perjantai 12. syyskuuta 2014

Äijä mai Mään?

Miähän sainkii Äijän alleni keskiviikon tunnilla, jei! Harjatessa hevosta, ihmettelin sen mahan alustaa, ku se oli jotenki venähtäny alas ja sivuille. Äijällä on tää massankasvatuskausi tuottanu aika hyvin tulosta :D

Tää oli nyt toka kerta eikä mua jännittäny läheskään niin paljoo ku ekalla kerralla. Ei ennen ko nousin selkään. Hevonen oli aika vauhkona. Ei pahalla, vaan sillee yli-innokkaalla tavalla. Äijän käynti oli toosi reipasta ja hätästä, yritti heti raviinkin ja monesti. Eikä oltu keritty kenttää edes yhtä kertaa ympäri ja alkulämmittelyt oli vasta aluillaan. Noh, hetihän mulle iski alitajuntaan, että tästä tunnista ei tuu kyllä yhtään mitään. Tiina lukikin mun ajatukset ja tsemppas mut pois siitä mielentilasta. Tiina huuteli koko ajan ohjeita: tee voltteja, ajattele taakse, rentoudu niin hevonenkin rentoutuu ja ehkä se tärkein oli se käsky, että en saa ajatella, että tää tunti menee ihan pieleen ja on ihan kamala vaan tästä tulee paras tunti ikinä!

Onnistuin rentouttamaan itteni ja hevosen! Aika huikeeta :) Äijä on kyl ihan mieletön. Se on kiltti ja kuuliainen, ei saa säihkeitä, tekee mitä pyydetään, jos osaat pyytää oikein. Äijä kyllä sakottaa heti kovasta kädestä. Jos yrität kiskomalla saada sen hitaammaksi, se juoksee kovempaa ja vielä kovempaa, mitä enempi kiskot ja vedät. Istunnalla ja pidätteillä se hidastaa heti.

Tuohon rentoutumiseenkaan ei tarvittu muuta kuin rento ratsastaja ja varsinkin jousto käsistä. Tää on nyt ihan sikahieno juttu, oon hokassu. Joustava käsi. Vau, mikä vaikutus. En tietenkään osaa sitä vielä joka kohdassa, helposti se unohtuu, kun vauhtia tulee lisää tai pitää suorittaa joku tehtävä, mutta sit kun sen muistaa, niin kyllä se vaan on tehokas.

Sain siis hevosen rennoksi käynnissä ja sitten oli ravin vuoro. Eka kevennettyä ja lopuksi harjotusravia. Jännitti taas pirukseen, kun Äijä tosiaan pääsee kovaa, jos niikseen päättää. Ja mentiinhän sitä välillä aikamoista rallia. Mutta sitten, kun muisti taas sen istunnan ja pidätteet sekä välittömän palkitsemisen niin hidastus tuli. Muut ratsukot tais ravatakin melkein koko tunnin, mut miä tein ihan tietosesti siirtymiä käyntiin useammin ku muut. Ehkä vähän hirvitti se vauhti ja kuitenkin vielä vieras hevonen, niin halusin välillä henkästä iteki. Tein myös paljon voltteja ja ympyröitä.

Viime postauksen kommenteissa pähkäiltiin tota joustavaa kättä ravissa ja kyllä, me joustettiin myös ravissa. Tiina puhu milleistä. Eli ohjat piti olla niin tiukalla, että jouston aikana hevonen ei kuitenkaan päässy tyhjälle ohjalle, mutta jousto tapahtui. Mulla oli monesti liian löysät ohjat eli jouston aikana ohjan päässä ei ollu ketään ja sainkin siitä kuulla muutamaan otteeseen :) Muutenkin tunti oli aika pitkälti taas tätä käsiasiaa, mikä oli mun mielestä tosi hyvä juttu. Mielenkiintosta ja itseä kehittävää todellakin!

Lopuksi koitettiin laukannostoja. Sain Äijältä taas vaan toisen laukan, enkä vieläkään muista kumman, mut saman ku viimeks :D Eli se toinen suunta on sille hankalampi ja meikäläinen ei sitä saanu nostettua. Niiiii, ja taas uus käsijuttu!!! Meiän piti ennen laukannostoapua nostaa hevosen pää ylös. Ja tää tapahtu sisäohjaa nostamalla. Mun piti tosin nostaa molempia ohjia, että sain Äijän pään ylös. Eli kädet ylös, kädet alas, kädet ylös, kädet alas ja kun pää oli ylhäällä, niin sitten poks, laukkakäsky. Ilmeisesti pään nosto siitä syystä, että saatais painoa enempi sinne takapäähän??? Ja itse asiassa laukka nousi nätimmin, ei ollu semmonen hätänen tuhatta ja sataa, vaan hiljanen mukava laukka. Jeee! Ja laukka nousi rauhallisesti myös siksi, että olin reippaasti hidastanu hevosen harjotusravia ennen laukkakäskyä. Tätä miä en meinaa muistaa näitten reippaitten heppojen kanssa tehä, mut onneksi Tiina muistaa muistuttaa <3


Ehkä se kohta alkaa olee jo mun mään <3

5 kommenttia:

  1. Eräs tuttavani kävi vanhan ravurin kanssa valmennustunnilla, ja siellä nostettiin laukat niin, että paino reilusti siäjalustimelle ja sisäohja nostettiin ylös. Satu sanoi että tämä tavallan "horjuttaa" hevosen tasapainoa sen verran, että oikea laukka nousee. Olivat tehneet tällä systeemillä lopulta laukanvaihtoja laukassa, exravurilla! Sitten taas esim Mortilla, joka nostaa huonosti oikeaa laukkaa, esim jos mennään keskihalkaisijalla, pitää tehdä ensin asetus sisään, mutta sitten nostossa sisäohjan tulee olla ihan löysä. Sma noissa pohkeissa. Jotkut nostaa pelkällä sisäpohkeen siirrolla ja jotkut tarvii sen ulkopohkeen taakse. Ilmeisesti ainakin vanhemmille hevosille on käytetty tätä ulkopohje taakse tapaa kun ne on koulutettu. Nykyjään kait opetetaan hevosille lähinnä se sisäpohkeella nosto..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miä en itseasiassa oo nostanu laukkaa muuta ku ympyrällä tai kulmassa. En siis tiiä vielä mitään siitä, miten se tehään suoralla tiellä :D Tai miten se tehään käynnistä. Oon vielä niin alkutaipaleella tässä asiassa :)

      Oon kans törmänny tähän jalkajuttuun. Aiemmalla tallilla, missä kävin, käytettiin just tota sisäpohje eteen, ulkopohje taakse, mutta Hepolassa mennään vaan sisäpohkeella.

      Poista
  2. Minäkin löysin "vahingossa" sun blogin ja oonkin mielenkiinnolla lueskellu juttuja pikku hiljaa tutuksi tulevista hevosista :) Kävin sun inspiroimana jopa ostamassa uuden jumppapallon, vanhan kun lapset onnistu takanluukun avulla sulattamaan rikki. Nyt sitten vaan keskivartaloharjoituksia tekemään ja kirjastosta kirjoja lainaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetulloo Maija! Jumppapallo oiskii pirun tehokas, jos sitä vaan jalsais käyttää :D Ehkäpä miäkii nyt taas aktivoidun!

      Poista
  3. Hei! Mullaki pitäs käyä se jumppapallo ostaan! Se ois huippu harjotteluvälile kyllä!:D

    VastaaPoista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!