sunnuntai 31. elokuuta 2014

Salama-tammuska

Miä kävin viime viikolla Salamaa moikkaamassa. Vein mennessäni tippumistortut, jotka olin edellisiltana leipassu. Porkkanakakkua muffinivuokiin :) Helppoja tehdä ja helppoja syödä. Olin menossa Salaman kanssa maastolenkille ja kun pääsin tallille, mustat pilvet valtas taivaan. Noh, hetken siinä oottelin, et josko menis ohi. Menin talliin laittaa Salaman tavarat valmiiks ja sit alkoki satelee. Noh, sade ei mua ois haitannu, mutta sit alko tallissa valot räpsyy ja pienoista ukkosen kuminaa kuulu kauempaa. Päätin, että en lähe ratsastaa, koska en tiedä miten tämä hevonen suhtautuu jyrinään + miä ite pelkään ukkosta. Jäin kuitenkin tallille ihmettelemään menoa ja kattelemaan ja rapsuttelemaan hevosia.

Salama vasemmalla. Ihana lutukka <3

Heinä on hyvää!

"Ai mitä, miä vai?" :D

Tänään kävin uudestaan kokeilemassa, josko ilmat suosis. Ja suosihan ne. Salaman laitto onnistui hyvin ja rauhallisesti, ei merkkiäkään hermostumisesta. Toista oli sitten sen jälkeen, kun kapusin selkään :D Hevonen steppaili ympyrää ja peruutteli minne sattuu. Aattelin heti, että satula on huonosti tai jotain muuta vastaavaa. Ei ollut, kaikki oli niin kuin pitikin. Hevonen rauhoittui hiukan ja pääsimme matkaan. Olin päättänyt, että menemme hiekkamontun lenkin. Noin sadan metrin päässä tallilta (ehkä, oon huono arvioimaan etäisyyksiä) on talo, jonka pihan läpi pitää kulkea, jotta pääsee ylipäätään mihinkään. Abauttiarallaa 50 metriä ennen taloa Salama päätti, ettei halua mennä sinne. Hevonen alkoi taas steppailemaan itsensä ympäri, peruutteli ja käänteli itteään kiemuroille, vouhkas ja heitteli päätään. Miä olin ihan, että mitä ny häh? Hevonen vei meikäläistä monesti myös tieltä pois mettän puolelle ja jatko pyörimistä siellä. Sain Salaman aina takasin tielle, mutta kun yritin uudestaan taloa kohti, sama kouhkaaminen alkoi. Mentiin takasin tallille ja kokeiltiin toiseen suuntaa lähtemistä. Sain saattajankin mukaan, jotta Salama rauhottuisi. Päästiin joku 100 metriä, kun sama tammailu alkoi taas. Saatiin hevosenomistaja puhelimella kiinni ja kuulin, että Salama on tehny tätä viimeaikoina muillekin ja että se testailee. Ohjeeksi sain raipan ja käskyn olla jämäkkä :D Koitin taas toiseen suuntaan, sinne talolle. Sama homma. Käänsin hevosen, otin eteen päin ja sitten pysäytys- ja peruutusharjoituksia. Ne sujui hyvin. Ja eikun taas yrittämään. Eikä tullu mitään. Hevosenomistaja Tanja tuli paikalle ja aikansa katseltuaan päätti taluttaa meidät talon pihan läpi. Salama vastusteli, mutta päästiin. HUH! Mut miä huokasin liian aikasin. Ei päästy seuraavasta risteyksestä taas mihinkään. Loppujen lopuks myö pyörittiin Salaman kanssa varmaan 500 metrin säteellä tallista hiekkateitä ympäri ämpäri. Mut periks en antanu. Ehkäpä joku taitavampi ratsastaja ois saanu sen menemäänkin kunnolla, mut miä keskityin tasapainoiluun ja siihen, etten päästäny sitä sinne minne se halusi. Ajankulusta ei oo hajuakaan, mutta kyllä myö aika kauan siellä pyörittiin. Olin tallilla yhteensä noin 2,5 tuntia, ratsailla varmaan jonku 1,5 tuntia yhteensä.

