sunnuntai 31. elokuuta 2014

Salama-tammuska

Miä kävin viime viikolla Salamaa moikkaamassa. Vein mennessäni tippumistortut, jotka olin edellisiltana leipassu. Porkkanakakkua muffinivuokiin :) Helppoja tehdä ja helppoja syödä. Olin menossa Salaman kanssa maastolenkille ja kun pääsin tallille, mustat pilvet valtas taivaan. Noh, hetken siinä oottelin, et josko menis ohi. Menin talliin laittaa Salaman tavarat valmiiks ja sit alkoki satelee. Noh, sade ei mua ois haitannu, mutta sit alko tallissa valot räpsyy ja pienoista ukkosen kuminaa kuulu kauempaa. Päätin, että en lähe ratsastaa, koska en tiedä miten tämä hevonen suhtautuu jyrinään + miä ite pelkään ukkosta. Jäin kuitenkin tallille ihmettelemään menoa ja kattelemaan ja rapsuttelemaan hevosia.

Salama vasemmalla. Ihana lutukka <3

Heinä on hyvää!

"Ai mitä, miä vai?" :D

Tänään kävin uudestaan kokeilemassa, josko ilmat suosis. Ja suosihan ne. Salaman laitto onnistui hyvin ja rauhallisesti, ei merkkiäkään hermostumisesta. Toista oli sitten sen jälkeen, kun kapusin selkään :D Hevonen steppaili ympyrää ja peruutteli minne sattuu. Aattelin heti, että satula on huonosti tai jotain muuta vastaavaa. Ei ollut, kaikki oli niin kuin pitikin. Hevonen rauhoittui hiukan ja pääsimme matkaan. Olin päättänyt, että menemme hiekkamontun lenkin. Noin sadan metrin päässä tallilta (ehkä, oon huono arvioimaan etäisyyksiä) on talo, jonka pihan läpi pitää kulkea, jotta pääsee ylipäätään mihinkään. Abauttiarallaa 50 metriä ennen taloa Salama päätti, ettei halua mennä sinne. Hevonen alkoi taas steppailemaan itsensä ympäri, peruutteli ja käänteli itteään kiemuroille, vouhkas ja heitteli päätään. Miä olin ihan, että mitä ny häh? Hevonen vei meikäläistä monesti myös tieltä pois mettän puolelle ja jatko pyörimistä siellä. Sain Salaman aina takasin tielle, mutta kun yritin uudestaan taloa kohti, sama kouhkaaminen alkoi. Mentiin takasin tallille ja kokeiltiin toiseen suuntaa lähtemistä. Sain saattajankin mukaan, jotta Salama rauhottuisi. Päästiin joku 100 metriä, kun sama tammailu alkoi taas. Saatiin hevosenomistaja puhelimella kiinni ja kuulin, että Salama on tehny tätä viimeaikoina muillekin ja että se testailee. Ohjeeksi sain raipan ja käskyn olla jämäkkä :D Koitin taas toiseen suuntaan, sinne talolle. Sama homma. Käänsin hevosen, otin eteen päin ja sitten pysäytys- ja peruutusharjoituksia. Ne sujui hyvin. Ja eikun taas yrittämään. Eikä tullu mitään. Hevosenomistaja Tanja tuli paikalle ja aikansa katseltuaan päätti taluttaa meidät talon pihan läpi. Salama vastusteli, mutta päästiin. HUH! Mut miä huokasin liian aikasin. Ei päästy seuraavasta risteyksestä taas mihinkään. Loppujen lopuks myö pyörittiin Salaman kanssa varmaan 500 metrin säteellä tallista hiekkateitä ympäri ämpäri. Mut periks en antanu. Ehkäpä joku taitavampi ratsastaja ois saanu sen menemäänkin kunnolla, mut miä keskityin tasapainoiluun ja siihen, etten päästäny sitä sinne minne se halusi. Ajankulusta ei oo hajuakaan, mutta kyllä myö aika kauan siellä pyörittiin. Olin tallilla yhteensä noin 2,5 tuntia, ratsailla varmaan jonku 1,5 tuntia yhteensä.

Tanja patisti meiät vielä kentälle ottamaan luulot pois :D Pieni vouhkailu jatkui sielläkin, mutta sain onnistuneita pysäytys- ja peruutusharjotuksia ja muutaman ravipätkän. Salamalla tais olla kyllä aikamoinen tammailupäivä, koska aina kun se onnistui jossain ja kiitin sitä myötäämällä ja taputtamalla, se alkoi taas vouhkata :D Päätimme ratsastuksen kuitenkin onnistumiseen. Ratsastuslenkki oli hidastempoinen mutta hikinen. Miä en muista, koska mulla ois ollu ratsastuksen jälkeen noin kuuma. Tein töitä valtavasti ja siitä oon tyytyväinen. Muutenkaan en valita. Oli hieno aamupäivä ja opin hevosista taas paljon. En malta oottaa seuraavaa kertaa!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!