maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kyllä onnistuminen on vaan niin kivaa!

Teremoro! Eilen olin ratsailla pitkän tauon jälkeen. 2 viikkoo tuntu ikuisuudelta, kun pääsiäisenä ei siis ollu tunteja. Saavuin tallille hyvissä ajoin, koska jännitti taas pirukseen. Mutta sillee hyvällä perhosiavatsassa -tavalla.

Näin pääsiäisen aikoihin unta, että ratsastin Veikolla maneesissa enkä saanu sitä pysähtymään vaan Veikkopoika käveli seinää päin. Tömps. Tää uni juons juurensa ehkä viime ratsastustunnista, kun menin Veikolla enkä meinannu saada sitä hidastamaan saatika pysähtymään. Noh, jännäkakka housussa pelkäsin, että saan Veikon alleni. Ja tadaa! Mia oli jo tallilla ja huikkas mulle, että mulle tulee Veikko ja hälle Humu! Meinasin pissiä alleni siihen auton penkille.

Mutta pelko oli turha. Meillä natsas Veikon kanssa homma tosi hyvin yhteen! Paremmin, ku koskaan aiemmin. Ja Tiinan rohkaisusta (kerrottuani uneni) uskalsin nyt ottaa Veikon otteeseeni entistä paremmin. Tarkotan siis sitä, että sitä suomenheppaa pitää ihan oikeesti ottaa lujaa ohjista hiljentäessä ja pysähtyessä. Ja kun näin tein pariin otteeseen, Veikko alko kuuntelee meikäläistä paremmin ja loppulta sain sen pysähtymään jopa pelkällä istunnalla! Aattele, meikäläinen pelkällä istunnalla! Jiihuu!

Harjoteltiin suoraan ratsastamista pari metriä uran sisäpuolella niin, että ratsastaja ohjaa hevosen suoraan eikä aita. Luulis, että on ihan piis of keik mennä suoraan, mutta eipä se aina ookkaan niin yksinkertasta. Tiina kerto, että hevoset menee kyllä mielellään suoraan, kun aita ohjaa niiden menoa eli kun mennään uralla aidan vieressä, mutta uralta pois tultaessa hevoset meneekin vähän kiemuroiden ellei ratsastaja ohjaa pohkeilla ja sitä me sitten harjoteltiin. Molemmat jalat kiinni hevoseen ja pohkeilla ohjaten ei ohjilla. Harjoteltiin myös kulmien ratsastamista käynnissä niin, että hevonen kääntyy kulmasta vasta, kun ratsastaja antaa kääntymisavun. Hevoset tuppaa kääntymään kulmissa itekseen ja oikomaan niitä ja helposti myö ratsastajat annetaan niitten tehä niin. Tiina ohjeisti, että molemmat pohkeet kiinni hevoseen ja molemmilla pohkeilla sitä ohjausta, ettei hevonen käänny liian aikasin. Sisäpohkeella työnnetään hevonen ns. aitaa päin ja ulkopohkeella annetaan kääntymisapu. Sit harjoteltiin parissa kulmassa pysähtymistä ennen käännöstä. Hevonen piti saada suoraksi ja pysähtymään ennen aitaa ja sitten käskystä lähtä liikkeelle ja kääntyä. Huisin siistiä huomata, miten sai hevosen haltuun!


Ja hahaa, mullapa ei ookaan jalassa mun sikakarseita ratsastushousuja eikä farkkujakaan, vaikka uhosin ne laittavani. Nää on semmoset mustat treggingsit (tai mitkä ne ny on). Muuten toimi tosi hyvin, paitti, että puntit tahto lähtä nousee, vaikka nää ihonmyötäset onki. Jos en ens kerraks saa uusia byysia, niin meen näillä ja vedän sukat punttien yli. Minichapsit ois kyl kans aika jees.

No tän käyntiharjotuksen jälkeen harjoteltiin samaa kevennetyssä ravissa. Jep. Tää on nyt se mun uus kompastuskivi. Kevennyt ravi. Asiasta, minkä oon oppinu ekalla ratsastustunnillani vuonna 2010, on nyt tullu mulle mörkö. En enää osaa keventää. KETTU! Mietin hommaa liikaa ja ehkä tässä painaa sekin, että oon lukenu liikaa sitä teoriaa. Kevennän väärässä tahdissa ja ihan päin sanonko mitä!!!! Kyllä ottaa kupoliin. Miä oon urpo.