Tanja patisti meiät vielä kentälle ottamaan luulot pois :D Pieni vouhkailu jatkui sielläkin, mutta sain onnistuneita pysäytys- ja peruutusharjotuksia ja muutaman ravipätkän. Salamalla tais olla kyllä aikamoinen tammailupäivä, koska aina kun se onnistui jossain ja kiitin sitä myötäämällä ja taputtamalla, se alkoi taas vouhkata :D Päätimme ratsastuksen kuitenkin onnistumiseen. Ratsastuslenkki oli hidastempoinen mutta hikinen. Miä en muista, koska mulla ois ollu ratsastuksen jälkeen noin kuuma. Tein töitä valtavasti ja siitä oon tyytyväinen. Muutenkaan en valita. Oli hieno aamupäivä ja opin hevosista taas paljon. En malta oottaa seuraavaa kertaa!!!

maanantai 25. elokuuta 2014

Onnistuminen sikavaikeella hevosella

Ei päästy pellolle viime viikolla, koska puimurit oli töissä. Noh, eipä tuolle minkään maha, ehkäpä ens kerralla. Oli siis kenttätunti tiedossa ja Tiina se virnistellen ilmotti, että mee kattoo taulusta kenet saan alleni. Arvasin heti, että Lissun. A P U V A! En oo menny, ku kerran aikasemmin Lissulla ja sikavaikeetahan se oli silloin. Lissu on äärimmäisen herkkä avuille eikä tykkää yhtään kovasta kädestä. Eli sen kanssa saa tosissaankin kiinnittää huomion ohjaksien käyttöön. Kaikki kenen kanssa oon tallilla jutellu on sanonu, että Lissu on vaikee, koska on niiiin herkkä ja että sen kanssa pitää ratsastaa ainakin 10 kertaa ennen ku alkaa sujuu. Jep, kivat mulle.

Aikasempi Lissu-postaus tästä -> KLIK

Tehtiin pääty-ympyröitä ensin kevyessä ravissa ja sitten harjotusravissa. Lissun harjotusravi on vaikee, mutta tällä kertaa onnistuin siinä paremmin. Pomppu on iso, jos sen antaa pompahtaa. Kevennetty ravikin sujui hyvin ja ehkäpä äkkäsin jotain siitä mun etukenoasennosta, koska Tiina huikkas mulle ainakin kerran ellei jopa kaks, että nythän se näyttää hyvältä. Eli sain asentoani korjattua. Edelleen pitäis uskaltaa hieman enemmän nojata taakse, ei se tarvis ku sen sentin! Myös kanta-asia alkaa valjeta, koska nyt huomasin jo ite useamman kerran, että kannat osottaa taivaisiin ilman, että Tiinan tarvi sanoa siitä. Jes, hyvä miä! Tosin ainakin yhtä monta kertaa Tiina joutu sanomaan asiasta :D Hehe, pikku hiljaa hyvä tulee.

Meitä oli tunnilla 5 ratsukkoa ja ajoittain (lue: koko ajan) me oltiin solmussa kentän keskellä. Molemmissa päädyissä piti siis tehä ympyrä, ni jotenkin myö saatiin ajotukset ihan mehtään ja oltiin siinä keskikirjaimella kaikki yhtäaikaa. Huoh. Tiina sanokin, että jos ette saa tätä sujumaan, niin ette pääse laukkaamaan. Ja tottahan se on, törmäysvaara ois sitte vielä suurempi.

Lissu laski taas pari kertaa päätään tosi alas ja Tiina huikkaskin vinkin, että nyt mun käsi ei oo joustava. Lissu reagoi siis näin mun kovaan käteen. Ja sain korjattua tilanteen ennen kuin hevonen hermostui enemmän. Hyvä miä taas!

Ja sitten se laukka-asia. Saatiin lupa laukannostoihin ja miä aloin jännäilee, koska en Lissulla ollut koskaan laukannu. Ja sen yhen kerran, mitä tällä hevosella olin tosiaan menny, niin en saanu laukkaa nostettua. Sanoinki Tiinalle, että en tiiä uskallanko, ni Tiina sano mulle hyvin, että nyt se pitää sitte päättää uskallatko vai et. Jos et, niin sit ravia lopputunti. Päätin, että uskallan!
Lissu on vanha ravuri ja laiska laukalle, mutta oon nähny monesti sen laukkaavan. En ekalla enkä kolmannelakaan yrityksellä onnistunu vaan Lissu se lähti kunnon kiitoraviin. Noh, pyysin raipan, koska päätin, että nyt oon jämäkkä. Seuraavalla laukkakäskyllä ei lähteny ja eikun uudestaan ja raipalla kevyt napautus, ni johan lähti! Laukkaan siis! IIIIIIiiiik! Miä laukkasin Lissulla! OU MAI GAAD! Tunne oli niin mielettömän hyvä! Miä onnistuin! Tiinakin tais yllättyä, reaktiosta päätellen ;)

Tästä on taas hyvä jatkaa ratsastajan uraa! Ja ehkäpä miä alan pikku hiljaa lämpenee Lissu Lisbetille...



