keskiviikko 20. elokuuta 2014

Time to shine


Mun piti olla viime tunnilla ihan sikahyvä. Olin näin päättäny, koska meiän tunnille tuli peruutuspaikoille 3 uutta tätiratsastajaa. 2 niistä oli vasta-alkajia ja 1 oli ratsastanut aiemminkin, mutta ei tuolla Hepolassa. Olin siis aika varmaa nakkia, että meikäläisellä menee homma putkeen, koska olin ns. kokenein ratsastaja meiän tunnilla. Rintaa röyhistellen painelin talliin pukemaan Humua. Olin yksin (ainut kaksjalkanen) tallissa ja Humu oli herttaisella tuulella. Nätisti tuli pois karsinasta eikä laittaessakaan kertaakaan ärhennelly tai uhitellu. Humu on muuttunuki aika nallukaks. Muistan vielä, kun Tiina talvella sano, että jos Humun karsinaan menee sen kanssa, niin se syö sut :D Tästä pelottelijasta ei ollu enää tietookaan.

Sain Humun valmiiksi ja taluttelin sen kentälle ja sainkin sitten Tiinalta tietää, että miä saan Humun ratsukseni. Jipii! Taas <3 Noh, mutta siihen se jipiittely sitte taiski jäädä. Mentiin tunnilla ihan perusjuttuja, koska oli tosiaan niitä uusia. Ratsastajan asentoa, liikkeelle lähtöä, hidastamista, pysähtymistä, kulmien ratsastamista. Hyvää kertausta meikäläisellekin. Tai sanoaanko varsinkin meikäläiselle :D Olin olevinani hyvä ja kokenu, mutta enhän miä ny oikeesti sitte oikeen mitää taas osannuka :D Ja Humukin oli testausmielellä. Miä olin jo yhessä vaiheessa aika epätoivonen, ku en saanu sitä kääntymään voltille! Ja sen kanssa pitää tehdä usein voltteja, koska Humu on niin reipas, että muuten ollaan koko ajan muitten perseissä kiinni. Äääh, miten raivostuttavaa. Sitten, kun ei sais sitä sisäohjaa hirmusti käyttää ja ulkopohkeella ei käänny, ni mitä helvettiä miä sitte teen????? Humu sai mennä ihan omia reittejään enkä miä osannu olla yhtään jämäkkä sen kanssa. Itelleni oon tästä kyllä niin vihanen.

Otettiin raviakin ja siirtymisiä käyntiin-raviin-käyntiin. Eka kevennettyä ja sitten miä, mun kaima ja uusi täti (jolla oli jo ratsastuskokemusta) saatiin mennä harjotusravia sekä tehä laukannostoja. Muut uudet tyypit jatko kevennettyä ravia. Sain miä laukan nostettua ja jopa ylläpidettyäkin sitä pari kertaa. Siitä jäi hyvä fiilis!

En siis ollu kovin hyvä, vaikka mun piti loistaa. Mutta ei tunti huono ollu. Back to the basics. Toisto ja kertaus on aina hyvästä! Ei sais tulla liian koppavaks, että muka jo osaa jotain hyvin. Aina voi oppia lisää, ihan niistä perusjutuistakin. Ja mulle ne perusjutut, mitkä on vielä hakusessa on painaa kannat alas ja uskaltaa nojata hieman taakse, koska asentoni on etukeno. Samat, joista oon monesti täälläkin jo mesonnu. Äh, enkö miä ikinä opi?

Löysin netistä pari osuvaa kuvaa, jotka on ihan pakko jakaa tänne :D Repikääpä näistä huumoria :D






Kuvissa siis George Morris, moninkertainen arvokilpailumitalisti ja arvostettu kansainvälinen valmentaja. Ois hauskaa päästä tuommosen ukkelin mestattavaksi :D Tai no hauskaa ja hauskaa.

Ehkäpä huomenna oon jo vähän parempi. Hehe. Mutta en malttais kuitenkaan oottaa, koska Hepolaan on saapunut kolme uutta suomenhevosta! Yksi heistä, Oskari, on tullut jo heinäkuun alussa ja ollut Tiinan ratsuopissa. Aivan ihana hevonen, oon rapsutellu kaulaa pari kertaa ja tehny tuttavuutta. Kaksi muuta, Äijä ja Torres, saapuivat reilu viikko sitten. Iiiiiiik, ihana nähä huomenna nää uusimmat tulokkaat <3 Ja jotta elämässä ois kaikkee jännää, niin mennään ehkä huomenna pellolle, jos ei oo märkää!!!! IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK!

