torstai 24. heinäkuuta 2014

Iltalenkki


Nyt on jo parempi fiilis. Eilen illalla kävin Salama-neidin kanssa maastolenkillä. Mentiin ihan käyntiä koko matka, koska a) maastot on mulle täysin vieraat, b) hevonen on mulle vielä vieras ja c) oli niin pirun kuuma. Saimme onneksi oppaiksemme Salaman omistajan Tanjan ja suomenhevosruuna Ferdin. He menivät kärryillä ja minä Salaman kanssa siis ratsain.

Oli ihanaa rupatella mukavia ja samalla kuitenkin keskittyä ratsastamiseen. Salama on kova menijä, mulla tulee siitä heti mieleen Veikko, jolla oon jonkin verran ratsastanu Hepolassa. Vähän sai siis hidastella menoa ja oli varmasti Salamallekin hyvä huomata, että minä määrään tahdin. Kyllä teki hyvää kolahtaneelle itsetunnolle, kun lenkki meni hyvin. Ehkä miä sittenkin osaan jotain ;)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kun kehitystä ei tapahdu

Ärsyttää, ketuttaa, ottaa pannuun. Viime viikon ratsastustunti oli katastrofi. Kirjotan vasta nyt, kun mua on oikeesti suututtanu niin paljon viime kertanen, että on menny näin kauan ajatusten kasaamiseen. Eikä kuviakaan oo just nyt. Meillä oli kyllä mukana ihan oma hovikuvaaja, mutta ei olla vielä saatu niitä kuvia.

Mulla meni melkein kaikki siis metsään. Sain ratsukseni Toron. Luulin jo, etten Torolla enää ratsastaisi, mutta vielä se osui kohdalle. Ja totisesti toivon, että ei olisi. Mulla on niin paha mieli sen hevosen puolesta, kun se on niin väsynyt. Tai sitten se tosissaan viilaa mua linssiin, mutta viime tunnin jälkeen en kyllä usko, että siitä on kyse.

Noh, meikäläiseen. En oo siis kehittyny yhtään. Etukeno, pohkeet liian eessä, jäykät nilkat, jotka ei anna mun varpaiden kääntyä tarpeeksi eteenpäin ja jäykkä lantio, joka ei jousta, kädet liian suorassa jne. jne. En saanu nostettua laukkaa, vaikka kuinka yritin ja viimenään palo hermo ja annoin periksi. Ekan kerran koko ratsastajan urani aikana annoin periksi ja läksin laukkaympyrältä menee ja meinas ihan itku tulla. Niin paljon suututti oma osaamattomuus ja kehittymättömyys.

Ja vieläkin suututtaa. Tiiän, että takapakkeja tulee aina välillä ja aina ei voi mennä putkeen, mutta tämmöstä tyytymättömyyttä itseeni en oo vielä aiemmin tuntenu. Enkä pahaa mieltä hevosen puolesta, suruttaa.

Ehkä se siittä.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Suomenhevostamma Salama

Voi apua, että oli jännä aamu :) Miä kävin tänään tutustumassa Salamaan, valtavan kauniiseen ja kilttiin suomenhevostammaan. Omistaja itse ajaa hevosen kanssa kärryillä ja etsi selästä käsin liikuttelijaa. Hevonen ei kuulemma osaa ihmejuttuja, mutta sehän passaa mulle varsin hyvin, koska miäkään en osaa :D Eli perusjutuilla mennään, mikä on mulle helpotus, koska melko monessa vuokrailmotuksessa haetaan todella osaavaa ratsastajaa.

Laitoin hevosen ratsastuskuntoon ja talutin "kentälle". Tallilla ei ole varsinaista kenttää vaan semmoinen aidattu alue, joka on maastoltaan vähän epätasainen. Mutta tallilta lähtee hyviä maastoreittejä, joita toivottavasti jossain vaiheessä päästään Salaman kanssa tallaamaan :)

Mentiin ensin käyntiä löysemmillä ohjilla. Hain tuntumaa ja istuntaa ja kuulostelin vähän hevosen mieltä. On se muuten vaan niin erilaista istua suomenhevosen selässä kuin muiden. Siellä on niin kotoisan tuntuista, kun on leveyttä ja raamia ja meikäläinenkin pysyy tasapainossa paljon paremmin. Ja kyyti on tasaista, vaikka reippautta onkin. Kokeilin harjoitusravia ja kevennettyä ravia myös ja hyvältä vaikutti. Hiemanhan se Salama-neiti testaili meikäläistä, ymmärtäähän tuon, kun on ihan vieras ihminen selässä. Salama yritti välillä määrätä suuntaa ja vauhtia. Muutama ruohotupsukin olis ollu aika houkuttelevan näköinen, mutta nätisti nosti kuitenkin aina päänsä takaisin ylös, kun komensin pohkeilla. Yritin olla muutenki jämpti, ettei tule sitte jatkossa ongelmia.

