tiistai 28. lokakuuta 2014

Yhteys hevoseen

Olin sunnuntaina Hepolassa tunnilla. Taukoa oli tullu se reilu kaks viikkoo, koska olin tosiaan siellä nielurisaleikkauksessa ja siittä pamahti 2 viikon liikuntakielto vuotoriskin vuoksi. Jännitti melkosesti taas mennä tallille ratsastusaikeissa.

Jännitys kuitenkin laukes aika hyvin hevosia laittaessa, koska siinä oli aika monta säätöä. Hevoset vaihtu lennosta eikä kukaan oikein tienny mistään mitään. Tiinakaan ei ollu opastamassa, koska oli edellisen ryhmän kanssa maastossa. Mulle oli ensin merkitty Humu. Olikin ihan onnesta soikeena, koska en oo Humulla päässy menemään piiiiitkään aikaan. Noh, ilo ei kestäny kauaa, koska Humu annettiinkin sitten toiselle ratsastajalle. Mun oli tarkotus sitten ottaa Sepe-poni. Noh, ei sekään huono vaihtoehto olis ollu. Tauluun oli Lissun kohdalle kirjotettu nimi UUSI. Kukaan ei tienny kuka tämä uusi ratsastaja on eikä häntä näkynyt tallissa. Ja koska Sepe oli edeltävällä tunnilla valmiina, aattelin miä sitte laittaa Lissun valmiiksi tuolle uudelle ratsastajalle, koska meidän tunnin alkuun ei olllut paljon enää aikaa.

Talutin Lissun kentälle ja taas vaihtu hevonen lennossa. Miä sainkin sitte Lissun alleni :) Tässä vaiheessa en siis enää jännänny, säätäminen tallissa oli karistanu sen pois.

Otsakkeessa viittaan yhteyteen hevosen kanssa ja tällä kerralla tunsin sen ensimmäisen kerran todella selvästi. Mulla oli hyvä boogie Lissun kanssa jo tallissa. Se pyöri ja oli vähän hermostunu, mutta sain sen rauhottumaan ja rentoutumaan. Selässä tapahtui sama. Ehkä tuo parin viikon tauko tuli sittenkin tarpeeseen. Pääsi oikeesti vähäksi aikaa irti siitä väkisin vääntämisestä ja onnistumisen metsästämisestä. Nyt osasin olla itse reläks hevosen selässä ja Tiinalta sainkin sitten tunnin lopuksi kommenttia, että hän ei ole nähnyt Lissua pitkään aikaan tunnilla noin rentona. Ja että mun tasapaino ei oo koskaan ollu niin hyvä, kun sillä kerralla ja kädet pysyi hiljaa. Voih <3 Mulla olikin tunnilla monesti tosi hyvä fiilis ja tunsin, kuinka hevonen kuunteli ja vastasi mun pieniin pyyntöihin. Toki oli myös niitä hetkiä, kun itse herpaannuin, niin hevonenkin herpaantui. Ja nyt huomasin syy-seuraus -suhteen NIIN selvästi. Selvemmin kuin koskaan aiemmin.

Aloitettiin lämmittelyjen jälkeen kiemuran ratsastamista. Piti tehdä isoja kiemuroita ja saada hevosten vatsalihakset töihin. Ensin tehtiin käynnissä ja sitten kevennetyssä ravissa. Sitten mentiin kenttää ympäri harjotusravissa ja nostettiin laukka toisessa päädyssä. Tästä seuras muutama hurja tilanne, kun unohdin taas kannat ylös ja huomaamattani annoin Lissulle vauhtikäskyä. Mentiinkin sitten aikasta lujaa ja meinas olla taas vähän ahdasta. Meitä oli siis 5 ratsukkoa kentällä. Huh, jälkeenpäin taas kun ajattelee, niin ois oikeesti voinu käydäkin jotain, mut onneks ei käyny.

