tiistai 13. toukokuuta 2014

Kalluppi

Tere! En oo päässy ratsastaa yli viikkoon enkä pääse yli viikkoon! Nyyh! Viime sunnuntaina oli äitienpäivä, jota vietin omien rakkaitteni kanssa ja tulevana sunnuntaina oon Amsterdamissa. Ei huono vaihtoehto sekään :) Varsinkin, kun tuun sunnuntaina illalla pois ja lentokentältä meen suoraan Robbie Williamsin keikalle <3 Iiiik, miä oon fanittanu Robbieta Take Thatistä asti ja tää on nyt kolmas kerta, kun meen keikalle. Ekaa kertaa olin vuonna 2003 Helsingissä ja itkin koko keikan. Kymmenen vuotta sen jälkeen eli viime vuonna olin hyvän ystävän kanssa Tallinnassa keikalla. Suur tänu vaan Suvi :D Hieno reissu! Ja nyt meen siis taas Helsinkiin keikalle. En malta oottaa!

Mutta asiaan siis. Jotta blogini ei kuolisi pystyyn tänä aikana, kun en pääse ratsaille, niin vastailkaapa rakkaat lukijani seuraaviin kysymyksiin ja kommentoikaa vapaasti toisillenne. Haastan teidät kaikki siis mukaan pikku kalluppiin :D

1. Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?
2. Miksi aloitit ratsastuksen?
3. Mikä ratsastuksessa kiehtoo?
4. Onko sinua koskaan pelottanut ratsailla tai hevosten seurassa?
5. Oletko pudonnut hevosen selästä ja jos olet, niin minkälaisessa tilanteessa?


Meikäläisen vastaukset:
1. 30

2. Oon aina haaveillu siitä. Lapsena en päässy, kun äiti ei uskaltanu päästää, eikä ollu rahaa. Kävin kuitenki salaa pari kertaa vanhan ravurin selässä räpistelemässä ja siitä se palo alko kytee. Sit, ku tulin aikuiseks ja oli vähän rahaaki, ni päätin, että nyt tai ei koskaan ja onneks ystäväni Mia oli ajatellu samoin. Siitä se sitte lähti, kun me yhdessä mentiin ekaa kertaa Ravijärvelle ekalle tunnille.

3. Kumppanuus hevosen kanssa. Se, että minä voin hallita valtavaa pakoeläintä, mutta kuitenkin kunnioittaen sitä. Ja haave siitä, että jonain päivänä minä laukkaan auringonlaskuun :D

4. Pieni jännitys on vatsassa joka kerta, kun meen tallille, mutta oikeasti on pelottanut vain paristi. Kerran, kun Toro sai oikein kunnon säihkeet muistin virkistykseksi, klikkaa tästä! Ja toisen kerran, kun en saanu Veikkoa hidastamaan laukassa ja muut ratsukot oli eessä. kliketi klik.Tähänkin ongelmaan Tiina löysi viime kerralla syyn. Miä painoin huomaamattani kannoilla Veikolle lisää vauhtia!!!! Urpo miä! Tässä taas nähtiin se, että hevonen, kun saa kahta ristiriitaista apua (ohjista vetäminen = jarrut, kannoilla painaminen kylkiin = kaasu, niin Veikko valitsi sit sen kaasu-avun. Veikko hidasti heti, kun irrotin kannat kyljistä. Tietenkin.

5. Muutama läheltä piti tilanne on ollu ja kerran oisin pudonnu ellen ois ite tajunnu hypätä ajoissa pois kyydistä :D


Ja eikun vastailemaan :D 


Allekirjoitan <3 Lähde: http://www.hopeandahorse.com/tag/horse-quotes/


3 kommenttia:

  1. No minäpä olen rohkea, ja vastaan ensimmäisenä:

    1. Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen? Ala-aste ikäisenä kävin jonkin sortin alkeiskurssi, ja alle parikymppisenä kävin muutaman kerran hevosen selässä itsenäisesti ratsastelemassa. mutta varsinaisesti aloitin harrastuksen 35-vuotiaana.

    2. Miksi aloitit ratsastuksen? Muutin lähelle ponitallia ja ihailin laiduntavia hevosia (jotka laidunsi taloani vastapäätä) ja ratsukoita jotka menivät jatkuvasti taloni ohitse. Yhtenä kesälomapäivänä soitin talllille ja ilmoitin tulevani, mieluiten seuraavana päivänä. Niinhän minä menin ....ja sille tielle jäin.

