torstai 29. toukokuuta 2014

Kaiken maailman askellajeja

Välillä sitte taas näinki päin, kele! Sain Veikon alleni ja jostain syystä tai siis siitä syystä, että annoin, Veikko vei kyllä meikäläistä tänään ihan kuus-nolla. Olin ihan ihmeissäni, kun Veikkopoika oikoi kulmia, ei menny suoraan, käveli ihan omia kuvioitaan, korskahteli ja niskuroi. En osannukaan ottaa sitä haltuun, vaikka mielestäni yritin kyllä. Ekaa kertaa en myöskään meinannu saada sitä liikkeelle sen jälkeen, kun tallityttöjä säikähtäny Pikku Myy vinttas ystäväni Mian maahan. Hitto, että säikähin, ku mulla oli ihan aitiopaikka sen näkemiseen. Hienosti Mia kapusi takasin selkään ja veti lopputunnin komeesti, vaikka Myy jatko säikkyilyään.

Mutta en siis osannu tänään oikein mitään. Keventäminenkään ei luonnistunu. Helvatan kettu, että sekin sapettaa! Miten miä urpo en muka osaa enää keventää!!! Tiina huikkas pariinkin otteeseen, että kevennä reilummin tai jotain sinne päin. Miä en vaan saa siitä rytmistä Veikon kanssa kiinni, kun se menee niin lujaa ja sitten, kun hidastan sitä, niin sekoon ite ja sit se kohta jo taas menee kovempaan ja taas oon ihan pihalla sen kevennyksen kanssa.

Muutenkin tuo apujen käytön voiman valinta on mulla vielä hakusessa. Haluaisin tehdä kevyillä avuilla, mutta sit en tunnista sitä hetkeä, kun pitää olla vähän tai enemmän jämäkämpi. Niinku tänään, kun Veikko yritti kaikkia temppuja. Tiina komens meidät nurkkaan häpeemään :) Piti siis mennä pitkällä sivulla ensin kevennettyä ravia ja siitä siirtyä harjotusraviin ja siitä käyntiin ja sit taas kevennettyyn raviin. Noh, eihän myö päästy Veikon kanssa varmaan tätä kertaakaan, kun kulman jälkeen Veikko lähti porheltaa kiemuroiden keskelle kenttää ja miä raukka yritin ja yritin vaan pohkeella ohjata sitä uralle. Tiina sitte komens, että ohjaa ohjalla ja pohkeella ja TUO se tänne aidan viereen. "Älä anna sen tehdä noin tai se tekee koko ajan noin." Ja sit miä viimenään sain Veikon vietyä aidan viereen nurkkaan ja siinä myö törötettiin jäähyllä hetki :D

Myöhän tanssittiin tänään Veikon kanssa kaiken maailman askellajeja. Mentiin niitä peruskolmea eli käyntiä, ravia ja laukkaa ja sit meillä oli myös vähän omia kuvioita, niinku sivuttain ravaaminen, kääntyminen ympäri kesken suoran, vinoumia, kiemuroita, omituisia käännöksiä ilman meikäläisen tietoisia apuja ja paikalleen jumiutuminen :D Hitto, että nyt kyllä naurattaa :D

Hip hei, jotain uuttakin. Viime kertaisesta helteessä karvakengät jalassa ratsastuksesta viisastuneena hommasin itelleni ratsastussaappaat (ilman karvaa). Jipii! Toisen roska on toisen aarre. Nää löysin siis ihan tuolta tori.fi:stä ja oli sen verran halvat, että ostin, vaikka himpun verran isot on tuolta jalkaterästä. No, meiän äiteellä oli onneks ylimääräset pohjalliset ja avot, ny ne on sopivammat. No mutta, kun miä oon tämmönen isolihaksinen pohjemörssäri (lihasta lihasta :D), niin pikkusen on tiukka tuo suuaukko noissa saappaissa. Saan kyllä jalat sisään, mutta ulostuminen niistä onki vähän hankalampaa. Ois pitäny ottaa kuva, kun mun 5-vuotias yrittää kiskoa mun ratsastussaappaita pois mun jaloista tai, kun se saappaiden myyjä joutu vetää eilen :D Hulvatonta! Lähtihän ne viimein, vaikka luulin jo, että pitää hakee sakset. Hyvät saappaat kertakaikkiaan!



