sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Maastakäsin

Mulla ja vuokraamallani suomenhevostamma Salamalla on ollu vähän luottamuspulaa puolin ja toisin, joten päätin kokeilla sen kanssa luottamusta ja kunnioitusta lisääviä tehtäviä maastakäsin. Todellisen kiksin hommaan sain, kun aloin lukea blogia onnellinenponi.blogspot.fi/. En voi muuta kuin ihailla tuon tytön työskentelyä. Vau! Opiskelin hänen sivuiltaan Parellin 7 leikkiä ja päätin kokeilla niistä helpoimpia Salaman kanssa ja vähän ehkä mukaillen, koska en muistanut kaikkea ulkoa. Osan opeista olen saanut opettajaltani Tiinalta.

Nyt seuraa kuvatulva, joten varokaa :D Sain tallille mukaani Hannan, joka räpsi kuvia, minkä kerkesi. Iso kiitos vielä Hannalle!

Ensin otettiin ihan seuraamistreeniä. Hevonen ei saa puskea eikä rynniä edellesi vaan sen tulee kulkea rinnallasi tai hieman perässä, mistä kukakin nyt tykkää. Oma tila otetaan huiskauttamalla narua turvan edessä, niin kuin hevoset laumassakin tekevät.

Salama seuraa nätisti, kun se alkaa kunnioittaa meikäläistä. Ja ihannehan aina on, että hevosta voi taluttaa löysällä naurulla. Hevonen myös pysähtyy, kun sinä pysähdyt, jos se kunnioittaa sinua johtajana. Salama myös pysähtyi nätisti.

Pikku palkitsemisrapsuttelut väliin :)

Ja tuumaustauko sekä Salamalle, että meikäläiselle. Hevonenkin tarvitsee tehtävien jälkeen tai lomassa hetken miettimiseen... hmmm... mitä juuri tapahtui.

Friendly game. Kosketusharjoitukset. Hevosen pitää antaa koskea itseään joka paikkaan. Jos joku paikka ei miellytä hevosta ja se väistää, palaa takaisin miellyttävään kohtaan ja yritä epämiellyttävää hetken päästä uudestaan. Hevonen oppii luottamaan sinuun, ettet tee sille pahaa.

Muista tehdä kosketukset molemmin puolin hevosta. Kuvia ei tällä erää ole kuin toiselta puolelta.

Huomaatte varmaan, että Salama seisoo täsmälleen samassa asennossa kolmessa edeltävässä kuvassa. Koskettelu ei ollut sille epämieluista, vaikkakin se kyllä tarkkaili ja kuunteli koko ajan mitä meikäläinen tekee.

Kosketa pää viimeiseksi. Huomaatte, että Salama on liikkunut. Se ei oikein tykännyt, kun lähenin sen korvia eikä se antanut koskea korviinsa ollenkaan vaan väisti. Palasin koskettamaan miellyttävää kohtaa ja kokeilin uudestaan useamman kerran, mutta aina Salama käänsi päänsä pois.

Tässä Salama väistää kosketusta.


Otettiin aikalisä ja käveltiin hetki ympyrällä sekä otettiin vähän raviakin. Salama ravasi hetken rinnalla nätisti, mutta sitten se alkoi puskea mun päälle. Tässä meillä ens kerralle työsarkaa. Kokeilin Friendly gamea uudelleen ja ensin koskettelin miellyttävistä paikoista, etenin pikkuhiljaa päätä ja korvia kohti.

Ja kyllä muuten pampautti miulla sydämestä, kun viimein Salama luotti ja antoi koskea korviinsa! Siis vau! Tää oli paras onnistuminen koko reenissä <3

Taas väliin kävelyä ja ravaamista rinnalla, jotta pääkopat vähän selkiytyy molemmilla. Tässä vielä ravataan nätisti rinnalla.


Friendly game jatkuu siten, että käsikoskettelun jälkeen kosketellaan jollain välineellä. Menetelmään kuuluu porkkanakeppi, mutta sitä ei tähän hätään ollu, joten kokeilin raippaa. Reaktio oli käsittämätön. Sen, että raippa hipaisi Salamaa, sen koko kroppa väreili kosketuksesta. Tehtävä ei ollu hevoselle kovin mieleinen enkä käynyt joka paikkaa läpi, vaikkei se väistänytkään. Kiitin rapsuttamalla.
Tarkoitus ei ole pelotella hevosta, vaan rakentaa luottamusta sinuun. Et tee sille pahaa, vaikka koskettelet sitä eri esineillä.

Porcupine game eli väistäminen paineesta joka suuntaan. Tässä peruutetaan. Heti, kun hevonen reagoi, paine poistetaan. Toistojen jälkeen hevonen väistää pienestä kosketuksesta. Salama pisti tässä peruuttamisessa kyllä ihan tosissaan vastaan. Hannakin huusi aidan takaa, että kumpikohan voittaa. Salama peruutti viimein <3

Testailin myös, mitä Salama tuumaa muista ylimääräisistä esineistä kuin raipasta. En raahannut sitä kammottavaa muovipussia vielä kentälle, vaan otin hanskani ja heittelin sitä Salaman selkään, kaulalle ja päähän eri kohtiin.

Kattokaa noita korvia näissä kahdessa kuvassa! Aivan mahtavaa tarkkailua hevoselta, mutta ei paennut tai väistänyt. Ainoastaan korvien väliin heitetty hanska sai lähteä :D Sitäkin siis harjoittelemme lisää ens kerralla.

Loppua kohden Salaman skarppius alkoi horjua ja lumen alta pilkistävät heinätupsut kiinnosti sitä enemmän kuin meikäläinen, hehe. Pakko sanoa, että tää kuva on lavastettu, mutta oli laitettava, koska on niin osuva :D Ratsastuksen opettajani Tiina sanoo meille aina, että myö ei voiteta niitä voimalla vaan älyllä. Ja se on kyllä niin totta, tuo kun päättää lähteä, niin sehän lähtee.

Loppuun vielä kokeilin vähän painetta selkään, koska Salama on ollut vähän hankala satulaan noustessa. Ei siis tahdo pysyä paikoillaan. Nyt se seisoi kuin tatti.

Ehkä se tiesi, ettei tuo akka kuitenkaan pääse sinne :D

Kiitos Salama mahtavasta treenistä! 

Postauksesta tuli pitkä, huh, mut en malttanu jakaa osiin. Pakko oli teille heti kuuluttaa tää kaikki ilo ja onni, mikä tuosta reenistä seuras. Ei me kaikissa tehtävissä onnistuttu eikä otettu ees mitään vaikeita ja tääkin treeni saatto kestään himpun liian pitkään, mutta siitä se meidän luottamus alkaa rakentua. En malta oottaa ens kertaa!

6 kommenttia:

  1. Näin lukijana, postaus ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Tosi hyvä kirjoitus. Täytyy käydä itsekkin lukemassa tuota blogia. Toi maasta käsittely on mulle aika vierasta, vaikka periaatteessa voisin treenata sitä ainakin itsenäisesti. Nyt olen tunteja ennen päässyt vähän seuraamaan kolmivuotiaiden totuttelua satulaan, suitsiin, ratsastajaan ja hoitotoimenpiteisiin. Se on ollut kyllä mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääkin oli mun eka kerta itsenäisesti mut aion kyllä tehä lisää! Tekee tosiaan mullekin varsin hyvää ja opin koko ajan lisää hevosesta ihan eri tavalla kuin selästä.

      Poista
  2. Tää oli Riikka ihan huippu postaus ♡!Ei yhtään liian pitkä mun mielestä :)

    VastaaPoista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!