Sitten homma vaikeutu. Otettiin siirtymiä: kevennetty ravi -> harjotusravi -> käynti -> harjotusravissa voltille -> voltilla laukannosto -> laukka -> kevennetty ravi -> jne. Miä menin monta kierrosta ilman tota volttihommaa, koska siellä oli koko ajan ruuhkaa. Reeni ei toki menny hukkaan, tein kaikki muut siirtymät ja harjotin tasapainooni ja yhteyttä hevoseen. Pari kertaa mahduin voltille ja ehkä kahdesti sain siinä sen laukan nostettua. Liian monesti pitkitin laukannostoa ja yritin sitä vasta voltilta poistuttaessa. Suoralla Lissu lähtee helposti kiitoraviin ja juoksee alta pois. Tästä sainkin Tiinalta monesti kommenttia enkä kyl ees tajunnu koko hommaa ennen ku Tiina siitä mulle sano :D

Viimenen tehtävä oli kaikista haastavin, mutta myös palkitsevin. Otettiin kevennettyä ravia ja jokaisella kirjaimella piti tehdä voltti! Mieti! Ja meitä oli siis se 5 ratsukkoa eikä Hepolan kenttä oo mikään valtava. Tän tehtävän tarkoitus oli oppia tekemään voltit pieninä. Tosi pieninä. Hevonen piti saada taipumaan ja kuitenkin ravaamaan. Mieletön fiilis ja mieletön Lissu! Se oikeesti taipu ihan sikapieneen volttiin. Tai siltä musta ainakin tuntui paristi! Hyvä miä :) Lissu ei oo koskaan ollu mun suosikkiheppa, mutta miä lämpenin sille nyt ihan totaalisesti. Meillä oli yhteys.

Ihanaa oli palata satulaan ja taas vahvistui tunne siitä, että tää on niin mun juttu <3



Sinisilmä Lissu

lauantai 25. lokakuuta 2014

Huomenna takaisin satulaan

Huhhheijakkaa! Oon ollu poissa satulasta yli kaks viikkoo ja ai että miulla on ollu ikävä ratsastamista! Olin siis nielurisaleikkauksessa ja kahen viikon liikuntakieltohan siitä pamahti päällensä. No, se on nyt kärsitty ja huomenna pääsen taas ratsaille.

Oon käyny paristi rapsuttelemassa Hepolan hevosia ja seuraamassa tunteja. Sekin on ollu hyvää oppia, kun näkee, miten muut tekee ja kuulee opettajan ohjeet koko ajan. Heppojen rapsuttelu ja harjaaminen on taasen ollu meikäläiselle oikein oivaa terapiaa <3 Ihanaa touhua, enkä koskaan vaihtais päivääkään pois.

Veikko

Humu

Sepe ja Lissu

Pikku Myy


Torres

Äijä

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ravia koko tunti

Sain sunnuntaina Hepolassa alleni Äijän! Tiesin sen jo etukäteen ja olin tooodella innoissani. Oon ihan inlööv tuohon suomenheppaan. Äijä on siis Hepolan uutukaisia ja kesästä asti tehny nyt töitä siellä. Parannusta oli luvassa, hevonen oli kuulemma alkanu käyttäytyä tunneilla :D Noh, eihän se ny aiemminkaan huonosti oo käyttäytyny, mutta ehkä hieman yli-innokkaasti.

Äijä oliki muuttunu paljon rauhallisemmaksi. Ei enää kaahaillu suuna päänä vaan eteni rauhallisesti, joskin ehkä väärässä askellajissa :D Alkulämmittelyissä Äijä päätti, että ny muuten ravataan jo enkä miä saanu sitä siirrettyä takasin käyntiin. Hiphei, miä vaa kikattelin siellä kyyissä ja yritin kaikin keinoin saada hevosta hidastamaan käyntiin. Ohjista pidättäminen/kiristäminen/vetäminen/kiskominen ei auttanu mitään vaan hevonen paino vastaan kuolaimelle. Ja mitä kovempaa kättä miä annoin sitä kovempaa Äijä paino vastaan ja eteni vaan. Jouduin Tiinallekin huikkaamaan paristi, että miä taian tarvita ny oikeesti jotain apua :D Tiina neuvo tekemään voltteja ja aina vaan pienentämään niitä, nojaamaan taakse ja pidättämään. Kyllähän tuo hepokka viimenään käyntiin saatiin, kun ympyrä pieneni pienenemistään. Tällä kertaa meikäläistä ei meno hirvittäny, vaikka vähän epätoivo iskikin. Äijä ei meinaan yhtään rallannu vaan tahti oli rauhallinen.