Mutta en anna sen masentaa, koska miä LAUKKASIN :D Monta kierrosta ympyrää ja molempiin suuntiin! Wuhuu! En keikkunu eikä mun tasapaino horjunu. Miä pysyin kyydissä, osasin nojata sopivasti taakse (Tiinan ohjeistuksesta), sain laukkaa myös hidastettua (Tiinan ohjeistuksesta), mikä on supervau, koska Veikko tahtoo mennä L U J A A. Osasin myös myödätä oikeessa kohtaa. Superhypersikamakeevautsivau -fiilis! Ja laukkaaminen tuntu niin kivalta ja luontevalta. Ah.



Siinä mennään niin komiasti <3


Ja loppuun vähän fiilistelykuvia. Paitti, että miä kiroon mun upuuden kameran, joka on ilmeisesti ihan paska. No oli siinä asetuksetki vähä viturallaan, mutta tosi huonolaatusia kuvia tulee :( Kiitos kuitenkin Roosalle kuvaamisesta :) Ja ens kerralla otan ton järkkärimöhkäleen tallille mukaan, niih.


Mia ja Humu


Harjotusravia. Kohta nousee laukkendaali :D



Ystävät: miä, Mia, Veikko ja Humu <3


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Byysat

Miä haluun uuet ratsastusbyysat! Nää mun nykyiset ja ainokaiset on ihan HIR-VEET! Kato vaikka täältä! Yööök. Miä ehkä kuolen, jos joudun laittaa noi vielä joskus eli huomenna jalkaan. Haluun uudet, hienot, makeet, kokopaikkaset ja matalalla vyötäröllä olevat housut. Nythetitännemullejustiinsa!!!!!

Kattelin mun kuvia ja totesin, että noitten karseitten housujen on pakko vaikeuttaa mun ratsastusta, koska haarat roikkuu. Niissä on siis korkee vyötärö, mutta se ei pysy siellä korkeella vaan valahtaa lantiolle ja sitte toi haaruskin valahtaa polviin. Ei kiva. Kattokaa, vaikka!




Ihan järkkyä! Haaruset roikkuu istuessakin! YÖÖÖK! Saako jo oksentaa?

Huomenna meen niin farkut jalassa tunnille. Oon kuullu puolesta ja vastaan kommentteja, mutta meinaan kokeilla. Antakaapas työ vinkkejä hyvistä kokopaikkasista ratsastushousuista, jotka ei maksa miljoonaa.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Boooooring

Ihan tyhmää. Miä en oo päässy heppailemaan ikuisuuksiin! Ja vasta tulevana sunnuntaina pääsen. Pöh.

Oon katellu heppavideoita tuskaa lievittääkseni. Katotaan saanko linkattua yhen aika huikeen videon tähän. Sitä ei löydy youtubesta vaan ainoastaa facebookista, mut kokeillaas. Video on julkinen eli pitäis näkyä. KLIKKAA TÄSTÄ

Kuinka moni uskoo, että miä osaan tollee? :D Mut tommosen satulan voisin huolii, missä on selkänoja. Ehkä miäkii pysyisin sitte paremmin kyydissä! Hehe.


Huoooh, olispa  jo sunnuntai <3




Or a woman.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ilman hevosta

Seonmoro! En pääse hevosen selkään piiiiiitkään aikaan, kun tallilla pidetään pääsiäisenä lomaa eikä tunteja ole. Nyyh, miten miä kestän?

Kävinpä päivänä eräänä metässä muksujen kanssa iltapalalla. Lapset söi eväitä kivellä ja äitee harjotti tasapainoa :D Haastetta asetin itelleni sillä, että seisoin epätasasen kiven päällä. Alla näätte liikkeitä, miten voi tasapainoansa harjottaa. Molemmilla jaloilla tietty samat liikkeet ja ensin voit koittaa asentoa paikallaan vaikka 60s, kun se sujuu, ala heliluttaa jalkaa edestä taakse, ylhäältä alas tai jousta polvesta ylös-alas. Ja kun tämäkin sujuu koita kaikkea tätä silmät kiinni :D

Kaikenlainen tasapainon reenaaminen on hyödyksi ratsailla!



