sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pienen hetken pelotus

Ensimmäistä kertaa tän mun ratsastusurani aikana mua pelotti tänään hetken aikaa. Kerrottakoon pohjustukseksi tähän väliin, että tänne meille päin Suomeahan iski hirvee lumimyräkkä viikonlopuks. Sen lisäks tänään tuuli ihan simona. Hevoset oli ilmeisesti myös vähän ihmeissään ilmasta. Ratsukseni sain ihanaisen ja valtavan Toron. Tai sain valita :) Toro oli kuulemma ollu vähän säikky koko päivän, mut en osannu sitä etukäteen jännittää. Onhan noita säikkykohtauksia tullu hevosilla ny ennenki.

Alku suju meillä hienosti mut sit jossain puolivälissä tuntia Toro alko vilkuilee kentän päädyssä olevaa metsää kohti. Mentiin ravia ja kentän pitkällä sivulla tehtiin ekasta kirjaimesta kiemura sivun viimeiseen kirjaimeen. Oltiin harjoteltu tätä jo käynnissä ja nyt mentiin samaa sit ravissa.

Nyt en jaksanu piirtää ite :D Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ratsastusradan_tiet

Toron huomio alko kiinnittymään siihen lähimetsään ja  pari kertaa se käänsi päänsä ihan kunnolla pois menosuunnasta ja korvat pyöri, ku hyrrät, kun se kuunteli jotain. Yhtäkkiä Toro sit säikähti jotain siellä metsän suunnassa olevaa ja nous takajaloilleen ja lähti siitä sitte rynnii hirveetä vauhtii eteenpäin. Multa lähti siinä rytäkässä toinen jalka jalustimessa ja sitten vaan yritin pysyä kyydissä ja saada hevosen rauhottumaan ja pysähtymään. Kuulin sen kaiken kauheuden keskeltä, ku Tiina huus mulle monta kertaa, että vedä ohjista, vedä ohjista! Huh, mikä tilanne. Ei sitä osaa ees kirjottaa sillee, että työ saisitte sen kuvan, mitä se oikeesti oli. Mutta ne teistä, jotka ootte joskus kokenu jotain vastaavaa, tiiätte, mistä miä puhun.

No Tän tapahtuman jälkeen mua jännitti ja pelotti vielä jonkun aikaa, vaikka ratsastusta piti tietty jatkaa ihan normaalisti ja näyttää taas hevoselle, kuka on pomo. Saman tien, kun sain jalustimen jalkaan, niin eikun uudestaan raviin ja homma jatku. Muutaman kerran Toro yritti vielä kuikuilla, mutta Tiina huikkas mulle, että et anna sen käännellä päätään vaan annat ohjasta merkkiä, että mihin suuntaan sen pään pitää osottaa. Ja menosuuntahan se on. Tietenki.

Tunnin lopuksi Toro alko sitten laskea päätään alas ja miähän olin taas, että mitä ihmettä. Pikkasen, kun kiristin ohjia, jotta se nostais päänsä ylös, niin tietenkin se sitte hidasti käyntiin. Hohhoijaa. Kysyin Tiinalta tunnin jälkeen, että mitä siinä tilanteessa pitäis tehdä, niin Tiina sano, että jos hevonen laskee päänsä alas, niin annat pohkeita. Se on hevoselle merkki, että pää ylös. Ohjista, jos kiristää, niin tietenkin hevonen silloin hidastaa. Onhan ohjat niiden jarrut. Nyt oon taas vähän viisaampi!

Harjotusravin oon nyt saanu ihan hyväksi. Osaan kääntää lantion oikeeseen asentoon, muistin pihdit ja nojasin hieman taakse. Sain ohjattua hevosta pohkeilla enkä heilunu satulassa, ku heinämies. JES! This is HUGE! Miä oon niin ylpee itestäni! Vielä on kuitenkin tekemistä sen korva-olkapää-kantapää -linjan kanssa eli mun jalat on vieläkin hieman liian edessä.

Alkuverryttelyä pitkillä ohjilla. Miä ainakin istun vielä ihan kasassa.

Alkuverryttelyä myös meikällä. Taitaa olla joku pohkeen venytys tässä menossa :D Tai sit miä vaan taas säädän jotain :D

Kattokaa tota Toron harjaa! Hirvee tuuli!


Taustalla näkyy Mia ja Jolle.



Jäätiin vielä seuraamaan seuraavaa tuntia ja Torolla näytti olevan tosi paha päivä.  Mutta silti miä tykkään siitä niin paljon!


Tunnin jälkeiset kiitospusut, Mia & Jolle <3


Kävinhän miä sitte tunnin päätteeks vielä vähä rapsuttelemassa Veikkoa <3

Hieno tunti oli kaikkinensa. Opin taas monia uusia juttuja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!