Lissu



Hepolan uusia hevosia. Vasemmalla Oskari ja oikealla Äijä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Time to shine


Mun piti olla viime tunnilla ihan sikahyvä. Olin näin päättäny, koska meiän tunnille tuli peruutuspaikoille 3 uutta tätiratsastajaa. 2 niistä oli vasta-alkajia ja 1 oli ratsastanut aiemminkin, mutta ei tuolla Hepolassa. Olin siis aika varmaa nakkia, että meikäläisellä menee homma putkeen, koska olin ns. kokenein ratsastaja meiän tunnilla. Rintaa röyhistellen painelin talliin pukemaan Humua. Olin yksin (ainut kaksjalkanen) tallissa ja Humu oli herttaisella tuulella. Nätisti tuli pois karsinasta eikä laittaessakaan kertaakaan ärhennelly tai uhitellu. Humu on muuttunuki aika nallukaks. Muistan vielä, kun Tiina talvella sano, että jos Humun karsinaan menee sen kanssa, niin se syö sut :D Tästä pelottelijasta ei ollu enää tietookaan.

Sain Humun valmiiksi ja taluttelin sen kentälle ja sainkin sitten Tiinalta tietää, että miä saan Humun ratsukseni. Jipii! Taas <3 Noh, mutta siihen se jipiittely sitte taiski jäädä. Mentiin tunnilla ihan perusjuttuja, koska oli tosiaan niitä uusia. Ratsastajan asentoa, liikkeelle lähtöä, hidastamista, pysähtymistä, kulmien ratsastamista. Hyvää kertausta meikäläisellekin. Tai sanoaanko varsinkin meikäläiselle :D Olin olevinani hyvä ja kokenu, mutta enhän miä ny oikeesti sitte oikeen mitää taas osannuka :D Ja Humukin oli testausmielellä. Miä olin jo yhessä vaiheessa aika epätoivonen, ku en saanu sitä kääntymään voltille! Ja sen kanssa pitää tehdä usein voltteja, koska Humu on niin reipas, että muuten ollaan koko ajan muitten perseissä kiinni. Äääh, miten raivostuttavaa. Sitten, kun ei sais sitä sisäohjaa hirmusti käyttää ja ulkopohkeella ei käänny, ni mitä helvettiä miä sitte teen????? Humu sai mennä ihan omia reittejään enkä miä osannu olla yhtään jämäkkä sen kanssa. Itelleni oon tästä kyllä niin vihanen.

Otettiin raviakin ja siirtymisiä käyntiin-raviin-käyntiin. Eka kevennettyä ja sitten miä, mun kaima ja uusi täti (jolla oli jo ratsastuskokemusta) saatiin mennä harjotusravia sekä tehä laukannostoja. Muut uudet tyypit jatko kevennettyä ravia. Sain miä laukan nostettua ja jopa ylläpidettyäkin sitä pari kertaa. Siitä jäi hyvä fiilis!

En siis ollu kovin hyvä, vaikka mun piti loistaa. Mutta ei tunti huono ollu. Back to the basics. Toisto ja kertaus on aina hyvästä! Ei sais tulla liian koppavaks, että muka jo osaa jotain hyvin. Aina voi oppia lisää, ihan niistä perusjutuistakin. Ja mulle ne perusjutut, mitkä on vielä hakusessa on painaa kannat alas ja uskaltaa nojata hieman taakse, koska asentoni on etukeno. Samat, joista oon monesti täälläkin jo mesonnu. Äh, enkö miä ikinä opi?

Löysin netistä pari osuvaa kuvaa, jotka on ihan pakko jakaa tänne :D Repikääpä näistä huumoria :D






Kuvissa siis George Morris, moninkertainen arvokilpailumitalisti ja arvostettu kansainvälinen valmentaja. Ois hauskaa päästä tuommosen ukkelin mestattavaksi :D Tai no hauskaa ja hauskaa.