17 kommenttia:

  1. Vuokrausaikoina mä änkeen aina ponitallilla "pientenkin tunnille". Siellä tehään ihan niitä perus asioita. Otan haasteellisemman hevosen (tai no, kaikki ne on kyllä haasteellisia) ja kun pienet harjottelee esim pysähdystä, niin minä sitten esim pysähdystå pelkällä istunnalla jne... Koskaan ei ole nekään tunnit tuntuneet tylsiltä. Sitten tuosta sisäohjasta... Mun mielipide on se että toisilla vaan joituu käyttämään ronskimmin sitä ohjaa. Jotkut taipuu ihan pienillä avuilla ja sisäohja saapi roikkua lähes löysänä ja toisilla se taivutus ei vaan pysy jos sillä sisäohjalla ei jatkuvasti muistuttele. Tämä on siis mun mielipide. Toki joku kokeneempi saattaa taivuttaa pollen kun pollen vaikka solmuun, pelkällä ajatuksella. Mutta hyvä että saat oikeet opit heti alussa, niistä vääristä ratsastustavoista on nimittäin tosi vaikea päästä irti myöhemmin. Nimim. Kokemusta on. Niin, ja jotenkin tuntuu, että jos heppanen ei käänny voltille, niin kait maar siinä kohtaa saapi siihen sisäohjaan tarttua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo miä ehkä kirjotin hieman väärin. Eli totta kai sisäohjaa pitää käyttää, mut just tolleen muistutteluun. Ja on eri herkkyisiä hevosia, meikäläiselläkin kokemusta jo monenlaisista. Sit on näitä testaajia, jotka tunti toisensa jälkeen yritää venkuloida ja tehdä oman päänsä mukaan. Ja miä en osaa joka kerta olla yhtä jämäkkä ja määrätietonen vaan annan sen hevosen temppuilla ja kärsin siittä sitte ite :D

      Poista
  2. periaatteessa sen sisäohjanhan pitäs olla aikalailla turha narun pätkä. Vaan kun sei oikein aina onnistu. Se hevonen pitäis saada sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin, tällöin sisäohjan pitäs hellittää hevosella ku hevosella joka on perus- ja läpiratsastettu. Mua itteeni ärsyttää suuresti se sisäohjassa roikkuminen, vaan kun se on nii helppo tapa napata siitä napakammin... Ehkä minäki vielä joskus saan runtattua sen hevosen kulkemaan tunnin alusta loppuun pohkeiden ja ulko-ohjan väliin. Tämä suokki mitä minä pääasiassa ratsastan, on ihan hemmetin vaikee tapaus ja suurin osa meiän välisistä ongelmista taitaa johtua auktoriteetistä.. Ja tiedän sen, että se hevonen pystyy kulkemaan täydellissä peräänannossa sisäohja löysällä, mutta tällä hetkellä vain minun valmentajan/opettajan alla. Sillä naisella on uskomaton vaikutus hevoseen ku hevoseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miä kans inhoon tota sisäohjassa roikkumista, mut se on mullekin se helpoin tapa saada käskyt perille, vaikkakaan siihen ei pitäis heti sortua. Ihanaa ku työ kommentoitte ja annatte vinkkejä ja kerrotte omia kokemuksianne!

      Poista
    2. vinkkejä tulee sieltäkin suunnalta. TIedän, että seuraavalla tunnilla tarkkailen erityisesti sisäohjan käyttöä ;) Edellisviikolla taas, kun meinasin pudota Ladylta hypätessä, muistin sun postauksen, jossa oli vinkit putoamisesta. Aavistelin siis jo ennen tuntia, että saatanpa tulla sieltä selästä alas tahtomattani ja mietin jo valmiiksi, että pitää muistaa heti halata kaulaa. Jostain kumman syystä missään tallilla ei ole koskaan ollut puhetta "oikeaoppisesta" putoamisesta ja tähän asti olen tavallaan luovuttanut, kun huomaan että nyt tullaan alas... no tällä kertaa sinnikkäästi rutistin vaan hevosta kaulasta ja ilmeisesti myös jaloilla satulan takakaarta, koska vieläkin on sisäreisi musta, ja ihmeen kaupalla vaan siellä selässä pysyin :)

      Poista
    3. Jes, hyvä, että pysyit selässä! En oo muuten miäkään koskaan saanu oppia tallilta tuosta putoamisesta! Mikä on aika jännä juttu, koska jokainenhan putoaa joskus.

      Poista
  3. Mulle tulee ainakin välillä sellainen olo, että tekisi mieli pyytää sitä opettajaa näyttämään että miten se oikeen tapahtuu, kun yritetaan tehdä jotain asiaa mikä ei ota onnistuakseen. Taidot kun ovat mitä ovat, niin välillä tulee uskon puute jonkin hevosen kohdalla, että onnistuuko tämä homma tällä hevosella oikeesti ja oikeaoppisesti. Välillä kun olen ratsastanut paljon jollain "pänkkipäällä" ja yrittänyt sitä sisäpohjetta läpi päivä toisensa perään lähes tuloksetta ja sitten hyppäänkin jonkun herkkiksen selkään, niin sitten sitä on ihmeissään, että näin helppoako se onkin. Pistää aina miettimään, että oikeestikko taitava ratsastaja saa pollen kun pollen taipumaan pelkällä istunnalla ja pohkeella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääkin on niin käsittämätöntä, että toisella kertaa tuo Humu kääntyi ympyrälle pelkästään sillä, että miä käänsin pääni ja katseeni siihen suuntaan mihin halusin mennä ja sit toisella kerralla ei käänny ei sitten millään! Ja miä oon aina ihan äimänä, että mitäs nyt sitte tehään :D