Ens viikolla alkaakin Hepolassa leirit, joten parin viikon paussi tulee taas ratsastukseen. Nyyh. Jotain pitää keksiä tilalle!


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ekaa kertaa kesällä evö!

Historian havinaa tälle päivälle. Oltiin Mian kanssa meinaan ekaa kertaa ratsastustunnilla kesällä evö :D Ollaan silloin aikoinaan alotettu ratsastus talvella ja päätetty vappuun, koska mulla oli jo sen verran iso raskausmaha, ettei enää uskaltanu ratsastaa. Ja nyt ku alotettiin uudestaan, oli siis taas talvi. Tätä päivää olin odottanu ja olihan se hienoo!

Ihan näin alkuun voin taas kutitella teiän nauruhermoja ja kertoo, että siinä vaiheessa, kun pakkasin mun ratsastuskamoja, ni tajusin, että ei kele. Noi mun ratsastuskengäthän on talvimallia!!!! Niissä on siis ihan karvavuori. Ääh, no eihän ne ny niin kuumat voi olla, kun talvellakin aina paleli varpaita. EIPÄ! Vedin sit tunnin +30 asteen helteessä karvapopot jalassa :D Voin sanoo, että oli pikkasen varpaat tulessa!

Tunti oli mieletön! Tai siis miä oon jo aika mieletön :D Hehe, omakehu haisee. Mutta vertaan tietty siihen, mitä olin kun alotettiin Hepolassa (joulukuussa 2013). Miä oon kehittyny ihan valtavasti. Kehittymistä on tapahtunu huimasti istunnassa, jalkojen asennossa, jalkojen kiertämisessä hevosen ympärille, hevosen kontrollissa, laukannostossa, harjotusravissa ja tänään onnistu taas se keventäminenkin! Siis huh! Voin olla kyllä itestäni ylpee. Oon oppinu ihan mielettömästi ja siitä suurin kiitos kuuluu tallin omistajalle ja opettajalle Tiinalle <3 Mulla oli tänään tunnilla hetkittäin olo, että hitto, miä handlaan tän nyt hyvin. Se on mieletön tunne!

Toki parannettavaa on aina ja halu kehittyä lisää on valtava. Tänäänkin oli myös niitä hetkiä, kun olin vähän väärässä paikassa esim. liian lähellä toista hevosta tai ympyrällä laukannostossa ja toinen ratsukko oli tulossa myös ympyrälle, niin menin ihan sekaisin, että kuka nyt väistää ja ketä eikä siitä nostosta sitten tullut mitään. Minä väistin muuten väärin eli läksin sisään, vaikka minun olisi pitänyt palata uralle. Noh, opinpahan taas!

Tunnilla ravattiin tänään paljon. Ennen ravaamista haimme ohjastuntumaa hevoseen ja harjoittelimme pidätteellä hidastamista. Samaa harjoitusta jatkoimme kevennetyssä ravissa. Ai niin, ja miähän sain Veikon taas <3 Tää oli älyttömän hyvä harjotus nimenomaan mulle ja Veikolle, koska Veikkopoika tykkää mennä kovaa. Nyt sain yllättävän helposti hidastettua sitä pidätteellä. Ainakin aluksi :D Tunnin edetessä en aina muistanu hidastaa sen menoa vaan annoin sen porhaltaa omaa vauhtiaan. Tiina huikkaskin monesti, että hitaammin Riikka, hitaammin :)

Mentiin kevennettyä ravia, harjotusravia ja sitten laukannostoa ja sai laukata niin pitkälle kuin pääsi :D Ja miä pääsin ainakin kerran koko kentän ympäri!! Muistaakseni :D Harjotusraviini olin tänään erityisen tyytyväinen. Miä osasin istua kyydissä oikein. Ei ollu mitään hätää tasapainon kanssa, jes! Laukannostotkin onnistui hyvin ja tasapaino oli ok. Tiina anto aina ohjeita esim. nojaa vähän taakse, istu syvälle satulaan, hartiat taakse, kannat alas, ulko-ohja, katse eteen jne. ja niitä ohjeita noudattamalla laukkaaminen sujui hyvin ja huomasi itsekin sen vaikutuksen, mitä korjauksesta seurasi. Niin hieno fiilis!