Torson eli keskivartalon reenaaminen on äärimmäisen tärkeetä elämässä. Ratsastuksessakin siä tartteet hyvät syvät vatsa- ja selkälihakset, jotta oikea istunta onnistuis ja ennen kaikkea, jotta jaksaisit ratsastaa. Oikean istunnan kautta autat myös hevosta. Silloin kannattelet itse omaa ruhoas eikä kaikki sun massa jää hevosen kannettavaks. Mietipä sitä.

Punnertaminen on yks hyvä konsti harjottaa syviä lihaksia plus tietty yläkropan lihaksistoa. Polvet maahan, jos ei jaksa näin, mutta ei piä luovuttaa.




Aina ei tartte ottaa kaikkee niin vakavasti :) Kaikenlainen hengästymistä ja hikeä aiheuttava liikunta on hyödyksi. Urpoile metässä, kukaan ei nää :D


Grrrrrrr ;)



King of the world!

Menkää mehtään siitä!


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Hyppy alas :)

 Siellä ne varttoo!

 
Hehe, no nysse sitte tapahtu. Miä putosin. Tai no en kyl puonnu vaan hyppäsin alas! Seliseli :D Tunnin piti tänään Lotta. Hyvä tunti oli ja miä sain Veikon! Jes! Lotta sitte huomas mun tönköt jalat ja ehdotti, että kokeilisin ilman jalustimia hetken, niin että saan jalat rennoiks. Okei, miähän kokeilin! Käynnissä homma oli ihan ok, mutta harjotusravissa not! Kyydissä pysyminen oli aikas haasteellista todellakin! Jännitin koko kroppaa ja niin paljon, että myös pakaralihakset jännitty ja pompautti meikäläisen aina uudestaan ilmaan, kun tömähdin edelliseltä kerralta alas. Ja viimenään sitte mun tasapaino heitti niin paljo, että horjahin eteenpäin enkä saanu itteäni kammettua enää ylös. Halailin Veikon kaulaa ja jos Veikko ois pysähtyny oisin päässyki ylös, mutta herra se vaan jatko etenemistä, käynnissä tosin onneks :D Oisin varmaan oikeesti pudonnukin, mutta onneks tajusin itte tarpeeks ajoissa hypätä pois kyydistä. Jaloilleni laskeuduin kuin kissa konsanaan! Ja eikun uudestaan satulaan, jalustimet alas ja jalat oli paljo rennommat. Hyötyä oli siis tästäki harjotuksesta!

Veikko on siittä ihana polle, että se menee. Eteneminen on sen elämäntehtävä tai ainakin siltä tuntuu. Veikko ei oo lastentunneilla, koska sen piätteleminen vaatii habaa ja mulla onki taas haukat tulessa. Sorruin myös siihen virheeseen, että jäin kiskomaan, kun halusin Veikon hidastavan laukasta raviin ja siitä käyntiin. Noh, eihän se suomenhevonen siittä oikeen piitannu. Maiju, jonka sain tänään ratsastuskaverikseni, ties kertoo tunnin jälkeen, että se kiskominen saattaa aiheuttaa sen, että hevonen meneeki vaan kovempaa. Kääk! Ja ihmekös. Lotta huikkas mulle jossain vaiheessa, että tee pidätteillä se jarruttaminen eli pidätä, löysää, pidätä, löysää ja tää tuntukin tepsivän jossain määrin ainakin.