      Poista
    2. Minä oon ymmärtäny asian niin (en tiedä oonko ihan väärässä nyt), mutta että periaatteessa se päänki kääntäminen toimii hyvin ja samalla istuinluulla 'huomaamatta ohjaaminen' jos se hevonen antaa sun istua kunnolla perseelleen alas sen selkään eli se on kuuliaisena ja tuntee jokaisen pienenki ratsastajan liikkeen. Mutta tämäki taas näitä mitkä harvemmin onnistuu ku joka kerta :D
      Onneksi mää en paini yksin näiden samalaisten ongelmien kanssa, kiitosta teidän!:D

      Mutta se on kyllä kans jos pääsee näkemään toisen ratsastajan alla jonku hevosen, jonka kanssa itellä on haastetta eikä meinaa toimia. Tulee se usko siihen, että kyllä minäki vielä pystyn siihen!

      Otetaanko projekti Lopeta Sisäohjassa Roikkuminen loppuvuodeksi? :D

      Poista
    3. Tuo Humu on tosiaan kisannu kouluakin joskus (jos en nyt väärin muista) eli on todella herkkä istunnalle ja kevyille avuille. Mutta samalla myös tosi raskas hevonen, jos sille päälle sattuu.
      Miä jään usein oman tunnin jälkeen seuraamaan seuraavaa tuntia, jotka on siis kehittyneempiä kuin meikäläinen ja on todella mielenkiintosta nähdä, miten ns. parempi ratsastaja käsittelee samaa hevosta, millä on ite just menny. Ja joskus se näky on aika karu, jos itellä on ollu vaikee tunti ja toisella ratsastajalla hevonen kulkee nätisti ja kuuntelee ratsastajaa :) Mutta siitä oppii tosiaan paljon!

      Otetaan vaan tuommonen projekti!

      Poista
    4. Ehdottomasti projektin kannalla! Rikka: siinä on tietysti sekin, että sinä oot "lämmitelly" sen hevosen jo, Seuraavan on helpompi saada asioita aikaseksi. Vähän niinku se että justiin kun tunti loppuu, hevonen alkaa tuntua siltä, että nyt vois saada jotakin tehtyäkin :D. Onnenperällä (jossa kävin ottamassa yhden centered riding tunnin) on hinnaston mukaan sellaisia 1,5 h mittaisia "tunteja" , eli jatkoaikaa normi tunnille, juuri niille, joilla on tämä "ongelma"

      Poista
    5. Tuo Humu kuulostaa niin Pyryltä!
      Ja joskus kun on vähä itteää 'huonompien' kanssa samalla tunnilla, nii myös siksi itelle tulee sitä noottia enemmän kuin niille muille, koska sulta periaatteessa vaaditaan enemmän kuin vähemmän ratsastaneilta ja opettaja kiinnittää vähän eritavalla kahen tason ratsastajiin huomion. Vaikkakin tämä tilanne saa tuntemaan kyllä ittensä yleensä aika nollaksi, varsinki jos oli muka päättäny vähän näyttää toisille mallia miten sitä hevosta viedään.. :D

      Poista
    6. Toi on kans totta. Ja tietty myös se, että vaadin iteltäni enemmän, koska tiedän ja osaan enemmän.

      Poista
  4. Mä aloitan esteratsastuksen aina uudelleen ja uudelleen alkeiskurssilla; esteet on matalia ja on niiiin osaava olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Henna mukaan keskusteluun :) Jos miä joskus ees pääsen alottaa esteitä, ni se on jo niin huikee suoritus, että voin taputtaa itteäni olalle hyvillä mielin :D

      Poista
    2. Kyllä sä riikka pääset. Esteillä ei tarvitse olla huippuratsastaja, riittää että osaa kaikki askellajit suht tasapainossa. Ponitallilla aletaan hyppäämään ihan mahottoman aikasin. Sillä tunnilla, kun ratsastin elämäni ensimmäisen laukkavoltin, hyppäsin myös ekan esteen. Toki homma olis varmaan lähteny rullaamaan paremmin, jos ois ollu parempi perusratsastustaito... Meettekö te kuitenkin puomeja tunneilla? Myös laukassa?

      Poista
    3. Ei olla vielä menty puomejakaan! Oon nyt käyny tuolla Hepolassa viime joulukuusta eikä meille oo vielä vihjastukaan puomeista tahi esteistä. Mut ei mulla oo vielä mikään kiiruskaan :D

      Poista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!