maanantai 3. marraskuuta 2014

Löydetty: persluut!

Olipas varsinainen oivallusten viikonloppu. Pääsin piiiiitkästä aikaa ratsastamaan Salamalla maastoon lauantaina ja sunnuntaina olin Hepolassa tunnilla.

Eniten lauantain maastolenkissä jännitti samalla viikolla julkaistu uutinen, jossa karhu oli jahdannut ratsastajaa KLIK. Mieleen nousi kauhukuvia ja ajatus siitä, että Salama kyllä varmasti pääsisi niin kovaa, että karhu jäisi taakse, mutta meikäläinen ei kyllä siinä kyydissä pysyisi. Kumman perään karhu lähtisi? Karkuun juoksevan hevosen vai maahan tömähtävän ihmisen? Huhheijakkaa, että syke nousi muutamaan otteeseen, kun ajelin Ruotilaan.

Myös hirvenmetsästyskausi jänskättää. Ruotilassa jahtaavat vielä paria vasaa. Onneksi on keltaista heijastinliiviä, hanskaa ja Salamalla kirkkaanvärisiä varusteita. Mutta, kyllähän se vähän jännittää, kun ei oo vastaavassa tilanteessa koskaan ollut. Noh, ei nähty lenkillä karhua eikä hirveäkään saati metsästäjiä.

Kun sain ajatuksen noista möröistä pois ja rentouduin satulassa, lenkki oli mitä mainion. Metsätiellä pikkupakkasessa auringonlaskuun ratsastaminen oli kyllä niin mieltä lataavaa ja rentouttavaa kuin se vain voi olla! Ja sitten se tapahtui. Ihan yhtäkkiä tajusin istuvani syvällä satulassa, persluut hinkaten satulan muotoja ja mukaillen hevosen liikettä, jalat oikeessa kohdassa. Tätä en olekaan aiemmin osannut! Ja vaikka istunta välillä karkasi esim. Salaman säpsähtäessä, niin löysin oikean asennon helposti uudestaan. Siis VAU! Tosin vain käynnissä, mutta sekin on jo huikee edistys! Oon luullu jo aiemmin osaavani istua käynnissä oikein, mutta nyt vasta tajusin, että oon todennäkösesti kuitenkin jännittäny pakaroita.

Sama herääminen tapahtui sitten sunnuntaina Hepolassa, jossa alleni sain suomenhevosruuna Humun. Keli ei ollut tällä kertaa ollenkaan kiva. Vettä oli satanu koko päivän ja kenttä oli lillua. Ekaa kertaa ikinä, oli vähän semmonen fiilis, että ei huvittais, mut tunti oli kyllä loppujen lopuks kiva. Löysin oikean asennon heti käynnissä ja Tiinakin sen huomasi. Mutta eipä se asento vielä harjotusraviin asti ole tietään löytäny :D Tiina veikkas, että painan jaloilla jalustimia vasten, jolloin kohotan itteäni ylös satulasta, koska työnnän jalkoja eteen. Sainkin harjotella istuntaa löysin ohjin keskittyen vain asennon ja lantion liikkeen löytymiseen, mutta ei se vielä ainakaan osunut kohdilleen. Höh, odotukset oli kovat. Mutta ehkäpä jo ens kerralla... Tiina muistuttikin meitä olemaan armollisia itseämme kohtaan, koska ratsastamme vain niin vähän, kerran tai kahdesti viikossa. Kehitys on tällöin hidasta. Miä niin haluaisin ratsastaa vaikka joka päivä, jos vaan budjetti ja aikataulut antaisi myöten!

Tunti oli rauhallinen. Tehtiin ihan perusjuttuja. Ratsastettiin kenttää ympäri kevennetyssä ravissa, harjotusravissa ja lopuksi otettiin laukannosto toisessa päädyssä. Kivaa oli, kun ei tarvinut tehdä mitään kiemuroita, ympyröitä tai voltteja vaan mentiin ihan vaan kenttää ympäri eri askellajeissa. Keskityttiin käsiin ja omaan vartalonhallintaan. Tällä kertaa ei tarvinu vääntää :)

Ja kas kummaa, mulla on tänään ollu noi istuinluut hellänä ;)

http://www.keepcalm-o-matic.co.uk/p/sit-deep-and-roll-your-hips/




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!