lauantai 29. marraskuuta 2014

Vuoristorataa

Hurja viikko ollu takana! Tässä on vedetty niin sanotusti koko elämä uusiksi. Huh, huh. Mutta aloitetaanpa alusta eli viime sunnuntain reenistä. Hepolassa olin siis tunnilla ja ratsuksi mulle oli merkitty Pikku Myy! Ou mai gaad! En ollu menny Myyllä viime kevään jälkeen ja meinasin kyllä puota polvilleni. Myyn kanssa mulla on ollu äärimmäisiä tasapaino-ongelmia, koska hevonen on niin kapea. Myyn selästä oon meinannu myös pudota silloin viime keväänä, siitä jopa videotodiste tässä :D


Myy myös puraisi meikäläistä edellisellä viikolla, kun menin hyvää hyvyyttäni auttamaan pientä ratsastajaa pukemaan Myylle riimun, jotta tyttö sai sidottua hevosen kiinni. No onneksi ei sitä tyttöä purrut.


Eli siis Myy alle ja menoksi. Mutta kas kummaa, jotain on Virtasen akalle tapahtunu puolen vuoden aikana, koska tasapainoni Myyn kanssa oli ihan hyvällä mallilla. Vika ei siis tainnukaan koskaan olla hevosen kapeudessa vaan meikäläisessä :D Hieno juttu, että oon kehittyny!

Oli tosi hauska tunti. Keskityttiin paljon istuntaan ja rennon asennon löytymiseen ravissa. Tehtiin paljon taas sitä ohjat yhdessä kädessä ratsastusta ja se oli oikeesti ihan sikakivaa! Parasta tällä kertaa oli se, kun alla oli hevonen, joka ei mene tuhatta ja sataa, vaan on enemmänkin laiska, niin kerkesi oikeasti keskittyä siihen istuntaan. Kokeiltiin myös koko kentän ympäri ravaamista ohjat vain toisessa kädessä. Se se vasta kivaa oli, koska hevostahan piti kääntää :D Meillä oli vielä Myyn kanssa ihan oma rata. Ei voitu mennä uralla, koska Myyllä ei ollu hokkeja ja ura oli jo tallautunu liukkaaks. Meillä ei siis ollu aitaa ohjaamassa käännöksiä. Myy ei kääntyny pelkällä pohkeella vaan Tiina opetti mulle sit länkkärikääntämistä ohjista eli jos haluan kääntyä vasemmalle vien ohjaskäden oikealle, koska silloin se kiristää vasemman puoleista kuolainta. Kyllä meinas taas mennä tätillä oikeat ja vasemmat sekasin :)

Sunnuntain tunti oli siis tosi kiva ja koin onnistuvani ihan hyvin. Maanantaina töissä sain silmääni ammattikäyttöön tarkoitettua pyykin valkaisuainetta, jonka pH on 1. Kunnon syövyttävää myrkkyä siis. No siittä selvittiin säikähdyksellä, koska silmähuuhde oli onneksi lähellä. Kävin vielä näyttämässä lääkärille eikä vaurioita näkyny. Sain antibioottitipan silmään ja silmätippakuurin pariksi päiväksi. Huh. Tiistaina sitten räjähti pankki, kun sain tietää, että meikäläinen on valittu ensihoitajan koulutusohjelmaan opiskelijaksi! OU MAI GAAD. Miä oon haaveillu siittä jo jonkin aikaa ja kolme vuotta sitte hain ekan kerran. Silloin en päässy. Nyt avautu uus mahollisuus hakea ja miähän ihan piruuttani hain. Ja jumankekka, miä pääsin sinne!!! Loppu viikko meni sitte ihan vuoristorataa onnen kyynelistä epätoivon partaalle. Tälläsen mahdollisuuden saa vain harva ja miä jouduin oikeesti puntaroimaan taloudellisen tilanteen, miehen ja lasten kannalta, että voinko ottaa paikkaa vastaan vai en. Nää tunnelmat tais vaikuttaa aika pitkälti mun ja Salaman keskiviikkoseen maastakäsittelyreeniin, joka meni ihan penkin alle.

Aattelin koittaa vähän rennommalla otteella enkä pukenu Salamalle suitsia ollenkaan. Riimu päässä vein sen aidatulle alueella ja aloin tekee samoja tehtäviä, ku viimeeksi. Noh, neiti ei ollu oikein työmoodissa ja meikäläisenki ajatukset jossain ihan muissa asioissa (kouluun vai ei). Eihän siitä tullu sitte lasta eikä paskaa. Muutama onnistunut peruutus, väistäminen ja seuraaminen saatiin aikaseksi. Peruutus onnistu muuten jo ihan hipaisulla tuosta rinnasta. Se oli hienoo! Olin jo luovuttamassa ja tulossa pois, kun Hanna halus näyttää mulle, miten juoksutetaan ympyrällä. Miähän en oo semmosta koskaan tehny, mut nytpä voin sanoo, että oon! Jee! Sekään reenikerta ei menny siis hukkaan, koska opin taas jotain uutta. Vitsit, että miä oon löytäny ihania hevosihmisiä ympärilleni. Kiitos heille kaikille tätäkin kautta <3

Huomenna pääsen kokeilemaan taas jotain uutta, mutta enpä paljasta sitä vielä ;) Ai nii, ja tammikuusta alkaen meikäläistä voi kutsua opiskelijaksi. IIIIIIIIKK!!

*muokattu lisäyksellä maanantain tapahtumista

2 kommenttia:

  1. Sulla onkin sitten isot muutokset edessä! Onnea opiskelupaikan johdosta! Onneksi sen silmän kanssa ei käyny pahemmin!. Tiedätkös, mä oon kiinnittäny huomiota, että istun aavistuksen paremmin noilla kapeemmilla, vaikka itsestäkin tuntui aluksi, ettei ahterin alla oo tarpeeks "hevosta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aika hurjaa! Tuntuu vähän hypyltä tyhjyyteen, mutta uskon, että kaikki järjestyy.

      Poista

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!