Ehkäpä huomenna oon jo vähän parempi. Hehe. Mutta en malttais kuitenkaan oottaa, koska Hepolaan on saapunut kolme uutta suomenhevosta! Yksi heistä, Oskari, on tullut jo heinäkuun alussa ja ollut Tiinan ratsuopissa. Aivan ihana hevonen, oon rapsutellu kaulaa pari kertaa ja tehny tuttavuutta. Kaksi muuta, Äijä ja Torres, saapuivat reilu viikko sitten. Iiiiiiik, ihana nähä huomenna nää uusimmat tulokkaat <3 Ja jotta elämässä ois kaikkee jännää, niin mennään ehkä huomenna pellolle, jos ei oo märkää!!!! IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK!

perjantai 15. elokuuta 2014

Herra Toro

Nyt tuli sitten Toron eläkkeelle siirtymisen aika. Hieno hevonen ja hyvät muistot. Toro oli itseasiassa ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin Hepolassa ja tykkäsin siitä heti. Loppuaikoina meikäläisellä ja Torolla ei oikein enää synkannu. Johtu varmaankin siitä, et miä en vaa enää osannu ratsastaa sitä oikein. Mutta ehkäpä se kuitenkin opetti mulle vielä jotain ;)

Eläkkeelle siirtymisen päivänä saimme Mian kanssa pestä Toron putipuhtaaksi. No, Toropa ei siittä oikeen tykkäilly ja meillä olikin vähän tekemistä sen kanssa, ettei se kaada koko tallia nurin ja törmäile tavaroihin :D Halit ja pusut läksiäisiks annettiin.






Aina se ei oo pelkkää ruusuilla tanssimista vaan välillä voi oikeesti päästä itkunpoikanen ja yks "Talk to the hand" :D






Kiitos Herra Torolle opista ja mukavia eläkepäiviä <3


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kakunleipomishommia

Nyt se on sitte koettu. Tippuminen, putoaminen, lentäminen, kieriminen. Meikäläinen pääsee kakunleipomishommiin, koska todellakin tulin alas hevosen selästä tahtomattani.

Olin viime viikolla Salaman kanssa maastossa ja saimme kaveriksemme kaksi muuta ratsukkoa. Mentiin jonossa, meikäläinen peränpitäjänä ja enhän miä olleskaan muistanu, että Salamalla on tosi kova kilpailuvietti. Tai jotenkin en ajatellu sitä olleskaan. Ravi- ja laukkapätkillä Salama ampu vauhtiin, ku tykin kuula, kun huomas, että muut lähti ja hirvee kiirehän sillä oli ohittaa kaikki. En saanu sitä pidäteltyä enkä hidastettua kunnolla. Jouduin vaan luottamaan hevoseen ja siihen, että pysyn kyydissä.

Kolmannella laukkapätkällä homma näytti jo pysyvän hanskassa ja hevonenkin oli mulla jonkunlaisessa kontrollissa eikä nyt rynniny. Kunnes se sitten siinä hiekkatiellä laukkaskin johonkin monttuun ja horjahti sen verran kovasti, että multa lähti molemmat jalustimet. KÄÄK! No eihän siinä muu auttanu, ku yrittää hidastaa ja pysäyttää ja pysyä kyydissä. Salama ei hidastanu eikä muut kuullu, ku miä huusin niitä pysähtymään. Aika monta mutkaa pysyin kyydissä kuin ihmeen kaupalla mut viimenään mun tasapaino petti ja miä lensin kaulan kautta alas. Jysähin vasemmalle kankulle ja olkapää otti vähän naarmua hiekasta ja kivistä mutta muuten selvisin säikähdyksellä. HUH! Hevonen jatko muutaman metrin, mutta pysähty kyllä, kun huomas, että joku puuttuu kyydistä. Samalla, ku miä lensin alas, niin muut oli kuullu ne mun SEIS-huudot ja pysähtyvät auttamaan.

