lauantai 4. lokakuuta 2014

Alkava dementia?

Yritän ny kirjotella, mitä tehtiin viimeksi Hepolassa. Mialta jouduin tosiaan kysymään apua, kun joku totaalinen black outti on ny iskeny meikäläiseen. Muistuttelu autto sen verran, että tiiän mitä tehtiin, mut en oikein muista vieläkään, että miten se meni. Yleensäkään en tykkää heti tunnin jälkeen kirjottaa postausta, koska tarvin vähän aikaa sulatteluun ja asioiden sisäistämiseen. Tällä kertaa se ei sitte onnistunu :/

Saatiin toivoa hevosia ja koska Humu vietiin heti käsistä, niin aattelin sitte haastaa vähän itteäni ja valkkasin Lissun. En ollu menny Lissulla, ku 2 kertaa aiemmin ja vaikee hevonenhan se on. Äärimmäisen herkkä suustaan, ei anna armoa kovalle kädelle yhtään. Erittäin herkkä myös muille avuille. Ravi on pomppuista, ei nosta helposti laukkaa, vaan tykkää kiitoravista :D

Taidettiin taas keskittyä käsiin. Oikean tuntuman löytymiseen ja joustavuuteen. Tehtiin käynnissä voltteja kentän pitkille sivuille ja päätyihin. Ja sama sitten kevennetyssä ravissa. En muista siis yhtään, miten nää tehtävät meikäläisellä meni. Mut sen muistan, että mulla on vielä tekemistä sen tuntuman löytymiseen. Joko mulla on liian löysät ohjat tai sitte liian kireet.

Tunnin lopuksi saatiin nostaa laukka harjotusravista kentän toisessa päässä ja sit piti ite siirtää hevonen raviin. Piti myös osata joustaa käsillä laukan aikana. Oon aiemmin saanu Lissun laukalle vain yhen tai kaks kertaa, joten jännitti hieman. Mutta mitä ihmettä??? Lissu nosti laukan joka helvetin kerta ja molempiin suuntiin. Ilman kiitoravivaihetta! Ainut tietoinen asia mitä tein oli ulko-ohjan tuki. Ja mun mielestä Lissu nosti laukan jo pelkästään siitä! Olin ihan ihmeissäni ja kysyinkin kentän laidalla olleelta Roosalta, joka on paljon Lissua ratsastanut, että mitä tälle hevoselle on tapahtunu? Roosa ihmetteli samaa, oli huomannut saman, kun oli itse Lissulla viimeksi mennyt. Joko hevonen on kehittyny tai miä. Tai molemmat.
Raviin itse siirtämisen unohdin kokonaan, koska olin niin ihmeissäni tosta laukkahommasta. Eli hevonen siirsi kyllä ihan itse itsensä raviin.

Sain Tiinalta taas huomautuksia mun kannoista ja etukenosta. Plaah, enkö miä ikinä pääse niistä eroon? Ärsyttää, kun ei sillä saralla kehity :/


Piiri pieni pyörii :)



Kiitos kuvista Lauralle ja Teealle, joilta kuvat sain. Kiitos myös Roosalle kuvaamisesta :)

6 kommenttia:

  1. Tuo etukeno mullakin vaivana, ja siitäpä onkin vaikee päästä irti. Sempä takia pitäs vaan mennä paljon ilman jalustimia. Usko tai älä, mulle välillä sanotaan, että kantaa ei tarvi vääntää niin alas! Siitä tuleepi se tuoli-istunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää (etukeno ja kannat) todennäkösesti liittyy vielä toisiinsa, koska mulle sanottiin, että mun tasapainottomuus johtuu noista kannoista. Ja kun meen kannat ylhäällä, niin samalla oon etukenossa. Tää korostuu kaikista eniten ehkä just harjotusravissa ja laukannostossa.

      Poista
    2. Laukannostoissa se mullakin oli (on) paha. JA sitten kun oli "liian menevä" hevonen, aloin jännäämään ja kenottamaan. Teen sitä vieläkin. Hassua, että kun luulen nojaavan valtavasti taaksepäin, niin todellisuudessa istunkin suorassa. Sen huomasi eräältä videolta, jota en saanut julkaistua. Luulin lähestyväni joka estettä takakenossa (syystä että hevonen ei laukannut askeltakaan jos paino ei ollut riittävän takana) mutta videolta kun katsoin, niin kerrankin ratsastin pystyssä :)

      Poista
    3. Miä oon kans jo niin oppinu tohon väärään asentoon, että monesti luulen olevani suorassa, mutta todellisuudessa kenotan eteen. Ärsyttävää!

      Poista
  2. No, takakeno on myöskin yhtä ärsyttävä. :)

    VastaaPoista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!