Otettiinhan myö sitte niitä laukannostoharjotuksiakin ja laukkasin tänään enemmän kuin koskaan ennen! Jeee! Osaksi ehkä siittä syystä, etten saanu Veikkoa tosiaan hidastettua takasin raviin ihan äkkiä :D Välillä otti kyllä pumpusta, kun edessä päädyssä oli kaikki muut ratsukot ja meikät vaan tuli hurjaa laukkaa kohti enkä saanu hidastettua mun hevosta. Onneks ei käyny mitään, huh! Veikko on aika kettu siinä mielessä, että heti, kun se hokas, että tuossa kohtaa pitää laukata, niin se lähti jo laukkaan ennen, ku miä ehin antaa laukka-apuja. VIRHE. Hevonen ois pitäny hidastaa takas raviin ja ottaa homma uusiks niin, että käskystä vasta lähetään laukkaamaan. No, miä nautin vaan kyydistä. Olin sen mielestäni ansainnu :D Kärsin tästä virheestä sitten joskus myöhemmin. Mutta, jottette saa sitä kuvaa, että miä olisin ihan huono, niin tein kyllä onnistuneestikin laukannostoja. Jeee!

Oon kyllä ihan hurmioitunu tosta laukkaamisesta! On se vaan niiiiiiiiin siistii. Ja nyt miä osasin istuu kyydissä horjumatta. Mieletöntä! Tuntia seuranneet tätsytkin sano, että Veikko meni oikeen kauhoen sitä laukkaa. En sitte tiiä oliko se hyvä vai huono juttu, mutta hyvältä se tuntu :D

Nyt leijailen pilvissä, vaikka ei kaikki nyt ihan putkeen tunnilla mennykään. Aina on opittavaa ja parannettavaa ja mitä enemmän miä ite kehityn sitä enemmän miä huomaan omia puutteitani ja sekös ärsyttää. Mutta annan armoa itelleni tänään ja fiilistelen vaan sitä, että miä niiiiiiiin laukkasin <3











"Hei, täältä mä tuun. Olen valmis seikkailuun."





Ratsastusseuranani tänään oli Maiju, joka sai iki-ihanan Humun.



torstai 10. huhtikuuta 2014

Valtava tiedonjano

Niinku oon aiemminki kirjottanu, oon hurahtanu tähän heppailuun aika lailla. Ahmin alan kirjallisuutta oikeen urakalla. Oon lukenu jos jonkinnäköstä opusta hevosista ja ratsastamisesta, jotta ymmärtäisin paremmin itse hevosta ja oppisin tulemaan paremmaksi ratsastajaksi.


Lähde: www.vitamin-ha.com

Kaks viimesintä teosta, mitä oon lukenu, on ihan huippuja! Molemmat on Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen käsialaa. Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia pureutuu juurikin tähän meikäläisen ongelmaan eli istuntaan ja tasapainoon. Kirjassa on paljon harjotuksia, joita voi tehdä esimerkiks jumppapallon kanssa tai ratsailla ollessa. Teksti on hauskaa ja lennokasta, aikuiseen makuun sopivaa, mutta silti se selittää maalaisjärjellä, mistä mikäkin asia johtuu ja mitä mistäkin asiasta seuraa. Enpä olis uskonu, että painettuna sanana löytyis asiaa esimerkiksi siitä, mistä johtuu, jos nivustaipeet tai ulkoiset sukuelimet hankautuu ratsailla ollessa :D Ja tää on oikeesti ihan todellinen ongelma, jopa eräs ratsastajakaverini manasi kyseistä asiaa. Pikkasen mua nauratti, kun viikko sen manailun jälkeen luen samasta asiasta heppakirjasta. No joo, alakertaosasto ei oo kirjan pointti vaan se, miten opin ratsastamaan taistelematta fysiikan lakeja vastaan. Täällä onki tällä viikolla ollu tasapainojumppareeniä ihan yllin kyllin!

Toinen Häkkisen ja Viitasen kirjoittama kirja, jota oon lukenu on Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia. Tässä kirjassa opetellaan olemaan rennon rohkeana! Teoksessa puhutaan ihmisen mielestä ja hevosen mielestä sekä tietenkin niiden kohtaamisesta ja yhdistämisestä. Häkkinen ja Viitanen opettavat kirjassa hengittämään ja keskittymään ja hallitsemaan pelkoa. Aivan huippua luettavaa!