Hetken aikaa keräilin itteäni sieltä hiekan seasta ja kuulostelin oonko ehjä. Kun mihinkään ei koskenu, pääsin polvilleni ja hengittelin sitä tärinää pois. Adrenaliinihöyryissäni pääsin jopa takasin selkään maasta ponnistaen. Ja hevosen säkä on kuitennii siellä 160 sentissä (mulle se on iso). Aika hyvin meikäläiseltä, joka aina menee jakkaralta selkään :D
Olin todellakin jossain höyryissä, koska uskalsin vielä laukata. Ja onneksi uskalsin! Kynnys ois nyt paljo suurempi, jos en ois tehny sitä heti putoamisen jälkeen.

Pari seuraavaa päivää mulla oliki sit koko kroppa jumissa, mut yhtään mustelmaa ei noussu. Aika jännä, vaikka kankku oli kyllä aika pirun hellänä ;)

Millä lailla siä oot puonnu kyydistä? Ois kiva kuulla kohtalotovereitten tarinoita!

perjantai 8. elokuuta 2014

Hummailua Humulla

Oon saanu ratsastaa Humulla kaksi edellistä ratsastustuntia Hepolassa. Näistä ekalla kerralla hevonen kulki kuin unelma. Tehtiin keskiympyrää kevennetyssä ravissa, harjotusravissa ja laukassa. Humu on herkkä avuille ja osaakin enemmän kuin minä. Tiina on itse kouluttanut sen ja muistaakseni kisannutkin koulua sen kanssa.

Olemme saaneet uuden teeman tunneille. Sisäohjasta ei saa kääntää. Kääntäminen tapahtuu ainoastaan ulkopohkeella ja istunnalla. Ja tätä harjoittelimme koko tunnin siinä keskiympyrällä. Humu oli aivan mieletön! Mun ei tarvinu, ku kääntää katse sinne, mihin halusin mennä ja hevonen meni. Tai ainakaan tietoisesti en tehnyt muuta. Alkuun käytin ulkopohjetta, mutta Tiinan huikkauksesta kokeilin katsetta ja se toimi! Kait se sitten oikeesti vaikuttaa istuntaan niin paljon. Laukannostot onnistui ihan jees ja hevonen oli hyvässä vireessä. Sain hidastella sitä enemmän kuin kehottaa eteen.

Eilen tunnilla harjoiteltiin taas laukannostoa ja laukan ylläpitämistä. Pari kerrallaan sai mennä kenttää ympäri laukassa ja muut 2 ratsukkoa teki keskellä kenttää pientä neliötä käynnissä. Tarkoitus oli taas kääntää hevonen kulmissa ulkopohkeella ja puolipidätteillä ja niin, että hevonen kääntyy mahdollisimman pienessä tilassa. Siinä olikin haastetta kerrakseen! Sain monesti kuulla Tiinalta, että mennään Humun kanssa ihan liian kovaa, ettei se ehdi kääntyä pienesti. Ja sitten kun sain sitä hidastettua niin se kääntyi laiskasti :D Mutta oli kyllä hyvä harjotus!

Tällä toisella kerralla Humu olikin vähän vetelä muutenkin. Liekkö kuumuus syynä vai mikä, mutta jouduin ensimmäistä kertaa ikinä käskemään Humua reippaammaksi :D

Tiina komensi meitä eilen taas olemaan johdonmukaisia ja jämäköitä. Jos hevonen ei sekunnissa reagoi apuun, niin sitten heti uusi käsky ja raippa. Myös herkkä Humu oli eilen testausmielellä ja jouduin olemaan jämäkämpi sen kanssa. Tiina puhui viisaita sanoja eilen. Me ratsastajat itse opetamme hevosille, että tottelemattomuus on sallittua, koska emme heti rankaise niitä. Esimerkiksi pyydän raviin, hevonen ei heti lähde, odotan harmistuneena muutaman askeleen, pyydän uudestaan, ei lähde, odotan taas muutaman askeleen, pyydän uudestaan kovemmin, ei lähde, odotan, pyydän, odotan, pyydän, odotan. Lopulta turhaudun, pamautan liiankin kovaa ja annan raippaa. Hevonen on jo oppinut, ettei sen tarvitse heti totella, vaan se saa vetkutella. Niinpä!

Ihania tunteja oli molemmat ja ekasta kerrasta on kuviakin. Kuvista näkee taas kerran nää meikäläisen virheet, joiden kanssa painiskelen eli kannat ja etukeno. Ollaan mietitty yksityistuntia, josko siitä sais lisäapua näihin ongelmiin.

