maanantai 15. syyskuuta 2014

Metsätiellä

Miä kävin viime perjantaina maastoilemassa Salaman kanssa. Seuraksemme saatiin Heli ja Lola. Viime kerrasta sisuuntuneena päätin jo autoa ajaessani, että nyt perkele mennään eikä meinata. Viimeeksihän Salama kyykytti meikäläistä, ku pientä sikaa :D

Ilma oli ihana. Syksyinen ruska ja auringonpaiste. Saatiin hevoset varustettua ja ponkasin satulaan. Meikä on alkanu olee aika pro tossa maasta ponnistamisesta :) Hyvinhän se jalka nousee, vaikka jalustin oli lyhyt ja hevonen on kuitenkin säältään sen 160cm. Noh, samantien kun pääsin selkään, alko humma pyöriä taas itsensä ympäri ja peruuttelemaan holtittomasti. Eikun pohkeilla tiukka käsky ja pikkasen rauhottelua äänellä, ni sain Salaman pysähtymään aloilleen ja odottamaan liikkeellelähtöapua. Jes, hyvä miä!

Alun pyörimisen jälkeen Salama meni koko lenkin nätisti. Myös sen talon pihan läpi, jossa se viimeeksi heitti ranttaliksi. Miä olin vähä ihmeissäni, että voiko näin erilainen hevonen olla eri päivinä. Tai sit se oli oikeesti kokonaan meikäläisestä kiinni!

Tuolla maastossa ratsastaminen onkin ihan erilaista, kun kentällä vääntäminen. Miä kyselin Heliltä kaikenmaailman urpoja kysymyksiä liittyen just maastossa ratsastamiseen. Heli rohkaisikin meikäläistä, että unohat ne koulukiemurat, istunnat sekä muut ja nautit vaan. Maastolenkkeilyn tarkotuksena on nauttia. Ja sit miä huokasin ja otin reläks :) Reilu tunti myö mentiin hiekkateitä pitkin. Muutama ravipätkäkin otettiin, mutta pääasiassa mentiin rauhaksiin. Näin miä halusin, koska joku jännitys oli viime kerrasta kuitenkin jääny takaraivoon. Tosin ei niissä ravipätkissä ollu mitään ihmeellistä. Salama meni nätisti eikä revitelly yhtään. Hyvin pysyin rytmissä ja kyydissä mukana :)

Ekaa kertaa ikinä kiipesin hevosen kanssa semmosen jyrkän hiekkamontun mäen ylös ja yhtä jyrkän laskun alas. Selvisin ja oli siistii. Mut mikä siinä on, että aina se kakkahätä yllättää ihme paikoissa? Tällä kertaa hevoselle tuli hätä kesken ylämäkeä :D

Oon Salaman kanssa ratsaillessa oppinu maastoilusta kaikenmoista, koska enhän miä oo juurikaan koskaan maastoillu muutoin. Tiedonlähteinä mulla on ollu Salaman omistaja Tanja, koko ikänsä hevosten kanssa touhunnut Heli ja nuorena hulluna maastossa ratsastanu Maiju. Tässä tiivistettynä se mitä oon saanu tietää:
  • Ylämäissä helpotetaan hevosen taakkaa nousemalla kevennettyyn asentoon, alamäissä taas nojataan taakse. 
  • Ala- ja ylämäissä pitää antaa hevoselle ohjaa, tai siis sitä kuuluisaa joustoa, jotta hevonen saa liikutettua kaulaansa ja näin ollen tasapainotettua itseänsä. 
  • Alamäet mennään aina käynnissä. Ylämäkiin on hyvä ravata tai laukata. 
  • Ravi ja laukka tehdään aina kevennettynä.
  • Viheltele, laulele tai juttele, jotta karhut menee karkuun.
  • Jos näät karhun, käänny ja mene helvetin kovaa kotiin :D
  • Ja tärkein: NAUTI!




2 kommenttia:

  1. Mullakin maastolenkki tiedossa ensiviikolla. Toivoin Moppea, sillä on kiva mennä. Isot kaviot = tukeva hevonen, ainakin ajattelen niin Moppen kohdalla :D Ja Moppe kun pääsee mukavasti laukalle, se menee kuin juna eteenpäin, tasaisesti, vaikka sen ravi onkin ihan kamala :). minusta kaikkia lajeja kannaattaa ainakin koittaa, mahdollisuuksien mukaan. Kaikesta voi oppia jotakin uutta. Tänään ratsastin itse ensimmäistä kertaa ilman kuolaimia http://kiviakaviouralla.blogspot.fi/2014/09/riimulla-ratsastusta-ja-sujuvia-hyppyja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea pitää joo kokeilla ja miäkii haluun vielä joskus kokeilla tuota ilman satulaa ja kuolaimia menoa. Kuulosti mielenkiintoselta!

      Ei muuten toimi toi linkki, höh!

      Poista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!