maanantai 31. maaliskuuta 2014

Istunnan kuivaharjoittelu viety käytäntöön

Hellurei ja hellät lanteet! Eilen jännitin siis ihan sikana ratsastustunnille menoa, koska halusin niin kovasti onnistua istunnassa, jota olin siis harjotellu koko viikon kuivaharjottelumenetelmällä (täällä ja täällä).

Toivoin ratsukseni Pikku Myytä. Samaa hevosta, jonka kanssa minusta otettiin videota ja kuvia edellisellä tunnilla ja joista huomasin, että istun köyryasennossa eli takapuolen luut eteen päin. Riemukseni sainkin Myyn ja olin into piukeena alottamaan tunnin. Heti tunnin aluksi otettiin lämmittelykäynnit ja asetin itseni oikein satulaan persluut alaspäin. Tiukensin keskivartalon, asettelin pohkeeni satulavyön taaksen ja tiukensin asentoa reisistä painaen (en puristaen) satulaan. Tähän mennessä homma toimi! Jes! Paitsi sen syvähengityksen unohdin samantien :D

Alkuun mentiin kaikki ympyrällä ja harjoiteltiin pohkeenväistöä. Pohkeenväistö annetaan siis sisäpohkeella ja hevonen asetetaan sisäohjalla kulkemaan ympyrällä niin, että pää kulkee pienempää ympyrää ja hevosen takapää isompaa. Semmosta sen siis pitäis olla kaikessa yksinkertaisuudessaan. Huomasin heti pohjeapua antaessani, että sen puolen istuinluu nousee herkästi satulasta ja ulkoistuinluu painaa hevosta antaen käskyä kääntyä. Näin ollen hevonen sitten pienentää ympyrää, vaikka sen pitäisi nimenomaan suurentaa sitä ja väistää sisäpohjettani. Opettajamme Tiina huomautti tästä myös meille ja kertoi paljon istunnan saloista. Samalla huomasin, että käännyn ite ihan käkkyrään sisään päin ja katseeni valahti hevosen korviin. Hohhoijaa. V A I K E E T A! Pikku Myy väisti ihan nätisti vasemmalla ympyrällä, mutta oikealla jouduin tekemään ihan hitokseen töitä. Tiina kertoikin, että se onkin Pikku Myyn heikompi puoli eikä se anna sillä puolella mitään ilmatteeks. Hiki tuli jo tässä vaiheessa, vaikka mentiin käyntiä!

En löytäny juutuubista yhtään videoo pohkeenväistöstä ympyrällä, mutta tässä alla olevassa näkyy paljon pohkeenväistöjä suoralla. Saatte siis siitä hajun, jos ette tiiä mistä miä jorisen :D




Noh, tämän jälkeen siirryttiin kevennettyyn raviin. Ja hops, homma meni ihan reisille! Tai siis ei menny, vaikka ois pitäny :D Istunnan pitäminen oikeena oli niiiiiiin paljon vaikeempaa ravissa kuin käynnissä. Ja yhtäkkiä keventäminen tuntu ihan hiton vaikeelta :( Mietin varmaan liikaa kaikkia noita istunta-juttuja enkä meinannu saada keventämisen rytmistä millään kiinni. Reidet irtos samantien satulasta, vaikka niiden varaan pitäis oma paino varata ja käyttää niitä vipuvartena kevennykseen noustessa ja sieltä laskeutuessa. Ja nyt tajusin sitte senki, että kun mun reidet on levällään, niin se tasapainon pito on vaikeeta enkä laskeudu kevyesti satulaan vaan tömähdän, ku sementtisäkki. Myös Tiina huomautti tästä. Ja miä niin tiiän sen, mut miks sitte teen niin? Grrrr! Lisäksi kevennän niin, että nousen varpailleni ja sit mun jalustimet valahtaa kengän kantaan asti ja siinähän sitte taas keikutaan. Tai ainakin eilen tää homma meni multa ihan pieleen.

Onneks siirryttiin harjotusraviin, siinä tasapainon pito onnistuu multa nyt aika hyvin. Toki aina on parannettavaa. Ilonpito ei kestäny kauaa, kun Tiina huikkas, että nyt tuutte tänne ympyrälle, teette pohkeenväistön harjotusravissa ja sitte nostatte laukan! IIIIIIIIIK! Laukkaa halusinkin nostaa ja harjotella, mutta tuo pohkeenväistö harjotusravissa pelotti. Enkä tiiä onnistuinko siinä, en muista :D Laukan sain pari kertaa nostettua ihan jees ja jopa pari kertaa sain sitä ylläpidettyä jonkun aikaa. JEE, hyvä miä! Mutta samat ongelmat jatku edelleen eli reidet levällään ja tasapaino horju jonkun verran. Mulla jotenkin leviää se istunta siinä vaiheessa, kun siirrän sisäpohkeen hiukka eteen nostaakseni laukan. Unohdan, että jalat pitää olla kuin pihdit. Enkä tiiä, mikä ihmeen päähänpinttymä mulla on levitellä :D Lisäks huomasin, että mulla tulee kauhee hoppu. Kun meinaan nostaa laukan, niin en anna hevoselle yhtään armonaikaa tunnustella, että mitä tulee tapahtumaan vaan pamautan samantien sen laukkakäskyn. Sain siitä Tiinalta noottia ja ehkä ens kerralla muistan sen! Paree ois! Pitää ottaa ihan iisisti siellä satulassa!

Mutta ei tuo eilinen ihan katastrofi ollu, vaikka omat odotukset olikin korkeella. Huomasin muutamaan otteeseen, kun korjasin mun istuntaa, niin Myy alko mennä paremmin ja reippaammin. Yhessä pohkeenväistötilanteessa Tiina huikkas mulle, että nojaa vähän taaksepäin. Siirsin mun istuntaa hieman ja Myy alko väistää heti ja tosi nätisti. Eli on sillä oikeesti merkitystä ihan hitokseen. Tiina on kyllä ihan maailman paras ope, kun se selittää kaikki syy-seuraus -menetelmällä ja silleen maalaisjärjellä, että tällänen urpokin tajuu :D Kiitos Tiinalle parhaasta opetuksesta evö!

Ja kaikesta huipuinta oli, että en ees meinannu pudota :D niin ku viimeeks eli jotain parannusta on tapahtunu istunta- ja tasapainoasioissa!

Mutta tähän on vielä aiiiiikas pitkä matka:


Lähde: http://www.funnypica.com

:D
Ja eikun jumppapallon kimppuun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!