sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Rentoa menoa

Olin perjantaina maastolenkillä Salaman kotitallin metsissä. Mentiin ekaa kertaa kolmistaan ja miä vuokrasinki tällä kertaa Ferdin, kun Salaman omistaja meni itse Salamalla. Oli lystikästä päästä rentouttavaan seuraan niin ihmisten kuin hevostenkin puolesta. Teki taas pääkopalle hyvää.

Ferdi on -97 syntynyt suomenhevosruuna. Säkä n. 150cm. Ihana rokkitukka <3 Menin ekaa kertaa Ferdillä ja se oli kyllä hyväntuntunen hevonen. Sanon sen taas, suomenhevosen kyydissä on vaan niin tukeva istua! Tehtiin reilu tunnin lenkki pitkin metsäteitä, isompia ja pienempiä. Käytiin vähän seikkailemassa ja tutkimassa jotain puomin takaista pientä hiekkatietä, joka sitten päättyikin kuin seinään. Ylitettiin vesilammikoita ja pieniä puunrunkoja. Miähän en siis osais tuolla mettissä suunnistaa yhtään. En oo vielä kertaakaan menny yksin ja aina kun oon kaverin kanssa menny, niin en oo kiinnittäny reittiin juurikaan huomiota, koska matkanteko on niin mukaansa tempaavaa :D

Otettiin muutamia ravipätkiä ja iiiiiiiiik laukkapätkiä! Bonanza! Mulle tuli ihan just semmonen bonanzafiilis ja se oli huikeeta! Heli ja Lola meni kärjessä ja myö Ferdin kanssa tultiin keskellä. Tanja ja Salama oli peränpitäjiä, vaikka eipä se Salama tainnu siittä hirveesti tykätä :) Mutta mentiin fiiliksen mukaan ja heti, kun joku huusi, että hidastakaa, niin kärki hidasti. Miä laukkasin, ku viimestä päivää! Ei tarvinnu tehä mitään, annoin vaa hevosen tehä hommansa ja nautin kyydistä. Istunta nous automaattisesti keveämpään, jotta hevosen ois helpompi laukata ja siinä asennossa myös meikäläisen oli helpompi olla. Teki myös hyvää mun tasapainolle ravata pitkä pätkä yhteen menoon. Kentällä homma yleensä töppää aina johonkin, joko omaan mokaan tai sit eessä oleviin ratsukoihin. Nyt sain keskittyä omaan kroppaani ja niihin kompastuskiviini etukenoon ja kantoihin pitemmällä pätkällä.

Retki oli niin rentouttava, että ehottomasti haluan tuon saman seuran kanssa mennä uudestaanki mehtään ;) Suosittelen myös kaikille ratsastajille, varsinkin tätiratsastajille, maastoilua. Hyvää vastapainoa kentällä vääntämiselle.

Otin kuvan Ferdistä, mutta eipä tuolla kännyllä oikein saa hyviä kuvia hämärässä tallissa. Tai ainakin kuvaaja vois opetella kohdistamaan etupäähän eikä takapäähän :D Pahoittelenpa siis kuvanlaatua.




3 kommenttia:

  1. Maastoilu on kyllä ihan jees, pienessä porukassa. Itse en niin niistä ryhmämaastoista perusta. Että mennään ratsastuskouluporukalla pitkänä letkana... Jotenkin siellä perällä tulee sellanen olo, että jos etummaiset lähtee niin täällä takana ei ole mitään tehtävissä, kuin että pysyy vaan kyydissä. Kaverini lämppärillä olen pari kertaa ollut 2-3 ratsukon ryhmässä ja koska heille maasto on lähes jokapäiväistä, niin homma toimii ja on rentouttavaa sekä hevoselle, että ratsastajalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miäkii oon alkanu pikkuhiljaa rentoutumaan siellä metikössä. Nyt vaan pistää jännäks, ku hirvestys alko. No eikun punasta päälle!

      Poista
    2. Eiku oranssia :D Punastahan ei saanu enää käyttää.

      Poista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!