torstai 18. joulukuuta 2014

Ikävä Hepolaan

Mulla on jo nyt ikävä Hepolaan. En oo käyny pariin viikkoon tunneilla, koska sain sen verran mätkyjä, että rahatilanne on ollu todella tiukka. Kävin kuitenkin tällä viikolla siellä vähän rapsuttelemassa hevosia pahimpaan ikävään. Yllättäin hevoskuvat ei onnistunu olleskaan, mutta näillä pimeyksillä ei mikään ihme, varsinkin kun kännykällä yrittää kuvata.


Rapsuttelin miä vähä kissojaki :)

Jäätynyt seitti




Sain Roosalta tällä viikolla keväisiä kuvia Veikosta ja minusta sekä loppu kesästä otettuja kuvia Lissusta ja minusta. Iso kiitos vielä Roosalle :)



Voi, miten minulla onkaan ikävä tuota Veikkoa! Näissä kuvissa ratsastan sillä viimeistä kertaa, koska sitten se siirtyi vain Tiinan ratsastettavaksi, koska Tiina alkoi kisata Veikon kanssa esteitä. Veikko ei ole joka ihmisen hevonen, (siitä joko tykkää tai ei) mutta minun sydämeni se sulatti heti. Veikolla on vahva oma tahto ja se vie kyllä ratsastajaa 6-0, jos sen antaa. Ja vauhtia löytyy, vaikka koko ei ole huima! Minuakin Veikko on kiidättänyt pitkin kenttää oman päänsä mukaan ennen kuin opin olemaan jämäkkä. Osaava hevonen osaavissa käsissä. En väitä, että olisin osaava, mutta Veikon kanssa pärjäsin ihan hyvin. Veikko on se syy, miksi suomenhevosiin olen rakastunut <3








 Ja Lissu <3 Miten pidinkään aluksi Lissua suurena mörkönä, mutta kuinka se vain sulattikin sydämeni ja löysimme yhteyden. Herkkä ja osaava hevonen, joka toimii kuin ajatuksesta, jos vain osaa ajatella oikeita asioita ;) Kääntyy pelkästään siitä, että ratsastaja kääntää katseensa ja ajatuksensa haluttuun suuntaa. Toimii erittäin pienillä avuilla, mutta on niin herkkä, että tasapainoton ratsastaja voi pyytää huomaamattaan vääriä asioita. Lissu on opettanut minulle paljon oman kropan hallinnasta ja kevyestä kädestä.


Tulen varmaan jatkossakin välillä vierailemaan Hepolassa, vaikkakin vain rapsuttelijan roolissa.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Rakas joulupukki


Blogitallin viikon haasteena on kirjoittaa kirje joulupukille. Ohjeet haasteen tekemiseen löydät TÄSTÄ.

Rakas joulupukki,

Joulu on jo melkein täällä, mutta minulta puuttuu joulumieli. Olen joutunut tekemään raskaan päätöksen. Jotta voisin toteuttaa toista unelmaa, on minun luovuttava toisesta. Niin kuin jo tiedätkin, minut on hyväksytty opiskelemaan ensihoitajaksi tammikuusta alkaen. Suuri haaveeni jo pitkään on ollut ambulanssissa työskentely. Olen kaivannut vaihtelevuutta työhöni ja arvostusta, jonka ammatti minulle tuo. Nyt tuon haaveen toteuttaminen on totta. Kiitos siitä, siinä on jo riittävästi lahjaa.

Opiskelu kuitenkin verottaa talouttamme rankalla kädellä, joten olen päättänyt perheemme yhteisen hyvän ja leivänpäällisjuuston vuoksi luopua ratsastustunneista. Ne kuitenkin maksavat hunajaa opiskelijan budjetille. Vuokraamaani yksityishevosta käyn kuitenkin liikuttamassa maksukykyni mukaan.

Toivon sinulta rakas joulupukki lottovoittoa. En tarvitse seitsemää oikein. Kuusi ja lisänumerokin riittää. Rahalla maksaisin asuntovelkaamme pois, jotta kuukausittaiset menomme pienenisi ja minä voisin jatkaa ratsastustunneilla käymistä. Toiveeni on kohtuuton, tiedän sen. Olen kuitenkin epätoivoinen ja epätoivoinen ihminen päätyy epärealistisiin toiveisiin. Ymmärrät sen varmaan.

Kiitos sinulle, että luet kirjeeni. Tiedän, ettei toiveeni toteudu, mutta viime aikoina olen oppinut, että mitään ei saa, ellei uskalla pyytää.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Toivottaa
Riikka


maanantai 8. joulukuuta 2014

Ensimmäistä kertaa ajamassa

Viime postauksesta onkin aikaa. Tää mun opiskelujuttu ja sen pähkäily on vieny multa kaikki voimat, enkä oo jaksanu kirjotella. Mutta nyt viimein tulee taas juttua!

Kerroin edellisessä postauksessa, että pääsen kokeilemaan jotain uutta. Se uusi juttu oli ajaminen. En oo koskaan aiemmin edes istunu kärryjen kyydissä ja nyt pääsin opettelemaan valjastusta, istumaan kyydissä ja olemaan jopa ohjissa hetken :) Ihan mieletön juttu!

Pääsin ajo-oppiin Salaman kotitallille. Heli opasti valjastuksen ja sitten eikun kyytiin. Oli muuten aika hurjaa. Ihmettelinkin, miten vauhti tuntuu paljon kovemmalta kärryjen kyydissä. Mulle kerrottiin, että Salama meneekin paljon kovempaa ajettaessa. Hehe, niinpä tietysti :) Onneksi mulla oli kypäräkamera päällä ja sainkin mukavaa videopätkää. Editoin siittä teille tuommosen reilun neljän minuutin pläjäyksen. Olkaapa hyvä ja nauttikaa kyydistä!




P.s. Jos ois ollu enempi lunta, niin oisin voinu kuvata mun jättämiä ajojälkiä. Oli meinaan semmosta kiemuraa, että ois voinu luulla kuskin olevan päissään :D