Yhdellä laukkaympyrällä Tiina pyysi, että päästän molemmat ohjat löysäksi, koska Veikko vaikutti vähän kireältä. Ite en huomannu selässä mitään, en siis oo vielä niin hyvä :D Laukkasin sit ympyrää ohjat löysänä pitäen tasapainon oikeesti vain istunnalla! MIÄ OSASIN! Huikeeta! Ja heti seuraavassa laukannostossa oli tasapaino jotenkin hakusessa, eikä tuntunu yhtään hyvältä koko nosto. Hehe, eli ei se aina onnistu.

Oli ihana eka kesätunti ja kyllä oli hikikii sen jälkeen! Jee, tätä lisää! Nyt jännittämään Suomen peliä.

Tässä teille vielä liuta hikisiä heppahulluja:


"Miksei tää ota tätä kuvaa?"
"Ai, ottihan se, mut en huomannu, ku oli äänettömällä, hehe."


tiistai 13. toukokuuta 2014

Kalluppi

Tere! En oo päässy ratsastaa yli viikkoon enkä pääse yli viikkoon! Nyyh! Viime sunnuntaina oli äitienpäivä, jota vietin omien rakkaitteni kanssa ja tulevana sunnuntaina oon Amsterdamissa. Ei huono vaihtoehto sekään :) Varsinkin, kun tuun sunnuntaina illalla pois ja lentokentältä meen suoraan Robbie Williamsin keikalle <3 Iiiik, miä oon fanittanu Robbieta Take Thatistä asti ja tää on nyt kolmas kerta, kun meen keikalle. Ekaa kertaa olin vuonna 2003 Helsingissä ja itkin koko keikan. Kymmenen vuotta sen jälkeen eli viime vuonna olin hyvän ystävän kanssa Tallinnassa keikalla. Suur tänu vaan Suvi :D Hieno reissu! Ja nyt meen siis taas Helsinkiin keikalle. En malta oottaa!

Mutta asiaan siis. Jotta blogini ei kuolisi pystyyn tänä aikana, kun en pääse ratsaille, niin vastailkaapa rakkaat lukijani seuraaviin kysymyksiin ja kommentoikaa vapaasti toisillenne. Haastan teidät kaikki siis mukaan pikku kalluppiin :D

1. Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?
2. Miksi aloitit ratsastuksen?
3. Mikä ratsastuksessa kiehtoo?
4. Onko sinua koskaan pelottanut ratsailla tai hevosten seurassa?
5. Oletko pudonnut hevosen selästä ja jos olet, niin minkälaisessa tilanteessa?


Meikäläisen vastaukset:
1. 30

2. Oon aina haaveillu siitä. Lapsena en päässy, kun äiti ei uskaltanu päästää, eikä ollu rahaa. Kävin kuitenki salaa pari kertaa vanhan ravurin selässä räpistelemässä ja siitä se palo alko kytee. Sit, ku tulin aikuiseks ja oli vähän rahaaki, ni päätin, että nyt tai ei koskaan ja onneks ystäväni Mia oli ajatellu samoin. Siitä se sitte lähti, kun me yhdessä mentiin ekaa kertaa Ravijärvelle ekalle tunnille.

3. Kumppanuus hevosen kanssa. Se, että minä voin hallita valtavaa pakoeläintä, mutta kuitenkin kunnioittaen sitä. Ja haave siitä, että jonain päivänä minä laukkaan auringonlaskuun :D

4. Pieni jännitys on vatsassa joka kerta, kun meen tallille, mutta oikeasti on pelottanut vain paristi. Kerran, kun Toro sai oikein kunnon säihkeet muistin virkistykseksi, klikkaa tästä! Ja toisen kerran, kun en saanu Veikkoa hidastamaan laukassa ja muut ratsukot oli eessä. kliketi klik.Tähänkin ongelmaan Tiina löysi viime kerralla syyn. Miä painoin huomaamattani kannoilla Veikolle lisää vauhtia!!!! Urpo miä! Tässä taas nähtiin se, että hevonen, kun saa kahta ristiriitaista apua (ohjista vetäminen = jarrut, kannoilla painaminen kylkiin = kaasu, niin Veikko valitsi sit sen kaasu-avun. Veikko hidasti heti, kun irrotin kannat kyljistä. Tietenkin.

