sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Jännittää

IIiiiiiik, jännittää ihan sikana tän päivänen ratsastustunti! Osaankohan miä nyt istua persluut alaspäin satulassa, kun oon sitä koko viikon niin kovasti harjotellu täällä kotona? Noh, kohtahan se nähään. Rapsaa siitä sitte myöhemmin lupaan sen :)

Oon tällä viikolla harjottanu myös niitä mun syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä reisi- ja pohjelihaksia. Reisilihaksia siinä mielessä, että ne pitäis osata jännittää satulassa ilman, että jännittää pohkeita, polvia tai pakaroita. Pohkeita pitäis osata jännittää apuja antaessa, mutta niin, ettei paina polvilla, varaa painoa jalustimiin eikä jännitä pakaroita. On muuten pirun vaikeeta jännittää vaan jotain tiettyä lihasryhmää. Paljo helpompaa on vetää koko kropan jumitus ja niinhän miä oon tähän mennessä ratsailla tehnyki ja siitäpä johtunee ainakin osittain nuo mun vaikeudet.

Nyt ku oon tätä kropan hallintaa miettiny ihan urakalla tän viikon, ni oon tajunnu pari juttua. Kun miä satulassa nojaan taakse, ni mun lantio siirtyy eteen, persluut myös ja samalla miä otan tukea jalustimista ja työnnän jalat liian eteen. NÖY, ei näin. Ja toinen juttu, kun miä yritän puskee kantapäät alas, niin kuin oon joskus aikanaan oppinu, että kannat alas, ni sama reaktio tapahtuu eli sit mun pohkeet työntyy eteen ja samalla, kun painan kantoja alas, mun persluut nousee satulasta irti ja sit taas heilutaan. Wanlessin kirjassa Mielekästä ratsastusta Mary kehottaakin ensin opettelemaan pitämään kannat samassa tasossa varpaiden kanssa ja keskittymään pitämään pohkeet oikeassa paikassa eli siinä satulavyön takana. Sitten, kun tämä sujuu, voi alkaa harjotella sitä kantojen alaspäin painamista.

En oo koskaan ajatellukaan, että ratsastus on näin hienosäätöjuttua. Niin pienistä liikkeistä on kiinni se, miten hevonen kulkee ja reagoi mun apuihin. Tai ei reagoi, kun saa niin ristiriitasta infoo mun kropalta. Noh, tänään tää kaikki pannaan testiin ja katotaan, miten "äijän" käy.

Miä oon siis hurahtanu tähän hevosteluun nyt ihan kympillä ja ratsastaisinkin varmasti useemmin, ku kerran viikossa, jos olis varaa. Mutta myös mun lapset tykkää kovasti hepoista, vaikkeivät ole niiden kanssa paljon touhuilleet aiemmin. Ehkä äiteen kuvat ja hehkutus on tarttunu. Meidän tallilla tuolla Hepolassa on alkanu lasten heppakerho ja ilmotin nyt poikani 5 veen sinne. Kovasti tuntu olevan innoissaan asiasta :) Kerho on kokoontunu jo kaksi kertaa, mutta poikani menee ens kerrasta vasta mukaan. Käytiin kuitenki eilen jo vähä haistelemassa tallin tuoksuja lasten kanssa.


 Molemmat mukelot ihastui ihanan pieneen Pyryyn, joka saikin paljon rapsutuksia ja heinää meiän lapsilta <3






Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja alan jännäilee lähtöä tallille. IIIIIK :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!