Harjoteltiin taas käsijuttuja. Ihan huippua! Kun halutaan, että hevonen etenee, sille annetaan lupa siihen joustavalla kädellä ja kropalla. Kun taas halutaan, että hevonen hidastaa/pysähtyy, jousto loppuu kädestä ja kropasta. Tää oliki mulle ja Äijälle tosi haastava harjotus, koska herra ei oikein tahtonu meikäläisen kättä uskoa. Olinkin todennäkösesti jo alusta asti liian kireillä ohjilla enkä antanu joustoa tarpeeksi, joten hevonen ei tienny, mitä miä siltä halusin, kun pidätin ohjia pysähtymiseen, olinhan koko ajan pidättäny, vaikka halusin hevosen etenevän (HIRVEE LAUSEHIRVIÖ). Tiina ohjeisti monesti löysäämään ohjaa reilusti, nojaamaan taakse reilusti ja lopettamalla jousto ja näin ollen saatiin hidastus tulemaan. Äijä toimii paremmin löysillä ohjilla. Se on kyllä ihme juttu! Välillä miä ravasin sen kanssa ihan lerpukoilla ohjilla ja se kuunteli kaikki mun avut. Liian kireillä (mitkä mun mielestä olis ollu ok) ei taas menny ohjasavut perille olleskaan.

Tehtiin siirtymiä. Ensin kevennettyä ravia pitkällä sivulla, siitä kulman verran harjotusravia ja käyntiin lyhyellä sivulla ja siittä taas kevennettyyn raviin kulman jälkeen. Meillä tuo harjotusravista käyntiin siirtyminen tapahtu aina ylimääräsellä voltilla, koska en saanu Äijää muuten hidastamaan. Mutta parempi tuokin, kun ei mitään.

Tehtiin tunnilla myös kolmikaarista kiemurauraa ensin harjotusravissa ja sitte kevennetyssä ravissa. Kääntää ei saanu ohjilla vaan pohkeilla. Ohjalla tietty piti ilmasta suunta, mutta kääntö piti tapahtua pohkeilla. Tää oli kivaa! Varsinki, ku se alko viimenään sujua! Jes! Äijä on todella kiltti ja kuuntelee avut tarkasti. Kääntyy pohkeen hipaisusta ja katseen kääntämisestä haluttuun suuntaan. Ihan huippu!

Etukenosta tuli taas huomautuksia. Ja ei se ookaan sentistä kiinni, niinku miä oon täällä uhonnu vaan kahestakymmenestä!!!!! Jouduin viel kysyy Tiinalta tunnin jälkeen, että oikeestiko 20cm. Ja näinpä kuulemma on. HUOOOH! Ei oo totta! Ja uus probleem ilmaantu tällä kertaa. En pääse harjotusravissa syvälle satulaan, koska puristan pohkeilla. Eli jäkitän jaloilla vastaan, niin perse ei levähdä satulaan. No sekin vielä. Mut nytpä tiiän, mihin alan kiinnittää huomioo. Josko se lantion ketkutus sieltä pikkuhiljaa löytyis. Ehkä aletaan olla jo aika lähellä oivallusta. Sain harjotella tosi paljon tätä harjotusravissa istumista, koska Äijä tosiaan ravaili melkein koko tunnin :D

Ollaan monesti Mian kanssa mietittykin, että pitäis ottaa yksityistunti ja harjotella siellä vaan harjotusravia ja istuntaa. Menisköhän se sitte kaaliin?

Tunti oli tosi kiva ja siitä jäi hyvä fiilis, vaikka kaikki ei mennykään ihan putkeen. Ja sainpas onnistumisen myös tallissa. Tytöt laitto Torresta tunnille valmiiks eikä saanu sille suitsia laitettua, koska Torres pisti ranttaliks ja nosteli päätään kattoon. Miulta pyyettiin apua ja haha, miäpä sainki ne sille! Jee! Joudin olee topakka, että usko, mutta meni jo tokalla tai kolmannella :) Voin sitte näitä kivoja fiiliksiä kelailla tässä seuraavat kaks viikkoo, kun en pääse ratsaille ollenkaan. Meen meinaan huomenna nielu- ja kitarisaleikkaukseen! IIiiik ja yöööök.

Äijä


lauantai 4. lokakuuta 2014

Luottamus

Olin tänään maastoilemassa Salamalla. Seuraksemme saatiin Hanna ja Ferdi. Tehtiin reilu tunnin lenkki pitkin metsiä ja metsäteitä. Lenkki oli toivomuksestani rauhallinen. Muutama hyvä ravipätkä otettiin ja kaikki meni hienosti! Salama vaan on niin <3 vaikka se osaa ollakin välillä aika tamma.

Hannan kanssa turistiin kaiken maailman juttuja. Pari kertaa huomasin, että Hanna ratsastaa ilman käsiä! Tai ilman ohjia pikemminkin. Se vaan levitteli käsiään sivuille ja ohjat oli hevosen kaulalla. Miä olin aika mykistyny ja mainitsinkin asiasta. Hanna kerto, ettei näin voi tehä kaikkien hevosten kanssa, eipä tietenkään. Mutta se luottamus, mikä niillä kahdella oli toisiinsa oli makeeta. Hevonen meni rauhallisesti eteenpäin eikä ollut moksiskaan, että toisessa päässä ei olekaan ketään.