Tsekatkaas noita opuksia tuolta:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9526656008&gclid=CIWSjMfJ1r0CFWIMcwodFUAAPg

ja täältä:

http://www.adlibris.com/fi/searchresult.aspx?search=quickfirstpage&quickvalue=pieni+kauhukauppa+ja+muita+mielikuvaharjoituksia&title=pieni+kauhukauppa+ja+muita+mielikuvaharjoituksia&fromproduct=False


Ja sit eikun lukemaan ja reenaamaan :D

Lähde: www.dumpaday.com


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hurja Humu

Sortsit, että on ollu vähä hiljasta täällä blogin puolella. Töissä ollu äärimmäisen raskas viikko, mutta nyt pitäis siellä suunnalla helpottaa.

Tänään ennen ratsastustuntia koin todella jännittäviä hetkiä yhdessä ratsastuskaverini Mian (<3) kanssa. Mia halus ottaa Jollen ja Tiina ehdotti mulle Humua! Kääk! Oon monesti salaa toivonu, että jonain päivänä haluan mennä tuolla pörröisellä jättiläisellä, mutta että tänään. IIiiiik!

En saa nyt linkitettyä tähän tallin nettisivujen kuvausta Humusta, koska sivut on päivityksessä. Mutta, josko osaisin yhtään ite kertoa. Humu on suomenhevonen. Ihana jättiläinen, joka yrittää pomoilla hoidettaessa. Kova menemään eteenpäin ja voimaa joutuu käyttämään pidättäessä. Tiina sano mulle, että Humu on kiltti talutettaessa ja ratsastaessa, mutta, jos meet sen karsinaan sen kanssa, ni se syö sut. Hehe :D Eikä se tainnu olla vitsi. Myö oltiin Mian kanssa aika kakat housussa (tai ainaki miä olin), ku meiän piti hakee Humu tarhasta ja laittaa se ratsastuskuntoon. Humu laitetaan aina käytävällä sidottuna molempiin tallin seiniin. Karsinassa sitä ei tosiaan saa laittaa. Humu oli piehtaroinu aika kiitettävästi ittesä kuraseks ja sitä harjatessa vierähtikin tovi. Ja vaikka hevonen oli sidottuna molempiin suuntiin, osotti se aina välillä takajalkaa polkemalla, ettei se oikeen digannu sitä touhua.

Meikäläinenkin kiersi sen takaa toiselle puolelle niin kaukaa, ku mahollista, ku pelkäsin, että kohta se potkasee :D Humu todennäkösesti myös vaistosi, että meitä "hieman" jännitti ja käyttihän se tilanteen sitte hyväkseen olemalla vähän kettu. Varusteetkin herätti vähän ihmetystä, kun haettiin Humun satula, niin satulavyö oli irti. Hmmm. Mites tää ny sit tulee, mietittiin. Mia huikkaski mulle jossain vaiheessa, että laita siä noi suitset, ni miä hoidan tän satulavyön. A P U A, suitset! Miten miä laitan suitset hevoselle, joka saattaa purasta. Tai emmiä tiiä purisko se, mutta kyllä se vähän siltä vaikutti. Noh, eiku tulta päin. Ohjat kaulalle. Sen jälkeen riimu kaulalle. Ja voi luoja! Tuo hurjimus laski päänsä nätisti mua kohti ja avas suunsakin ihan kiltisti. Sain suitset tosi hyvin päähän! Korvien sisään saaminen oli tosin vähä hankalaa, mutta sain miä neki sitte.

Humun suitsissa oli joku ylimääränen remmi enkä tienny mihin se tulee. Samoin kaviosuojat lähti Mian kädessä kentälle, kun ei tiietty tuleeko ne etu- vai takajalkoihin :D Sanoinki Tiinalle, kentällä, että viititkö kattoo satulavyön, ku ei ehkä osattu. Ja sit tää ylimääränen remmi, mihin tää tulee? Tiinaa nauratti. Hehe, no eihän myö tollot voitu tietää, ku ekaa kertaa laitettiin. Tiina laitto sitten ne kaviosuojatkin oikeisiin jalkoihin. Ihana Tiina <3