En ollu nyt ekalla kertaa kauaa selässä. Oisinko jonku puoli tuntia ratsastanu, ei oo kyllä ajasta hajuakaan :D Mutta ihan varmasti menen uudestaan, jos vaan saan! Oli se vaan niin siistiä, miä taisin taas vähän rakastua ;)


Paakkarin Salama <3

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Jänniä aikoja


Iiiiiik! Jännittää ja oon niiiiin innoissani! Meen tällä viikolla kattomaan yhtä suomenhevostammaa liikuteltavakseni. Laitoin viimenään ite itestäni ilmotuksen eräälle facebook -palstalle, koska en enää malttanu oottaa, että sopiva ilmotus tulis kohalle.

Tää mun hevoshulluus on lähteny vähän muutenkin hanskasta. Maiju perkele on liittäny mut kaikenmaailman hevospalstoille juurikin tuolla facebookissa ja miä en nykyään mitään muuta teekään, kun selaan niitä ja haaveilen omasta hevosesta! Niinpä niin, tähän on siis tultu! Muistan vielä, kun joskus alkuaikoina kirjotin tänne blogiinkin, etten halua omaa hevosta, koska vastuu on niin suuri ja rahakysymyskin se on. Mutta mistä lie sydämeen on hiipinyt ajatus ihan ikiomasta suomenhevosesta <3 Ja nimenomaan suomenhevosesta. Miä oon siihen rotuun ihan rakastunu korviani myöten.

Noh, elkää peljätkö, ei mulla oo semmosia summia taskussa, ettäkö meidän perheessä kohta ois nelijalkanen, mutta haaveiluahan saa harrastaa. Tosin, onhan meillä toi ukon moottoripyörä, jonka voisin salaa myydä :D

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Hevosia bongattu

Tylsäääää. Jotenkin epätavallisen löysä viikonloppu takana. Ei ollu mitään tekemistä eikä mitään menemistä. Kotona märehdittiin vaan ja semmonenhan ei passaa meikäläisen luonteelle. Ja kun mulle tulee tylsää, en saa itestäni enää mitään irti. Lamaannun siis ihan täysin.

Tänään päätin sit kuitennii lähtä iltalenkille. Suuntasin tietoisesti semmosille seuduille, missä näkyy ystäviä...








Vielä pari päivää töitä ja sit mullakin alkaa viimenää loma! Jipii!


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Hevosen vuokraus

Tere!

Ootteko koskaan vuokrannu hevosta? Mua on poltellu jo pidemmän aikaa kyseinen asia. Haluaisin olla hevosten kanssa enemmän kuin mitä tällä hetkellä, mutta perusköyhänä ihmisenä mulla ei oo varaa käydä tunneilla useammin.

Asia kiehtoo ihan valtavasti, mutta samalla mua on pelottanu ottaa yhteyttä vuokraajiin, koska olen epävarma omista taidoistani. Tai noh, kyllähän miä nyt ne perusjutut osaan, mutta kun aattelee, että sitten sitä ois ihan yssikseen hevosen kanssa, ni riittääkö siihen rohkeus?

Noh, tänään mulla oli ilmeisesti lääkitys kohillaan (hain totaaliseen lapa-hartia-niska-kaula -jumiin vähän tulehduskipu- ja lihasrelaksanttilääkettä), kun uskaltauduin lähestyä viestillä erästä vuokraajaa. IIIIIIIIIIIK! En tiedä asiasta vielä mitään enkä ole saanut vastausta, että olenko edes sopiva ihminen. Mutta kyseessä olisi eestinhevonen :) Jännittää!

Hepolassa on tällä hetkellä siis hevosten loma. Pollet siellä vetää ruohikkoa laitumella ja nauttii olostaan :) Tunteja ei siis ole tällä eikä ensi viikolla ja senkin takia hinko hevosten pariin on kova!

Kertokaahan kokemuksianne vuokraamisesta, pliis :D