Lopuksi kuvia siittä toissa kertasesta tunnista. Todella hyviä kuvia tulikin ja kuvaajana toimi Roosa Turunen. Kiitos Roosalle <3


Keskittynyttä menoa.

Tässä näkee hyvin, mihin meikäläisen varpaat sojottaa. Ei olleskaan sinne minne pitäis.


Nyt jo naurattaa :)

Laukan huumaa <3 
   Ja kuten kuvasta näkyy, kannat sojottaa ylöspäin ja oon etukenossa eli nää on ne mun ongelmakohdat, jotka teettää mulla eniten töitä.
             




perjantai 1. elokuuta 2014

Kännykän paikka ei ole urHeiluliiveissä

Kävin tällä viikolla ratsastamassa Salaman kanssa. Oppaaksemme maastoon saimme Helin ja Ferdin. He ajoivat kärryillä ja näyttivät toisen mukavan mittaisen lenkin.

Päivä oli taas kuuma ja täynnä paarmoja. Salama ei ollut kovin mielissään harjatessa, en tiiä sit mikä sitä kismitti. Tammailiko vaan vai ei malttanu oottaa, että pääsee metsäteille? Enpäs osaa sanoa, mutta polki jalkaa ja liikkuskeli levottomasti sen, minkä riimunnarut antoi myöten. Antoi kuitenkin laittaa vehkeet paikoilleen, nosti kiltisti jokaista jalkaa kavion putsauksen yhteydessa ja laski nätisti päätään, jotta sain suitset paikoilleen. Heli joutu auttamaan satulavyön kiristyksen kanssa. Ei ollu meikäläisellä tarpeeksi forssia :D Onneksi oli mukana mukava ihminen, joka on käynyt tuolla ratsastamassa hevosia jo pari vuotta eli tuntee hevoset ja tietää paikat.

Maastolenkillä (pieniä hiekkateitä) mentiin pääasiassa käyntiä. Oon vielä pikkusen epävarma ja haluun mennä rauhallisesti, koska en tunne hevosta kunnolla ja reitit on vieraat. Pari ravipätkää otettiin semmosissa kohdissa, mitkä Heli tiesi hyviksi. Sain Salaman helposti raviin silloin kun Heli lähti ensin raviin Ferdin kanssa, mutta kun yritin yhdellä kertaa mennä ekana, niin pirulainen ei se hevonen lähtenytkään!!!! Ei, vaikka kuinka yritin. Hitto, että hävetti ja nolotti :D Mutta samantien, kun Heli alko ravaamaan Ferdin kanssa, niin Salama ampas ku tykinkuula ja sit mentiin kovaa ennen ku sain hidastettua. Huh, kyllä siinä hevosessa on voimaa ja nopeutta :)

Ja voin muuten kertoo, että kännykkä ei pysy urheiluliivien sisällä semmosessa menossa :D Tai ees hitaammassa ravissa. Unohin ottaa mun seksikkään vyölaukun mukaan ja sit piti miettiä kännykälle säilytyspaikkaa. Noh, eipä ollu muutakaan vaihtoehtoa, kun työntää se urheiluliivien sisään. Ei ollu hyvä paikka. Tai ehkä oiskii ollu, jos ois ollu semmoset superyybertiukat urheiluliivit tai isommat tissit. Mut ei ollu, joten mun piti keskeyttää ravi aina siinä vaiheessa, ku kännykkä oli tulossa ulos paidan helmasta :D

Lenkki oli hyvä ja varsin opettavainen taas. Salama yritti ketkuttaa meikäläistä monta kertaa, koska halus haukata puskista ja puista evästä. Onnistuikin siinä aika monesti, koska en ollu valppaana vaan juttelin Helin kanssa kaikenmaailman asioista :) Tosi kiva, että oon saanu seuraa jokaiselle kerralle, mitä oon nyt tuolla käyny!


Yritin ottaa meistä yhteiskuvan, mutta Salama oli erimieltä ja halus ottaa selfien :D

Salama muuten asustaan tallilla, jossa tehdään myös maastoratsastustunteja. Ihana pieni talli ja mukavat ihmiset. Suosittelen. Linkistä pääset tutustumaan tallin nettisivuihin http://www.haapaojantila.fi/345669999