5. Muutama läheltä piti tilanne on ollu ja kerran oisin pudonnu ellen ois ite tajunnu hypätä ajoissa pois kyydistä :D


Ja eikun vastailemaan :D 


Allekirjoitan <3 Lähde: http://www.hopeandahorse.com/tag/horse-quotes/


maanantai 5. toukokuuta 2014

Hevostelu on parasta terapiaa

Mulla on töissä hirveen ressaava ja kiireinen vaihe (=viimeset 10kk) menossa. Kaikki mehut on puristettu ja silti pitäis vielä jaksaa painaa kahta asiaa yhtäaikaa. Painajaismaista, sanoisinko. Pumppu prakaa ihan kohta ellei päässä pimahda ensin.

Hevostelu on kyllä parasta terapiaa tähän tilanteeseen ja toivoisinkin joutavani paineen purkuun useammin ku kerran viikossa. Tunnilla en ajattele hetkeäkään työasioita, en sekuntiakaan. Saman tien, kun saavun tallille, mieli on kepeä ja iloinen. Tunnilla joutuu aina keskittymään siihen tekemiseen niin täysillä, ettei siinä muuta kerkee miettiä. Eikä siinä voikaan. Jos ei keskity kunnolla, ei ratsastamisestakaan tuu mitään. Ajatus ja sydän pitää olla siinä hommassa kyllä niin mukana <3

Nyt ei ajatus kulje, enkä tiiä yhtään mitä kirjottasin. Piiiiiiiiiip, sanoo pääkopassa. Tai tiiän, mitä haluisin kirjottaa, mutta en tiiä, miten sen kirjottaisin. Tyhjää lyö. Oisin halunnu kertoo siitä, miten hevoset rauhottaa mun mielen, kun saan olla niiden lähellä, harjata, silittää, rapsuttaa, halia, suukottaa, ratsastaa, mut en saa sanoja tähän, kun oon niin poikki. Vaikka meikäläistä joka kerta vielä jännittääkin ennen tuntia, niin samalla tuo iso nelijalkainen valtaa mun sielun ja rauhottaa mun ajatukset muilta maailman murheilta.

 Siinä vedetään niin keskittyneesti selkä notkolla volttia, että voi hyvää päivää :D Mutta tsekatkaas mun jalkoja! Iiiiik, ne huomattavasti paremmassa paikassa, kun talvella!!!!




Veikko vie ajatukset pois pahasta maailmasta <3

lauantai 3. toukokuuta 2014

Tallin talkoot

Miä aattelin vähä uhmata karmaa ja läksin muksujeni 5v ja 2v kanssa tallin talkoisiin. Kuka meiän lapset tuntee, niin tietää, ettei nää oo sieltä rauhallisimmasta päästä :D Mutta halusin kantaa korteni kekoon ja mennä mukaan yhteisen hyvän tekemiseen.

Kivaa oli! Voi vitsit. Eihän meikäläisestä ny hirveesti apua ollu, kun piti paimentaa tuota meiän kaksvuotiasta, mutta jotain pientä tein minäkin. Ja pääsin traktoriajelulle!! Jee! Se oli siistii!

Estepuomien maalausta

Loimien pesua

Sahaushommia

Nikkarointia

Vehkeitä

Leikkiä kissan kanssa :)
 


Traktoriajelulla, muksut oli ihan myytyjä :)

Miäkii pääsin rakkorin kärryn kyytiin!

Ja niistä makkaroista ja muista herrrkullisista eväistä jäi taas kuva ottamatta! Oli niin näläkä, että unohtu kuvaaminen sen siliän tien, ku sai päppärän käteen :D


Kiitos Tiina, että saatiin tulla! Lapset tykkäs tosi paljon ja sai uusia elämyksiä :) Traktoriajelu oli ihan huippu. Mukelot kilju, ku Linnanmäellä, kun Tuomas ajo pompuista, kaasutteli ja ylitti hirrrrveen ison vesilammikon. Ja kyllä munki teki mieli kiljasta :)