tuntoaisti on niin herkkä, että se aistii kärpäsen ihollaan. Monesti ootte ehkä nähnykin, kun hevosen iho alkaa väreillä. Näin se ajaa kärpäsiä ja muita hyönteisiä tiehensä. Hevonen tuntee myös ratsastajan liikkeistä pienenkin jalan liikautuksen tai raipan hipasun. Tän takia miä haluan käyttää mahollisimman kevyitä apuja eli ohjia ja pohkeita, koska en halua satuttaa. Mua aina hirvittää, jos ratsastan semmosella hevosella, jonka kanssa joutuu oikeesti olemaan vähän kovakourasempi.


Miä tein teille taas tämmösen laadukkaan opetuskuvan :D

Tämä on Kraater ja kuvan on ottanut Mia. Hepokka ei asustele Hepolassa.


Hevosen turvassa kasvaa karvoja, tuntokarvoja. Niitä ei saa missään nimessä leikata pois, koska hevonen määrittää niiden avulla etäisyyttä maasta, koska ei nää turpansa eteen. Tuntokarvat myös ohjaavat varsoja äitiensä maitokannuille.

Suun tuntoaistin herkkyyden vuoksi ohjista kiskominen ja repiminen on julmaa. Aattelepa omalle kohalles, jos sulla ois rautakanki suussa ja sit sitä joku riuhtois taakse päin hirveellä voimalla. Auts.

Kyljessä hevosella on tarkka tuntoaisti ja sen vuoksi pohjeavuilla saadaankin hevonen liikkeelle ja tekemään erilaisia tehtäviä ja "temppuja". Ja eikun sunnuntaina taas kentälle harjottelemaan näitä "temppuja" :D Siitä reissusta sitte seuraavaksi raporttia luvassa.



Lähteet:
Brixner, Saskia 2010: Hevoset: rodut, harrastus ja hoito. NGV. Köln.
Kaimio, Tuire 2006: Hevonen, ensimmäinen oppaani. WSOY. Helsinki.
KSA silmäkeskus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!