Tunti oli tosi hyvä ja Humu ihana. Miä taas rakastuin! Humua ei tosiaan tarvi käskeä reipastamaan tahtia, se menee kyllä. Teinki paljon voltteja ja ympyröitä, jotta ei jääty toisten persuuksiin jumiin. Humu on ruumiinrakenteeltaa vankka ja vakaa. Oikein passeli meikäläiselle. Tykkään enemmän tämmösistä hevosista, kun rimpuloista. Käynti ja ravi oli oikein tasaista menoa. Ravin kevennys tuntu aluks hassulta, kun luulin, etten nouse satulasta ollenkaan. Niin valtava tuo hevonen on :) Tiina huikkas, ettei aina tarvika pompata niin korkeelle, että riittää matalampikin kevennys. Pidättäessä ja pysähtyessä Humua saa vetää suitsista ihan kunnolla. Haukat meikäläisellä huomenna tulessa, kun joutu pikkasen käyttää voimaa :D Ja sit sitä laukkaahan myös harjoteltiin myös!!!!! Iiiik! Onnistuin! En tosin joka kerta, mutta onnistuin silti ja oon siitä niin ilonen. Ja voi apua, mikä laukka tuolla ihanalla suomenhevosella on! Tahtoo sitä lisää! Nyt mulle tuli se tunne, että mulla on siivet ja miä lennän! <3 En kestä! Lisää, lisää, lisää, lisää!


 Mia ja Jollepolle :)

Tasapainon kanssa edelleen saapi tehä töitä jumppapallon kanssa. Mulla on toi vasen puoli jäykempi. Kun vasen jalka on sisäjalkana ja siirrän sen eteen laukkakäskyyn, niin mun tasapaino on todella epävakaa. Toisin päin suju paremmin. Ja nää mun reidet! Mikä ihme vimma mulla on ratsastaa reidet levällään! Reidet pitäis saaha tiukattua siihen satulaan, mut ei, miä tykkään levitellä :D
Käynnissä sain tänki homman jo korjattua, mutta sit harjotusravissa homma levis. Eli taas voin toistaa itteeni: reeniä, reeniä, reeniä!



Kiitoshali ihanalle jättiläiselle <3


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Putoaminen

Miä en oo vielä koskaan puonnu hevosen selästä. Pari kertaa on horjuttanu kunnolla, kun hevonen on saanu säihkeet syystä tai toisesta ja pari kertaa on käyttäny tosi läheltä (täällä ja täällä) pillastumisesta tai omasta tasapainon horjumisesta johtuen.

No ton ekan läheltä piti tilanteen jälkeen aloin sitte ettiä tietoa putoamisesta, koska joskus sekin päivä koittaa, että tää urpo tulee alas niin, että rytisee :D Löysin täältä internetin ihmeellisestä maailmasta tämmösen http://www.tunnehevonen.fi/_media/nettijutut:putoaminen.pdf. Tsiikatkaas ja lukekaas läpi! En ala sitä tässä ny referoimaan, mutta voin sen verran valasta, että hyödyllistä tekstiä ja kuvaa on. Meinaan tuon jutun luettuani meinasin sitte seuraavalla tunnilla ihan oikeesti tulla hepan selästä alas ja siitähän on ihan tuo juutuuppi-videokin :D



Mutta enpäs puonnukaa, kun muistin, mitä pitää tehä. Videon lopussa näätte, kuinka alan halailee hevosen kaulaa. Ja se nimenomaan on se juttu hallitussa putoamisessa!

Järjestys on seuraava:
  • potkaise jalustimet pois ja jätä ohjat kaulalle
  • halaa hevosen kaulaa
  • päästä toinen jalka hevosen selän yli
  • työnnä käsillä itsesi irti hevosesta
  • koukista polviasi äläkä missään nimessä ota kädellä vastaan!
En tiiä oisinko muistanu noi kaikki vaiheet, jos ois putoaminen jatkunu. Tällä kertaa sain itteni nostettua takasin ylös ja luojan lykky oli myös se, että Pikku Myy on niin kiltti, että pysähtyi samoin tein, kun tunsi, että urpo on tulossa alas :D

Noh, tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja räkänauruilla. Ens kerralla tilanne voipi olla vaikka tää:

Lähde: www.gettyimages.fi