keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Äijä the Mään

Viime viikolla sain leijua pilvissä, koska onnistuin niin hyvin tunnilla ja sain kuullakin siitä :) Alleni sain tallin toisen uusista suomenhevosista, Äijän. Jännäsin tuntia etukäteen, koska olin kuullut pikkulinnuilta, että Äijä menee kovaa, on kova suustaan, on pikkuisen raakile vielä, on oikein äijämäinen jne. jne. Tallissa hevosta laittaessani olin niin hermoraunio, että ihmettelen näin jälkeen päin, ettei se tarttunut hevoseen. Äijä oli ihan reläks, vaikka miä vouhkasin ja panikoin sen ympärillä. (Viime postaustani ajatellen, ehkäpä mun pitää vähän työstää tätä mun hermostumisasiaa.) Hevonen antoi tehdä kaikki hoitotoimenpiteet todella nätisti. Ei edes korvaansa lotkauttanu. Oltiinkin ajoissa valmiita ja miä keskityin hevosen rapsutteluun kentälle pääsyä ootellessa. Ja pakko sanoo, että tuo hevosjättiläinen sai meikäläisenki rauhottumaan. Rapsuttelu rauhottaa <3 Miä muutes aina rapsuttelen hevosia harjan juuresta, en juurikaan taputtele niitä. Luin jostain kirjasta joskus, että siitä ne tykkää. Ja että sitä ne keskenäänkin toisilleen tekevät.

Saatiin kuulemma kaikki ratsastajat sillä kertaa ns. vaikeet hevoset eli semmoset, joilla ei olla paljon ratsastettu tai joitten kanssa on ollu jotain erityisen hankalaa. Harjoteltiin taas perusjuttuja: ratsastajan asentoa, voltille kääntämistä pelkällä pohkeella, hevosen taivuttamista koko kropasta kulmissa ja voltilla. Samat jutut käynnissä, kevyessä ravissa ja harjotusravissa. Äikä tuntui alla hyvältä. Vähän kompuroi, koska ei ole vielä lihaksistoltaan täysissä voimissa. Kertaakaan mulle ei tullu tunnetta, että hevonen ois kova suustaan. Se oli herkkä pohkeelle ja kääntyi nätisti ilman tietoisia ohjasapuja. Kuunteli tarkkaavaisesti meikäläistä. Vauhtia oli mukavasti, mutta kun pyysi pidätteillä ja istunnalla hidastamaan, hevonen hidasti. Paristi jouduin pyytämään ohjaksilla kovemmin, mutta kertaakaan en joutunut kiskomaan.

Pikku sateet ei haittaa mitään :)

Lopuksi saatiin kokeilla laukkaa ja jännäkakkahan siinä meinasi tulla. Iiiik! Mulla saattaa mennä nyt oikeat ja vasemmat ympyrät sekasin, mutta muistaakseni vasemmalla ympyrällä en saanu sitä nostamaan laukkaa, mutta oikealla sain. JEEE! Äijähän innostu laukannostoharjotuksesta aika lailla ja Tiina käskikin hidastamaan harjoitusravin oikeen kunnolla ennen laukannostoapuja, muuten ei tullu ku kiitoravia. Ja onnistuin. Yhden kerran, mutta onnistuin! Se oli niin mahtava fiilis taasen :) Ja hitokseen se ulko-ohjan tuki on tärkee siinä hommassa niinku Marikakin kirjotti! Eihän siittä hommasta tuu muuten yhtään mittään.

Eikä isommatkaan :D

Tunti oli siis todella hyvä ja sainkin kehuja onnistumisista. Paras kehu oli kuitenkin se, kun Tiina iloitsi, että tuo tunti todisti, että Äijästä saadaankin hyvä tuntihevonen. Liekö ollut epäilyksiä ennen. Mutta miä osasin jotain! Jes! Totta kai korjattavaa asennossa ja muissakin jutuissa oli, mutta en nyt aina jaksa jauhaa niistä :D



Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.



Ei niin mairitteleva kuva mun asennosta, mutta hevonen on niin kaunis!

Muoks: Kuvat on ottanut Mia Kotola.

2 kommenttia:

  1. Noissa kouluhommissa on kyllä kiva päästä ratsastamaan eri hevosilla. Tossa taputtelussa oon samoilla linjoilla. Hevosella on herkkä hipiä, ja välillä oikeen pahaa tekee kun kisoissa kiitellään läiskimällä kaulalle. Voihan se olla, että useimmat ei ole siitä moksiskaan, mutta varmuuden vuoksi käytän rapsutusta kiitoksena.

    VastaaPoista
  2. Miä oon kattonu samaa nyt noissa MM-kisoissa, että aika kovaakin mäiskästään kiitokseksi tai ainakin siltä se näyttää!

    VastaaPoista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!