    3. Mikä ratsastuksessa kiehtoo? Yhteistyö ison eläimen kanssa. Sen lajin ääretön vaikeus.

    4. Onko sinua koskaan pelottanut ratsailla tai hevosten seurassa? Vähän väliä. Talvella podin kunnon hyppykammoa. On myös hevosia, joita arastelen hoitaa.

    5. Oletko pudonnut hevosen selästä ja jos olet, niin minkälaisessa tilanteessa? Useasti. Hevonen on säikähtänyt tai muuten vaan ottanut spurtin. Tasapaino on pettänyt ilman satulaa.Esteitä hypätessä jne...

    VastaaPoista
  2. Minäki vastailen! Oon ahkerasti lukenu tätä blogia, siitä asti ku löysin. :)
    1. Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?
    - Tähä on vähä vaikea vastata, alle kouluikäsenä kävin ratsastamassa kerran kaks kuukauteen poneilla muutaman vuoden verran (saatoin loppuajasta käydä jo kouluaki.), enhän mie nyt mittää muuta oppinu ko pysymää selässä käynnissä ja ravissa. Sitten n. 9-14 vuotiaana hoitelin entisiä ravuritammoja ja paria varsaa, tällön lähinnä maastokävelyitä siinä hoitamisen sivussa ja parina kesänä heppaleireilyä. Varsinaisesti aloitin 'uudelleen' nyt 26 vuotiaana viime syksynä. :)

    2.Miksi aloitit ratsastuksen?
    - Nyt aikuisena siksi, koska harrastuksen uudelleen alottaminen on kyteny päässä useita vuosia ja elämäntilanteen muutos (vuorotyöstä koulunpenkille) anto erilaisen mahdollisuuden, vapaa-aikaa alko löytyä! Salaa mie olin vuosia haaveillu hevosen selkään menemisestä.


    3. Mikä ratsastuksessa kiehtoo?
    - Juurikin se, että ne ovat isoja, ylväitä, saaliseläimiä ja samalla kunnoittaa puolin ja toisin. Ja todellakin lajin haasteellisuus. Urheilumuoto, jossa täytyy solmia suhde hevoseen ja pelata sen kanssa aivan yks yhteen saavuttaakseen parhaan lopputuloksen. Ja jokaisen hevosen erilaisuus ja haasteellisuus. Mahtavia eläimiä.

    4. Onko sinua koskaan pelottanut ratsailla tai hevosten seurassa?
    - Yhteenaikaan pelkäsin tallilla yhtä pikkuponia, kunnes tajusin, että sehän käyttää vain minun tunnetta hyväksi. Ratsailla hetken aikaan pelotti keskitalvella yhden tippumisen jälkeen muutaman ratsastuskerran ajan. Ja jollain tavalla hevosen lastaustilanne on 'pelottava', johtuen ehkä siitä, että ei ole ns. rutiinia siihen hommaan.

    5. Oletko pudonnut hevosen selästä ja jos olet, niin minkälaisessa tilanteessa?
    - Nuorena kerran kiipesin hevosen selkään ilman satulaa ja yhtäkkiä olinki maassa toisella puolen hevosta? (edelleen mysteeri mulle mitä tapahtu :D) Ja tuossa talvella olin just heittämässä pitkäohjat loppukävelylle ja potkasemassa jalustimet jalasta ko hevonen säåähti jotain ja persaus lähti alta ko tykin suusta ja meikä näki vain hevosen kaulan ja seuraavaksi pötköttelin sen etusten vieressä ja heppa katto yhtä hämmentyneenä minua, että mitä tässä tapahtu.

    VastaaPoista
  3. Jeeeee! Tulinpa kurkkaamaan ekan kerran postauksen jälkeen tänne ja täällähän on vastauksia! Kiitos Marika ja Susanna <3

    Ootte meinaan juurikin asian ytimessä myös meikäläisen kannalta eli lajin haasteellisuus ja vaikeus kiehtoo! Ja on niiiiin mielettömän hieno tunne, kun onnistuu jossain uudessa ja/tai vaikeassa jutussa.

    Putoamisesta vielä sen verran, että tiiän sen tapahtuvan mullekin jonain päivänä. Kaikki ratsastajat taitaa pudota joskus ja se päivä on mulla vielä edessä päin :D

    VastaaPoista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!