Miä oon kateellinen kaikille niille hevosihmisille, jotka päivittäin saa touhuta sen saman hevosen kanssa ja rakentaa sitä luottamusta. Tahtoisin niin kovasti oppia semmoisia hevosmiestaitoja ja saada hevosen luottamaan meikäläiseen täysin. Aah, siitä haaveillessa voin katella näitä tälläsia videoita Klik Miä en osaa sitä sanoiks pukea, mitä haluaisin oppia, mutta tosta videosta sen näkee aika selkeesti eli miä haluun olla jonain päivänä NOIN hyvä hevosmies. Vielä mulla on siihen matkaa. Salama ei antanu mulle tarhassa kiinni ja sit miä urpo puin sen takasuojat väärin päin :D

Tallin tarhat on niin makeita, ku ne on koivikossa.

<3

Anna pusu!

En anna, mut voin maistaa vähä sun takkia :D

Rakastavaiset siellä toisiaan halittelee <3 Tais olla Jepellä jo ikävä, kun Salama kävi lenkillä.

Salama ja Jeppe

Onks tukka hyvin Salama? :)

Alkava dementia?

Yritän ny kirjotella, mitä tehtiin viimeksi Hepolassa. Mialta jouduin tosiaan kysymään apua, kun joku totaalinen black outti on ny iskeny meikäläiseen. Muistuttelu autto sen verran, että tiiän mitä tehtiin, mut en oikein muista vieläkään, että miten se meni. Yleensäkään en tykkää heti tunnin jälkeen kirjottaa postausta, koska tarvin vähän aikaa sulatteluun ja asioiden sisäistämiseen. Tällä kertaa se ei sitte onnistunu :/

Saatiin toivoa hevosia ja koska Humu vietiin heti käsistä, niin aattelin sitte haastaa vähän itteäni ja valkkasin Lissun. En ollu menny Lissulla, ku 2 kertaa aiemmin ja vaikee hevonenhan se on. Äärimmäisen herkkä suustaan, ei anna armoa kovalle kädelle yhtään. Erittäin herkkä myös muille avuille. Ravi on pomppuista, ei nosta helposti laukkaa, vaan tykkää kiitoravista :D

Taidettiin taas keskittyä käsiin. Oikean tuntuman löytymiseen ja joustavuuteen. Tehtiin käynnissä voltteja kentän pitkille sivuille ja päätyihin. Ja sama sitten kevennetyssä ravissa. En muista siis yhtään, miten nää tehtävät meikäläisellä meni. Mut sen muistan, että mulla on vielä tekemistä sen tuntuman löytymiseen. Joko mulla on liian löysät ohjat tai sitte liian kireet.

Tunnin lopuksi saatiin nostaa laukka harjotusravista kentän toisessa päässä ja sit piti ite siirtää hevonen raviin. Piti myös osata joustaa käsillä laukan aikana. Oon aiemmin saanu Lissun laukalle vain yhen tai kaks kertaa, joten jännitti hieman. Mutta mitä ihmettä??? Lissu nosti laukan joka helvetin kerta ja molempiin suuntiin. Ilman kiitoravivaihetta! Ainut tietoinen asia mitä tein oli ulko-ohjan tuki. Ja mun mielestä Lissu nosti laukan jo pelkästään siitä! Olin ihan ihmeissäni ja kysyinkin kentän laidalla olleelta Roosalta, joka on paljon Lissua ratsastanut, että mitä tälle hevoselle on tapahtunu? Roosa ihmetteli samaa, oli huomannut saman, kun oli itse Lissulla viimeksi mennyt. Joko hevonen on kehittyny tai miä. Tai molemmat.
Raviin itse siirtämisen unohdin kokonaan, koska olin niin ihmeissäni tosta laukkahommasta. Eli hevonen siirsi kyllä ihan itse itsensä raviin.

Sain Tiinalta taas huomautuksia mun kannoista ja etukenosta. Plaah, enkö miä ikinä pääse niistä eroon? Ärsyttää, kun ei sillä saralla kehity :/


Piiri pieni pyörii :)



Kiitos kuvista Lauralle ja Teealle, joilta kuvat sain. Kiitos myös Roosalle kuvaamisesta :)