keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kakunleipomishommia

Nyt se on sitte koettu. Tippuminen, putoaminen, lentäminen, kieriminen. Meikäläinen pääsee kakunleipomishommiin, koska todellakin tulin alas hevosen selästä tahtomattani.

Olin viime viikolla Salaman kanssa maastossa ja saimme kaveriksemme kaksi muuta ratsukkoa. Mentiin jonossa, meikäläinen peränpitäjänä ja enhän miä olleskaan muistanu, että Salamalla on tosi kova kilpailuvietti. Tai jotenkin en ajatellu sitä olleskaan. Ravi- ja laukkapätkillä Salama ampu vauhtiin, ku tykin kuula, kun huomas, että muut lähti ja hirvee kiirehän sillä oli ohittaa kaikki. En saanu sitä pidäteltyä enkä hidastettua kunnolla. Jouduin vaan luottamaan hevoseen ja siihen, että pysyn kyydissä.

Kolmannella laukkapätkällä homma näytti jo pysyvän hanskassa ja hevonenkin oli mulla jonkunlaisessa kontrollissa eikä nyt rynniny. Kunnes se sitten siinä hiekkatiellä laukkaskin johonkin monttuun ja horjahti sen verran kovasti, että multa lähti molemmat jalustimet. KÄÄK! No eihän siinä muu auttanu, ku yrittää hidastaa ja pysäyttää ja pysyä kyydissä. Salama ei hidastanu eikä muut kuullu, ku miä huusin niitä pysähtymään. Aika monta mutkaa pysyin kyydissä kuin ihmeen kaupalla mut viimenään mun tasapaino petti ja miä lensin kaulan kautta alas. Jysähin vasemmalle kankulle ja olkapää otti vähän naarmua hiekasta ja kivistä mutta muuten selvisin säikähdyksellä. HUH! Hevonen jatko muutaman metrin, mutta pysähty kyllä, kun huomas, että joku puuttuu kyydistä. Samalla, ku miä lensin alas, niin muut oli kuullu ne mun SEIS-huudot ja pysähtyvät auttamaan.

Hetken aikaa keräilin itteäni sieltä hiekan seasta ja kuulostelin oonko ehjä. Kun mihinkään ei koskenu, pääsin polvilleni ja hengittelin sitä tärinää pois. Adrenaliinihöyryissäni pääsin jopa takasin selkään maasta ponnistaen. Ja hevosen säkä on kuitennii siellä 160 sentissä (mulle se on iso). Aika hyvin meikäläiseltä, joka aina menee jakkaralta selkään :D
Olin todellakin jossain höyryissä, koska uskalsin vielä laukata. Ja onneksi uskalsin! Kynnys ois nyt paljo suurempi, jos en ois tehny sitä heti putoamisen jälkeen.

Pari seuraavaa päivää mulla oliki sit koko kroppa jumissa, mut yhtään mustelmaa ei noussu. Aika jännä, vaikka kankku oli kyllä aika pirun hellänä ;)

Millä lailla siä oot puonnu kyydistä? Ois kiva kuulla kohtalotovereitten tarinoita!

2 kommenttia:

  1. Onneks et telonut itseäs. Mutta eikös oo hyvä, että se eka putoaminen on "hoidettu pois alta"? Ja hienoa että menit selkään takasin ja laukkasitkin! Käytätkö muuten turvaliiviä? Mulla on aina maastossa ja hypätessä. Esteillä se on kyllä tainnu pelastaa muutamankin kerran ainakin kylkiluita. Suosittelen. Siihen tottuu.
    Jaa että putoamisia... Poni sai hepulin maneesissa, ja ryösti, mä olin ilman satulaa just menossa esteelle. Pukittelua ja vauhtilaukkaa. saatatte arvata lopputuloksen...Siinä tuli hiusmurtuma ranteeseen. Sitte on niitä säihkähtämisiä takaviistoon. Se oli mun eka putoaminen ja mortilta, joka ei oo mitään ponikokoa. Mäjähdin rintalasta edellä maneesin pohjalle, naamakin oli siellä hiekan joukossa. Se oli eka kerta ja kamalin. Päätin ostaa turvaliivin ;).
    Sitten hyppäsin 90 sarjaa vaavilla, poni yritti loikata, mutta ei onnistunut. Minä sitten olin jo menossa ja rysähdin siihen esteen päälle. Hyppykammohan siitä tuli hetkeks. Jälkeen selvisi että sarjaväli oli ponille väärä ja kaiken lisäksi se oli mulle aivan liian korkea este silloin. Ponilla kun en ole vieläkään hypännyt ysikymppistä kuin muutaman kerran, enkä sarjana varsinkaan.
    Niin ja kerran tuli kaamee rankkasade. Oltiin maneesissa kaikki ilman satulaa ja just lopettelemassa. Ponit vauhkoontu ja alko pomppia pystyyn kun kohina oli ihan järkyttävän kova. Vuorotellen pudottiin melkeen kaikki ja ponit ja hevoset juoksenteli maneesissa sikin sokin. No se tilanne kesti vain joitan kymmeniä sekunteja, ja sade lakkas ja kaikki rauhottu. Se tilanne oli jotenkin koominen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä huojentavaa, että eka putoaminen on nyt alta pois! Tieshän sen, että jonain päivänä se eteen tulee ja nyt se on koettu, ei tartte sitä enää miettiä.

      Mulla ei oo turvaliiviä. Pitäis varmaan kyllä olla, koska näin aikuisena ei oo enää yhtä joustava, ku joskus. En oo ikinä semmosta kokeillu ja jotenkin oon aatellu, että se on sitte tiellä, mut kait niitäkin on eri mallisia. Mimmonen turvaliivi sulla on?

      Hurjan kuulosia putoamisia sulla :D Onneks ei oo käyny sullekaan pahemmin! Toi viimenen kuulostaaki koomiselta ja voin sieluni silmin nähdä, ponit vauhkoina :D

      Poista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!