tiistai 28. lokakuuta 2014

Yhteys hevoseen

Olin sunnuntaina Hepolassa tunnilla. Taukoa oli tullu se reilu kaks viikkoo, koska olin tosiaan siellä nielurisaleikkauksessa ja siittä pamahti 2 viikon liikuntakielto vuotoriskin vuoksi. Jännitti melkosesti taas mennä tallille ratsastusaikeissa.

Jännitys kuitenkin laukes aika hyvin hevosia laittaessa, koska siinä oli aika monta säätöä. Hevoset vaihtu lennosta eikä kukaan oikein tienny mistään mitään. Tiinakaan ei ollu opastamassa, koska oli edellisen ryhmän kanssa maastossa. Mulle oli ensin merkitty Humu. Olikin ihan onnesta soikeena, koska en oo Humulla päässy menemään piiiiitkään aikaan. Noh, ilo ei kestäny kauaa, koska Humu annettiinkin sitten toiselle ratsastajalle. Mun oli tarkotus sitten ottaa Sepe-poni. Noh, ei sekään huono vaihtoehto olis ollu. Tauluun oli Lissun kohdalle kirjotettu nimi UUSI. Kukaan ei tienny kuka tämä uusi ratsastaja on eikä häntä näkynyt tallissa. Ja koska Sepe oli edeltävällä tunnilla valmiina, aattelin miä sitte laittaa Lissun valmiiksi tuolle uudelle ratsastajalle, koska meidän tunnin alkuun ei olllut paljon enää aikaa.

Talutin Lissun kentälle ja taas vaihtu hevonen lennossa. Miä sainkin sitte Lissun alleni :) Tässä vaiheessa en siis enää jännänny, säätäminen tallissa oli karistanu sen pois.

Otsakkeessa viittaan yhteyteen hevosen kanssa ja tällä kerralla tunsin sen ensimmäisen kerran todella selvästi. Mulla oli hyvä boogie Lissun kanssa jo tallissa. Se pyöri ja oli vähän hermostunu, mutta sain sen rauhottumaan ja rentoutumaan. Selässä tapahtui sama. Ehkä tuo parin viikon tauko tuli sittenkin tarpeeseen. Pääsi oikeesti vähäksi aikaa irti siitä väkisin vääntämisestä ja onnistumisen metsästämisestä. Nyt osasin olla itse reläks hevosen selässä ja Tiinalta sainkin sitten tunnin lopuksi kommenttia, että hän ei ole nähnyt Lissua pitkään aikaan tunnilla noin rentona. Ja että mun tasapaino ei oo koskaan ollu niin hyvä, kun sillä kerralla ja kädet pysyi hiljaa. Voih <3 Mulla olikin tunnilla monesti tosi hyvä fiilis ja tunsin, kuinka hevonen kuunteli ja vastasi mun pieniin pyyntöihin. Toki oli myös niitä hetkiä, kun itse herpaannuin, niin hevonenkin herpaantui. Ja nyt huomasin syy-seuraus -suhteen NIIN selvästi. Selvemmin kuin koskaan aiemmin.

Aloitettiin lämmittelyjen jälkeen kiemuran ratsastamista. Piti tehdä isoja kiemuroita ja saada hevosten vatsalihakset töihin. Ensin tehtiin käynnissä ja sitten kevennetyssä ravissa. Sitten mentiin kenttää ympäri harjotusravissa ja nostettiin laukka toisessa päädyssä. Tästä seuras muutama hurja tilanne, kun unohdin taas kannat ylös ja huomaamattani annoin Lissulle vauhtikäskyä. Mentiinkin sitten aikasta lujaa ja meinas olla taas vähän ahdasta. Meitä oli siis 5 ratsukkoa kentällä. Huh, jälkeenpäin taas kun ajattelee, niin ois oikeesti voinu käydäkin jotain, mut onneks ei käyny.

Sitten homma vaikeutu. Otettiin siirtymiä: kevennetty ravi -> harjotusravi -> käynti -> harjotusravissa voltille -> voltilla laukannosto -> laukka -> kevennetty ravi -> jne. Miä menin monta kierrosta ilman tota volttihommaa, koska siellä oli koko ajan ruuhkaa. Reeni ei toki menny hukkaan, tein kaikki muut siirtymät ja harjotin tasapainooni ja yhteyttä hevoseen. Pari kertaa mahduin voltille ja ehkä kahdesti sain siinä sen laukan nostettua. Liian monesti pitkitin laukannostoa ja yritin sitä vasta voltilta poistuttaessa. Suoralla Lissu lähtee helposti kiitoraviin ja juoksee alta pois. Tästä sainkin Tiinalta monesti kommenttia enkä kyl ees tajunnu koko hommaa ennen ku Tiina siitä mulle sano :D

Viimenen tehtävä oli kaikista haastavin, mutta myös palkitsevin. Otettiin kevennettyä ravia ja jokaisella kirjaimella piti tehdä voltti! Mieti! Ja meitä oli siis se 5 ratsukkoa eikä Hepolan kenttä oo mikään valtava. Tän tehtävän tarkoitus oli oppia tekemään voltit pieninä. Tosi pieninä. Hevonen piti saada taipumaan ja kuitenkin ravaamaan. Mieletön fiilis ja mieletön Lissu! Se oikeesti taipu ihan sikapieneen volttiin. Tai siltä musta ainakin tuntui paristi! Hyvä miä :) Lissu ei oo koskaan ollu mun suosikkiheppa, mutta miä lämpenin sille nyt ihan totaalisesti. Meillä oli yhteys.

Ihanaa oli palata satulaan ja taas vahvistui tunne siitä, että tää on niin mun juttu <3



Sinisilmä Lissu

2 kommenttia:

  1. Kiva että olet päässyt takaisin ratsaille, postauksia on odoteltukin. Tauko saattaa tosiaan tehdä hyvää, itse olen huomannut saman.

    VastaaPoista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!